Niin kaunis, kirkas ja kuulas on ollut tämä talvi. Talo on hörppinyt reilusti öljyä ja siltikin sisällä on ollut viileää, mutta viis siitä. Tällainen talven kuuluu olla. Kevään myötä on hangille saanut kaivaa aurinkolasit matkaan. Sisällä on lisätty päälle villaista. Nostin lenkkien määrää maaliskuun alusta kahdesta kolmeen. Tekee mieli olla pihalla ja kuntokin kohenee kuin huomaamatta. Lainalasten ja kuopuksen kanssa käytiin testaamassa myös se kotirannan luistelurata. Jossakin hötäkässä jäi vaan ne kuvat täällä julkaisematta, joten pistetään nyt tulemaan. Se taisi olla helmikuun ainut päivä, jolloin aurinko pysytteli pilvien takana.
Nyt kun tiet alkavat olla kuivia ja terassikin on ilmestynyt lumen alta esiin, kääntyy mieleni kevääseen. Olen täysin vakuuttunut, että täydellistä talvea seuraa suloinen kevät ja intiaanikesä. Tästä vuodesta tulee juuri sellainen, kun Suomessa pitääkin olla. Kaupassa silmät hakeutuvat siemen pusseihin ja kotiin on joka kerta pakko tuoda tulppaanit. Olisi se hetki, kun pitäisi leikata omenapuut ja siistiä takapihan aita. Täytyy tunnustaa, että viime kesän kukatkin ovat edelleen paikallaan, joten nekin täytyisi nyppiä uusien alta ruukuistaan. Minulla kun syksyllä kiinnostus pihaan loppuu aina liian aikaisin.
Tänään on kulunut kolme vuotta siitä, kun aloitimme tukiperheenä. Miten nopeasti aika on mennyt. Kahdesta tosi pienestä pojasta on kasvanut jo hieman suurempia poikia. Aamulla antavat jo nukkua hieman pidempään. Mielellään ottavat edelleen iltasadun lukijaksi. Riemuitsevat alakerran sählymatseista. Lähtevät uimaan saunasta mihin vuoden aikaan tahansa. Kulkevat mukana peleissä, leireillä, mökkireissuissa tai keksivät puuhaa meillä, jos on vuorossa kotiviikonloppu. Kun viime viikonloppuna palattiin kolmosen peleistä, kuului takapenkiltä iloinen ääni: "Mulla on kolme isoveljeä, kaksi siskoa, kaksi äitiä, kaksi isää...." Meilläkin on miehen kanssa kuusi lasta ja pupu. Kaikki ovat voittaneet<3.
Tällaisen viestin pyysivät kaupungilta välittämään ja oletan, että samantyyppistä viestiä tulee muiltakin kaupungeilta, kun täältä meiltä:
Hei, kaikki Ihanat tukijat!
Nyt pyytäisin teiltä apua ilosanoman levittäjinä.
Tällä hetkellä on iso pula tukiperheistä.
Pyydänkin teitä levittämään ympärillenne sana tästä mukavasta auttamismuodosta.
Huhtikuussa pidän tukikurssin, mihin on vielä tilaa.
Olisikohan tukiperheily sinun(kin) juttusi?
Viikonloppu kului siis omien ja lainojen kanssa kolmosen matseja seuraillessa. Eivät päässeet tällä kertaa jatkoon. Sählykausi alkaa olla lopuillaan. Muutama turnaus vielä tiedossa. Yksi siellä esikoisen kotikaupungissa Tampereella ja toinen joko Tallinnassa tai Helsingissä. Me tietysti liputetaan sitä Tallinnaa! Ja äiti luonnollisesti lähtee huoltojoukkoihin, jos joukkue sinne lähtee. Sen verran monta lakupakettia on siitä hyvästä tullut myytyä:D.
Mutta nyt kävelemään kohti iltavuoroa. Mukavaa viikkoa kaikille!
11 kommenttia:
Mielettömän hieno asia tuo tukiperheys, arvostan teitä kovasti.
Ihania iloisia kuvia! Olemme mekin miettineet (tai minä ainakin) tuota tukiperheyttä, olisiko meillä Suomessa ollessa aikaa ja valmiuksia siihen. Meillä on aika epäsäännöllistä tämä elämä.
Minustakin muuten tuntuu että tänä kesänä tulee lämmintä koska on ollut kunnon talvi Suomessa :D
Tukiperheenä olo on hieno juttu! Liikunnan lisääminen elämäänsä ehdottomasti myös.
Mukavaa viikkoa!
Mekin olemme olleet tukiperheenä monta vuotta: lapset ovat vaihtuneet jo muutamaan kertaan erinäisistä syistä, mutta kivaa on ollut ja tulevanakin vkonloppuna pojat tulevat meille sukset mukana, joten ladut kutsuu....
Meilläkin sählyillään ja ehkä siellä Tallinnassakin:))
-Ulla
Heh, voisin hyvin kuvitella, että minultakin loppuisi puutarhainnostus syksyllä aikaisin. Kuka sitä nyt enää viitsii, kun kesä on ohi. :-)
Tukiperheys on kyllä hieno juttu. Avaa varmasti teidän omien lastenkin silmiä ihan uudella tavalla.
Aivan ihanalta näyttää tuo lumoava talvenne:) Hieman kadehdin tuota luistelemista, kaipaan sitä tosi paljon, ja vaikka lähelläni on jäähalli,niin se ei ole sama asia kuin ulkona jäällä luisteleminen. Meillä sen sijaan oli tänään 31 astetta, ja tämä maaliskuu on kyllä kuivin ja kuumin miesmuistiin. Ihanaa kun olette tukiperheenä noille pojille:)
Allu: Eihän se nyt ihan hirveitä vaadi:).
Matkatar: Pitää siinä kai sitoutua koko vuoden ympäri, joten voisi olla teille aika hankalasti järjestettävissä? Jatkuvuus on tärkeää. Ja toisaalta kolmekin vuotta on mennyt kuin hurahtaen.
Carola: Minulla on vähän sellainen tutina tämän liikunnankin suhteen, että tämä saattaa tulla tavaksi. Ehkä vuosi 2018 tekee minulle jotakin pysyvää muutosta???Lopultakin.
Ulla: Minkäs ikäiset pojat teillä siellä on? Ja sehän sattuisi jos saataisiin blogitapaaminen Tallinnaan sähkyn merkeissä:D.
Satu: Oikeasti minulla loppuu into jo kesällä. Minä tarvitsisin sellaisen puutarhan, joka keväällä pistetään mallilleen ja sitten se hoitaisi itsensä siitä eteenpäin. Ei kiinnosta pätkääkään mikään nyppiminen tai haravointi tai kastelu.
Jael: Minä en kyllä käynyt tänä talvena luistelemassa kertaakaan. Hiihtämässäkin vain kerran. Mutta jäällä kävelin useampaan kertaan. Ja nautin talvesta . 31 astetta on kyllä jo tosi lämmin. Nauttisin siitä kyllä ehkä ainakin hetken:).
Ihana kommentti pojalta.Arvostan teita tukiperheita.Itsella ei enaa voimat riittaisi siihen...
Lisay: En ihmettele, kun päivätyöksesi annat jo tukea pikkuväelle.
Teidän tukiperheily on valtavan hieno juttu, arvostan sitä. Toivotaan, että uusia perheitä löytyisi tukemaan. Uskon, että se tuo paljon molemmille, sekä tukijoille että tuettaville. Meillä on kevät tullut aiempaa aiemmin, hedelmäpuut jo kukassa ja sadekuurot seuraavat aurinkoa. En ole ehtinyt blogeja lukemaan viime viikkoina mutta nytpä selaan useamman läpi, saimme isovanhemmat tänne niin on hieman enemmin käsiä apuna. Mukavaa alkanutta viikkoa!
Petra: Ihanaa, että saitte isovanhemmat kylään. Useammat kädet on usein tarpeen, sitä koetamme tarjota tässä tukiperhe-asiassa etenkin poikien äidille. Niin, ehkä olen ajatellut eniten sitä äitiä. Äitinä itsekin. Ajatellut, että jokaisella äidillä olisi joskus sellainen luksus, että saisi olla edes hetken äitiydestä vapaa. Ihan oma itsensä. Ilman sitä, että joku pyytää, toivoo, vaatii, odottaa, kaipaa... Saisi hetken olla. Ihan vain olla. Ja että siitä hetkestä saisi palata siihen todellisuuteen, jossa joku pyytää, toivoo...
Lähetä kommentti