Siinä missä äitinsä oli lajinvaihtaja, on poika pysynyt harrastuksensa parissa uskollisemmin. Meidän kolmonen on suojannut sählymaalia nyt jo useamman vuoden. Vuosi sitten oli harrastus katkolla ja motivaatio mennyt. Meillä oli isänsä kanssa asiasta aikamoinen huoli. Ymmärrettiin, että pakolla harvemmin syntyy mitään hyvää. Tiedettiin myös se, että harrastukseen käytetty aika on aika, joka on poissa joutavasta. Toivottiin siis parasta, pelättiin jo pahinta.
Uusi motivaatio löytyi, kun poika pyydettiin mukaan vuotta vanhempien joukkueeseen. Vetikin sitten tämän kauden sekä että. Kahdet harkat ja kahden joukkueen pelit. Toisella joukkueella meni hyvin, toisella huonommin. Tuli onnistumisen kokemuksia ja maalivahtitilastot näyttivät hyvältä. Nälkä kasvoi syödessä ja sähly on vienyt koko perheeltä aika paljon aikaa ja rahaa. On ollut harkkakuskaukset ja pelimatkat. Varusteet ja kausimaksut.
Jo puhkeaa...
Perjantaina käytiin Loviisassa. Nykyinen valmentaja on kantanut huolta siitä, että pojilla olisi tulevassakin polku, jota pitkin voisi lajin parissa edetä. Hän näki, että yhdistämällä joukkueen Loviisan joukkueen kanssa, saataisiin monia etuja. Pojilla olisi mahdollisuus kehittyä ja jatkaa lajia silloinkin kun moni muu lopettaa. Harkkakuskin matka pitenisi melkoisesti, mutta täytyy tunnustaa, että itse en kyllä pistäisi pahakseni tiheämpiä pistäytymisiä Loviisassa. Onhan se nyt niin kaunis kaupunki. Monta tietä, jota en vielä ole huomannut kävellä. Monta taloa, joita ihastella. Tuhannen tuskan kahvilakin testaamatta.
Ekojen harkkojen aikana käytiin kuopuksen kanssa kiertämässä lempitaloni Kuninkaanlampi. Siellä meni onneksi kävelypolku, niin ei saatu heti stalkkaajan mainetta. En tiedä voiko siltä välttyä, jos rupean viikottain talojen ympärillä pörräämään?
6 kommenttia:
Kiva, että harrastusinto palasi. Itse lopetin aikoinani pesäpallon pelaamisen teininä (ilman mitään järkevää syytä; ei vain huvittanut), ja vieläkin harmittaa!
Kannattaa ehkä vaihdella paikkoja, ettet pyöri koko ajan saman talon ympärillä. Voi tosiaan tulla pian sanomista. ;-)
Viisas valmentaja, iloista kuulla, että harrastui kutsui uudestaan. Pienessä Loviisassa on paljon katseltavaa.
Kyllä, Loviisa on mielenkiintoinen ja ihana pieni kaupunki. Suosikkilistallani. Mukavaa, että sinäkin pidät siitä. Ja intoa sekä menestystä plaajalle!
Satu: Pienestä se tuntuu olevan kiinni. Joko motivaation katoaminen tai sen löytyminen. Täytyy tosiaan joko vaihdella kortteleita tai ruveta naamioitumaan.
Cheri: Ja hassua, että pienellä Loviisalla on enemmän tarjottavaa sählääjille kuin Kotkalla. Mutta mikäs siinä.
Airi: Jos sieltä löytäisi vielä koluamattomia kulmia. Saa ilmiantaa kivoja paikkoja jos tietää.
Onpa mukava kuulla, että sählyinnostus sai jatkoa. Ja minusta on ihanaa, että näet pitkässä kuskausmatkassa hyviä puolia. Noinhan sen pitäisikin olla. Nauttia siitä mitä on ja mitä tulee vastaan. Eikös ne vanhojen talojen tapahtumat ole lähteneet juuri Loviisasta? Vai olenko aivan väärässä? Mutta olen nähnyt niistä ihania kuvia ja kertomuksia.
Hurmioitunut. Niin on. Ja näyttää siltä, että kuljetusrinkikin muodostuu ja ei tarvitse itse ihan joka kerta ajaa. Vanhojen talojen tapahtuma on Loviisasta. Siellä on tullut käytyä sekä elokuussa että jouluna. Hieno tapahtuma molempina vuodenaikoina.
Lähetä kommentti