Pakkasin mukaan sateenvarjot, mutta tänään ei ole sadekaudesta ollut tietoakaan. Kuljemme ilmastoidusta kahvilasta ilmastoituun ruokapaikkaan ja taas kahvilaan. Juodaan juomasta päästyämme, mutta pissahätää ei tule. Neste valuu naamastani pihalle. Katselen ihaillen vietnamilaisia naisia täysissä ehostuksissaan. Ennen kolmea on kymmenentuhatta askelta jo koossa. Neljän jälkeen on pakko tulla hotellille ja käydä kylmän suihkun kautta ilmastoinnin alle huilaamaan.
Hanoissa olisi monta museota, mutta emme poikenneet niistä yhteenkään. Minua kiinnosti lähinnä vanha kaupunki ja tavallinen elämänmeno. Niinpä me puikkelehdimme kaaottisen liikenteen reunassa ja sen läpi. Mopot, riksat ja autot sujahtelevat ohi ja ympäri. Täytyy vain luottaa, että ne väistävät. On torit, kaupat ja temppelit. Kirkkoonkin oli tarkoitus mennä, mutta juuri silloin se oli kiinni. Vieressä sen sijaan oli ravintola nimeltä "The Church", jossa juotiin drinksu nimeltä "vie minut kirkkoon". Kokeilmatta jäi mm. "kirkkotie".
Opaskirja varoittelee salaateista, kuorituista hedelmistä ja jääpaloista. Emme ole onnistuneet välttämään niistä mitään. Jääpaloja on joka juomassa ja tässä helteessä ei haluaisi ilman ollakaan. Emme malta jättää syömättä salaattia emmekä ihania hedelmiä. Herran haltuun vaan ja maistelemaan.
Päivän mielenkiintoisin on junatie. Tavallisten talojen välissä kulkee junarata, jossa juna ohittaa talot nippanappa niihin koskematta. Sovitamme tulomme juna-aikataulun mukaan ja juomme juomamme junan kolistelua ihmetellen. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Onneksi.
10 kommenttia:
Miten tuo yksi hedelmäkauppias näyttää oudon tutulta :)
Minäkin ihmettelen aina kuumissa maissa paikallisten freesiä olemusta kun itse on ihan räjähtänyt ja hikinen. Ehkä he vain piipahtavat ulkona ilmastoiduista sisätiloista.
Cheri: Hän hetken aikaa ehkä mietti alanvaihtoa? Facebookin puolella vinkattiin kasvotalkista, joka on aasialaisten naisten ei niin salainen ase kasvohikeä vastaan? En nyt taida etsiä, vaan kestän punakan ja hikisen hipiäni ihan muina naisina.
Ihanaa että pääsitte perille , ja Hanoi näyttää niin houkuttelevalta, mutta kostea sää ei, joka sekin on pian tulossa täälläkin.
Ystäväpariskuntani, joka äskettäin vietti pari viikkoa Vietnamissa, söivät aika paljon kaikenlaista katukeittiössä, eivätkä saaneet minkäänlaisia pöpöjä, vaikka olivat varautuneet sellaiseen. Tuollaisen vietnamilaiset hellehatun he toivat sieltä mukaansa, on kuulemma hyvä täälläkin helteellä. Oikein ihanaa loman jatkoa teille.
No niin hankalasta alusta huolimatta olette solahtaneet Hanoinin ihmeiden kokemiseen ja näkemiseen, hienoa! Mukavaa ja antoisaa lomaa teille, kiva päästä blogisi välityksellä mukaan tunnelmiin, kiitos;)
Tekee mieli lahtea noinkin kauas!
Me mentiin Hanoista junalla Sapaan ja oltiin ihan pöllistyneitä kun juna ajoikin tuota rataa ihan lähellä ihmisiä ja taloja. Kiva lukea sun postauksia ja odotan jo Halong-kuvia.
Ihanaa lukea Vietnam-juttuja. Oletteko jo maistaneet paikallista kahvia? Se on tosi hyvää. Nautinnollista reissua alun kommervinkkien jälkeen!
Jael: Sää on todellakin ollut kostea. Tänään lennämme HoiAniin, jonka sanoivat olevan kuumempi ja kuivempi. Saas nähdä, että kuinka siitä sitten selvitään.
Carola: Pari yötä vietettiin Halong Beyssä, jossa netti toimi varsin satunnaisesti. Tulipahan keskityttyä olemassa olevaan hetkeen. Nyt odotetaan kuskia hakemaan meidät lentokentälle.
Anu: Kannattaa lähteä. Tämä on kyllä kokemisen arvoinen.
Allu: Kohta laitan kuvat tulemaan, kunhan pääsen lentokentälle. Oli kaunista. Olipa mukava, että saitte junakokemuksen junakadusta sisältäpäin.
Petra: Todellakin olemme maistelleet, emme tule toimeen ilman kahvia. Tiesinkin jo etukäteen, että täällä on hyvät kahvit, koska mieheni veljen vaimo tykkää kovasti vietnamilaisesta kahvista ja mekin saimme sitä maistella jo Suomessa. Pitää muistaa ostaa tuliaisiksikin.
Kestää kuulemma elimistöllä pari viikkoa tottua helteisiin, sitten kroppa toimii "normaalisti" - tiedä sitten kuinka paikkansapitävä tieto, mutta veikkaanpa, että ei ne Istanbulin kuumat kesät sulle niin hikisiä olleet kuin nyt reissussa 😉
Pepi: Voihan se olla niin. Mutta muistan kyllä, kuinka aina "halvaannuimme", kun menimme elokuussa Etelä-Turkkiin. Auringon kanssa ei ole leikkimistä. Nytkin täytyy uskoa, kun keho alkaa piiputtaa ja hipsiä kiltisti sisätiloihin juomaan ja vilvoittelemaan. Kohtuus kaikessa, auringossakin.
Lähetä kommentti