tiistai 5. kesäkuuta 2018

TUTKIMUKSENI TULOKSET

Meidän piti lähteä kohti Japania eilen klo. 16:45. Kone oli kuitenkin myöhässä ja lähtö viivästyi. Kone oli niin iso ja hieno, että en ole sellaisessa vielä ikinä saanutkaan matkustaa. Matkaseurana koneessa oli monta japanilaista. Saatoin siis aloittaa kulttuuritutkimukseni jo Suomen kamaralla. Jatkaa sitä läpi yön, joka ei ollutkaan yö, vaan ihan jo tuota pikaa japanilainen aamu. Tässä nyt siis vedetään samoilla silmillä jo ties kuinka monetta tuntia. Kakkonen jo luovutti ja lähti nukkumaan, minä meinasin vielä blogin kirjoittaa ja kiivetä siipan kanssa tuonne hotellin hulppealle kattoterassille ihastelemaan Tokion iltavalaistuksessaan.


Täällä sitä ollaan tutkimassa kulttuurin lisäksi taas kattojakin. Hotellin huone on pieni, mutta toimiva. Kattoterassista lisäpisteet. Vieressä heti tuo Tokio Skytree.




Siten esikoisen matkan ja kaiken siellä tapahtuneen sähläyksen vuoksi, olimme miehen kanssa viimeiset päivät ennen matkaa hyvin varovaisia. Ettei nyt vain sattuisi mitään. Ei sattunut ja matkaan lähdettiin hyvillä mielin. Ihan täysin tyylipistein ei lähtenyt tämäkään reissu käyntiin, mutta onneksi sattumuksiin on osannut suhtautua melko rauhallisesti. Matkan aikana tietokoneeni oli päättänyt lopettaa pitkäaikaisen yhteistyömme. Käytimme sitä Tokion nörttilässä eli Akihabarassa, jossa tekivät ruumiinavauksen ja tulos oli sekä kuollut kovalevy että akku. Tuosta vain lähtivät yhtäaikaa. Täytynee aamulla kirjoitella vakuutusyhtiöön terveisiä. Nyt olen siis tämän miehen koneen varassa ja siksi kuvien laitto ja koko yms. asiat ovat nyt erilailla kuin yleensä. Mutta olkoon.

Astuimme myös lentokentältä väärään junaan ja teimme muutaman ylimääräisen kierroksen. Tai no ehkä kymmenen tai jotain. Onneksi olin Mondoni lukenut, ja olimme laittaneet matkalaukut lentokentältä hotellille kuriiripalvelulla. Näin emme joutuneet raahaamaan kymmentä kilometriä matkalaukkuja ja joukkueen mieliala pysyi varsin hyvänä. Etenkin kun tajuttiin ajoissa käydä syömässä. Iltapäivään haastetta antoi myös väliin jääneet unet ja lämmin ilmanala. Se onneksi korjautuu tulevana yönä, jolloin meinasimme nukkua pitkään. Tokion metro on myös varsin vekkuli, mutta päätimme selättää sen huomenna uusin voimin.




Ja sitten ne ensimmäiset tutkimustulokset: vasemmanpuoleinen liikenne ei koske vain autoja. Me kuljemme jatkuvasti väärää puolta kadulla ja portaissa. Turistia ei jätetä. Etsivä ei ehkä kysymälläkään löydä, mutta tuntee tulevansa kohdatuksi ja hyväksytyksi. Tokion metron kanssa on hieman vaikea päästä sinuiksi, mutta eihän lomalla haittaa olla vaikka välillä väärässä junassa. Japanilaiset naiset ovat maanläheisiä. Täysissä tällingeissä ei ole tullut ketään vastaan, paitsi Akihabaran tytöt. Oman kohta kaksi vuorokautta hereissä pysyttelevän ja vaatteita vaihtamattoman minän ei siis tarvitse olla mitenkään nolona, vaan voi jollakin tavalla sulautua massaan. Kävellessä ei saisi syödä eikä juoda. Voi hitsi miten vaikea sitä on muistaa. 






Tokiossa ei ole muuten kulkukissoja eikä kulkukoiria. Ylipäänsä täällä ei ole minkäänlaisia eläimiä. Paitsi juuri kun tämän matkaseuralleni olin todennut, seisoi Akihabaran kadulla tämä tyttö pöllönsä kanssa. Jotenkin tuntuu, että Tokio taitaa yllättää meidät vielä muutamaan muuhunkin kertaan. Kunhan tässä nyt ensin nukutaan ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

ps. Oli nyt pakko pienentää kuvat tähän kokoon, kun eivät mahdu muuten.

8 kommenttia:

SaaraBee kirjoitti...

Kiva kun pääsen teidän kanssa Japaniin. Tokiossa on aivan liikaa väkeä meikäläisen makuun. Menisin siellä heti hukkaan. Nyt te kohtaatte ihimismassat puolestani ja minä voin vain keskittyä lukemaan matkakertomustanne. Great!

Jael kirjoitti...

Hyvä että pääsitte lopulta perille, vaikkakin myöhässä ja väärien junien kautta. Kiva seurata teidän Japanin matkaanne:) Harmi vaan tuota tietokonettasi, joka noin lopahti, eikös se ollut aika uusikin?
Oikein mukavaa ja mielenkiintoista Japanin reissua.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Matka on aina elämys, myös kommeluksineen...mielenkiintoista päästä seuraamaan Tokion matkaanne, nauttikaa!

Satu kirjoitti...

Mukava kuulla, että olette päässeet hyvin perille. Mutta todella harmillista, että läppärisi hajosi juuri nyt. :-(

Ihanaa matkan jatkoa! Jään innolla odottelemaan tulevia postauksia.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Saara: Onneksi olemme Istanbulissa ihmisiin tottuneita:). Ja onneksi matkalla päästään myös kaupunkien ulkopuolelle. Tänään on vuorossa se keskus-Tokio, joten ihmisiä on vaikea vältellä.

Jael: Tietokoneeni on nikotellut jo jonkun aikaa, joten sen puoleen ei harmita, jos saisin uuden. Toivottavasti vakuutusyhtiö auttaa.

Carola: Eikä lomalla haittaa, vaikka vähän on eksyksissä, kun kaikkialla katsottavaa riittää.

Satu: Onneksi on tämä miehen kone. Jatkoa siis seuraa.

Allu kirjoitti...

Kiva kuulla Japanin uutisia. Mistä te sen matkalaukkukuljetuksen tilasitte? Kiinnostais meitäkin.

MatkaMartta kirjoitti...

Nyt vasta tajusin, että tietysti kirjoitat blogia myös reissulta ja hyppäsin tässä vaiheessa mukaan. "Etsivä ei ehkä kysymälläkään löydä, mutta tuntee tulevansa kohdatuksi ja hyväksytyksi." Lause oli ihan mun lemppari :) Kuulostaa hyvältä ja joskus sopii myös tähän mun nykyiseen, teidän entiseen kotimaahan ;)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Lentokentällä on sellainen kuriiripalvelu heti kun tullaan laukkujen kanssa tuloaulaan. Tunnistat sen mustan kissan kuvasta. Maksoin joitakin kymmeniä euroja, mutta toimi hyvin. Illalla oli laukut hotellilla odottamassa.

MatkaMartta: Täällä tulee vertailtua monia asioita Turkkiin. Kirjoitan tätä Karin koneella ja teidän kommentit ei tule mulle sähköpostiin. Onneksi tajusin nyt katsoa ja huomasin, että näitä oli kommentoitu jälkeenkin päin.