JOULUN JÄLKEEN

Olipa meillä mukava joulu. Onneksi joulu on nyt ohi. Joulun jälkeen tulee aina tarve pakata kulunut vuosi pakettiin. Avata uusi, kaikkine mahdollisuuksineen. Tekee mieli keventää. Siivota. Aloittaa alusta. Kokea jotakin uutta. Varata matka.

Palasin takaisin töihin Tapanina. Kuun vaihde on repaleinen. Töitä ja vapaata epämääräisessä järjestyksessä. Pojat lähtivät omille reissuilleen. Kolmonen Uuden vuoden leirille ja kakkonen Porvooseen pelikavereille kylään. Käytiin isänsä kanssa heittämässä ja saatiin samalla itselle pieni iltahetki. Kyllä Porvoo on sitten kaunis. Jopa tällaisena tuhruisena torstai-iltana.

Käyttötili on aivan tyhjä. Matkatilillä sen verran rahaa, että kyttään Vietnamin lentoja tosi tarkoituksella. Tarkoitus olisi miehen kanssa lähteä kaksin matkaan kesäkuun alussa. Lentää joko Saigoniin tai Hanoihin. Valitusta kohteesta käsin käydä sen lähistöllä olevat kohteet. Lentää katsastamaan Huen ja Hoi An ja palata takaisin lähtöpisteeseen. Vietnamin matkaoppaat ovat siis tällä hetkellä lempikirjat numero 1.

Mitenkäs siellä? Toiveita tulevalle vuodelle?

TULKOON JOULU

Rakkaat te, jotka jaksatte täällä hiljentyneestä bloggaustahdista huolimatta käydä. Tulkoon teille joulu, joka pitää teitä hyvänä. Antakoon teille sen mitä tarvitsette. Jotta jaksatte taas palata arjen haasteisiin.

Yöllä taloa valaisee tähti. Ja kuusi sai koristeensa.

On ollut jouluja jolloin stressitasot on ollut huipussaan. Sähköt katkenneet. Ruoat jääneet paistamatta ja piparitalot tekemättä. Tänä jouluna kaikki tuntuu olevan hyvissä ajoin valmiina. Ehkä viimehetkenä talo palaa tai huomaan muistisairauden tulleen. Ja siltikin joulu tulee.

Tänä vuonna osallistuin villasukka-kalenteriin. 

Torstaina kolmonen oli kavereidensa kanssa saanut "hyvän idean". Olivat välitunnilla laskeneet mäkeä ylöasalaisin käännetyllä puistonpenkillä sillä seurauksella, että kaksi laskijaa sai päävamman ja kaksi potee nyt jalkaansa. Kahdella ambulanssilla vietiin kelkkajoukkue sairaalaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, neljässä perheessä voidaan nyt viettää joulua, jossa on kaikki tallella. Hengissä. Sellainen pistää aina asiat kohdalleen. Ja onhan meillä vielä valkoinen joulu.

Hyvää Joulua. Kristus on syntynyt!

ANNA JOULULLE AIKAA

Maanantaina käytiin hakemassa esikoinen kotiin joulun viettoon. Tehtiin treffit Helsinkiin. Talvi päätti saapua tänne etelään samalla kertaa ja olin erittäin iloinen siitä, että en ollut matkassa omalla autolla. Bussissakin tuntui, että tiet oli sohjossa ja auto haki väyläänsä. Hieman myöhässä aikataulusta saavuttiin perille ja aloitettiin jouluttelu. Tai Stockmannin kehoituksesta annettiin joululle aikaa?

Mitä vanhemmaksi vartun sitä ahdistavammaksi muuttuu tuo kaupoissa kiertely. Mieluummin ostankin nykyään lahjat netistä tai keräilen vuoden mittaan eteen sattuvia sopivia tavaroita. Jouluryysis on nimittäin joulumielen karkottaja numero 1. Nyt siis jo henkisesti varaudun tulevaan lauantaihin, jonne on ollut pakko jättää operaatio jouluruoat suvulle. Lahjat onneksi sentään on jo melkein ostettu. Forumilta tosin löysin niin ihanan joulukuusi-lyhdyn, että ihan kirpaisi jättää se sinne kauppaan erittäin kalliin hinnan tähden. En tiedä onko teillä sellaisia tavaroita, jotka jää mieliin kummittelemaan pitkäksi aikaa? Minulla on nyt jo kolme: Lapuan kankureiden huopa, Ruusu-kuvioiset maiharit ja nyt tämä joulukuusi-lyhty. Noin 350€:lla voisin siis ostaa itselleni ehkä tavaraonnea? Minulla vain ei koskaan ole noin paljoa ylimääräistä rahaa, jota voisin käyttää itseeni ja nähdä, että tulisinko nämä tavarat omistamalla oikeasti onnellisemmaksi. Vai tulisiko sitten seuraavat tavarat, jotka olisi taas pakko saada?

Mutta minulla on nämä ihanat tytöt<3.

Tuomaan markkinoilla viihdyin ihan hyvin. Oli väljää ja kukaan ei hengittänyt niskassa. Tykkään tästä koju-ideasta, vaikka en koskaan ostakaan tällaisista mitään. 

Hehkuviiniä olisin kyllä saattanut ostaa. Mutta Suomessahan sellaista ei saa markkinoilla tietenkään myydä.

Tämä kettu oli ihana. Ja alla oleva karkkikoju melkoisen makea.

Ravintolan ikkunasta löytyi myös se oikea joulu. Se, jolle haluaisin antaa aikaa.

Huomenna iltavuoro ja perjantaina koulutus, siivous ja kuusen pystytys. Yritän vakuuttaa itselleni, että kaikki on järjestettävissä, mutta takaraivossani tykyttää epäilys siitä, että luisutaanko tässä lopulta taas stressin puolelle? Niin tai näin, joulu on jo ovella.

KUIN LUPAUS TULEVASTA

Eilen käytiin Loviisassa joulutunnelman hakureissulla miehen siskon, kuopuksen ja kuopuksen serkun kanssa ennen iltavuorooni lähtöä. Kyllä kannatti tälläkin kertaa. Ulkona oli koleaa ja kosteaa, mutta sisällä tunnelmat kohdillaan. Paljon kaunista katseltavaa ja kattiloista ja uuneista nousevat hyvät tuoksut. Välillä tankattiin joulupuuroa Tuhannen tuskan kahvilassa ja sitten taas jatkettiin kulkua kodista kotiin.

Tälläkin kierroksella huomasin, että keittiö on kodin sydän. Niitä tarttui eniten omaan kameraan. Kuopus kysyi, että onko niin myös meidän kotona? On siinä mielessä, että keittiössä kokataan ja valmistaudutaan vieraiden tuloon. Tehdään perheelle ruokaa. Ollaan pullantuoksun lähteenä. Meidän keittiö ei vain ole missään nimessä mikään unelmakeittiöni. Se on liian moderni tähän taloon. Tässä talossa kuuluisi olla keittiössä puuhella ja ihan toisenlainen keittiö. Koska keittiöremonttiin ei ole rahoja, ollaan tämän keittiön kanssa tultu hyvin kuitenkin toimeen.

Tämä keittiö oli taloon hyvin istuva. Alla odotetaan puuroa Tuhannen tuskan kahvilassa.

Kuninkaanlammen keittiö on ihana. Kuten koko talo.

Kun omat jouluvalmistelut ovat vielä kesken ja alakerrassa on röykkiö kirpputorin jäljiltä, on tällainen hyppy toisten kauniisiin, siisteihin ja jouluun koristeltuihin koteihin kuin lupaus tulevasta. Sitä napsii ideoita matkaansa ja ajattelee, että kyllä se joulu vielä meillekin saapuu. Ja muistaa, että joulukodeissa tunnelma syntyi oikeastaan aika pienistä asioista. Sen teki kynttilät, kaunis asetelma tai tuoksu. Parhaalta tuoksuva koti Loviisassa täytyy olla tuo alla oleva Villa Limppu kauniine portaikkoineen.

Kuninkaanlammen piha ja pihakaupan kauniit koristeet.

Käytiin myös Suomen kaunein koti-finalistilla.

Ja ihailtiin Helgasin sali.

Nyt vielä töihin, mutta huomenna ja tiistaina on vapaata ja silloin meinaan ottaa muutaman Loviisasta saamani vinkin käyttöön. Tulkoon joulu, ilman stressiä! Mitenkäs siellä, joko on koti joulussa?

JA NIIN SAAPUI JOULUKUU

Ja niin meni marraskuu ja saapui ihana joulukuu. Anopin syntymäpäivien kunniaksi oli 2.12 kaiken valon nielevä musta maa kadonnut valkoisen peiton alle. Juhlistimme päivää täällä meillä perheruokailun merkeissä. Yhteisellä Viipurin reissullamme oli anoppi maininnut viipurilaisesta kauneushoitolasta, jossa moni suomalainen kuulema käy hieronnassa, kasvohoidossa, leikkaamassa hiuksiaan jne. jne. Tämän keskustelun pistin silloin korvan taakse ja lahjapaketistamme kaivoimme nyt hemmottelua Viipurissa.

Tout a Fait sijaitsee heti Espilän ravintolaa vastapäätä ja hinnastot hoidoista löytyy netistä. Sieltä valittiin anopille hieronta ja kynsihoito. Palvelua sai suomeksi sekä netissä että paikan päällä. Kun ei ollut yhteistä kieltä hoitoa tekevän henkilön kanssa, soitettiin tulkille. Ihan kätevästi se sujui niinkin. Minä päätin satsata itseeni ja otin elämäni toisen kasvohoidon. Hinnoilla ei näitä hoitoja ollut pilattu, sillä oma kasvohoitoni maksoi 24€, anopin 40 minuutin hieronta 20€ ja kynsihoito lakkauksineen 13€. Oma kasvohoitoni oli erittäin nautinnollinen kokemus. Makasin tunnin lämpimästi peiteltynä peittoihin ja sain monenlaista tupsuttelua ja ainetta kasvoille sekä kasvohieronnan. Anoppi tykkäsi kovasti hieronnasta ja kynnetkin oli käsittelyn jälkeen perusteellisesti hoidettu. Tänne täytyy ehdottomasti tulla toistekin "säästämään".

Odotellessa saattoi juoda kahvia tai kutoa sukkaa.

Sitten olikin kiva taas poiketa Espilään syömään. Siinä ruoat edessä  käytiin miettimään sitä kauneuden hintaa ja huomattiin, että olimme molemmat maksaneet kaksi hoitoa. Minä kun tietenkin maksoin sen omani ja anopin lahjahieronnan. Hän taas oli maksanut kahdesta hoidosta, kun oli kerran kahdessa hoidossa käynyt. Harmitti hetken, sillä emme olleet saaneet maksuista kuittia. Ruoan jälkeen marssittiin siis takaisin sillä asenteella, että rahat takaisin ja heti. Ilman mitään ongelmia tilanne selvisi ja kahdesti maksettu hinta annettiin meille takaisin. Kyseessä oli siis vain rahastajan vaihtumisesta johtunut inhimillinen virhe, eikä yritys huijata turistia. Tarkkana saa kuitenkin siis olla.

Seuraava Venäjän keikaus olisi tarkoitus yrittää tehdä jo maanantaina. Käyn viemässä kolmosen kaverinsa kanssa rajan pintaan avattuun uuteen Outlet-kylään eli Zsariin koulujen jälkeen ja käyn itse sillä aikaa tankkaamassa auton rajan toisella puolella. Heti venäjän puolella on Viipurin Veikot-niminen kauppa, joka käytiin anopin kanssa tarkistamassa ja huomattiin että sieltä pystyy hakemaan vaikka mitä eikä siis ole aina tarvetta ajella Viipuriin asti. Yrittää siksi, että tämä toteutetaan vain jos rajalla ei ole jonoa. Arkiaamuisin olemme päässeet nopeasti rajasta yli, mutta keskiviikkona takaisin tullessamme oli todella pitkä jono Suomen puolelta Venäjälle tulijoita. Ehkä se tosin vain johtui ylimäääräisistä vapaapäivistä itsenäisyyspäivästä johtuen? 

Itsenäisyyspäivää me juhlistimme tällä kertaa ylioppilasjuhlien merkeissä Lempäälän kauniissa vanhassa pappilassa. Ystäväperheen tytär oli juhlan aiheena. Silmiinpistävän moni juhlavieras oli pukeutunut päivän teeman mukaan sinivalkoiseen:D. Ihana uusi ylioppilas ja ihana Suomi!

TILATTIIN PIZZAT

Tämä aikaisin peittävä pimeys asettaa omat haasteensa myös matkailuun. Päästiin tällä kertaa matkaan vasta töiden jälkeen, joten perille saapuessamme Viipuri oli jo musta aukko. Hotelli hätäisesti kyllä pimeydestä löydettiin ja sieltä ei sitten poistuttukaan ennen aamua. Ilta kului lähinnä syödessä. Aamulla kello herätti yhtä pimeään. Viipurissa ei kelloja vaihdella, joten nyt oltiin sitten tunti eri ajassa ja jouduttiin odottamaan päivän valkenemista tuntia kauemmin. Aurinko pysytteli suurimman osan aikaa pilvien takana. Hotellin pihasta kuvasin linnan.

Rahan menoa ei voi estää. Viime viikolla oli vuorossa auton huolto, jossa selvisi, että eturenkaiden lähes kaikki nastat olivat lennelleet tiehensä. Huolto tarjosi uusia eturenkaita reilun 300€:n hintaan. Viipurista lähdettiinkin sitten heti alkuun auton renkaita etsimään. 150€:lla saatiin renkaat asennettuna alle. Kannatti siis käyttää pari tuntia tähän projektiin.

Uudet renkaat alla ajettiin katsomaan Viipurin kaupungin kirjastoa. Jo heti ovella tuli Alvar Aallon osallisuus asiaan ihan selväksi. Mies on opiskellut Jyväskylässä, jossa Aallon työnjälki myös näkyy monissa rakennuksissa ja ilmenee heti jo ovella. Niin tässäkin rakennuksessa. Tämä kirjasto avasi aikanaan Alvarin ovet maailmanlaajuiseen menestykseen. Kirjasto on vastikään kunnostettu ja kiva pieni käyntikohde Punaisentorin kupeessa.

Kirjastolta jo näkyi se viime reissulla bongaamani Espilä, joten siellä syötiin sitten lounas. Paikka oli tosi kaunis ja jouluiseen asuun puettu erilaisin jouluvaloin ja kuusin. Henkilökunta teki vaikutelman siitä, että tästä on suunniteltu hieman fiinimpää ravintolaa. Hinnat ja ruoka oli kuitenkin kohtuuhintaista. Tilattiin pizzat. Mies tykkäsi omastaan, minun omani taas ei maistunut oikein miltään. Kahvi oli hyvä, seura ja tunnelma kohdallaan, joten annoin anteeksi pizzan puutteet. Voisin tulla tänne toistekin.

Karusellissa käytiin ostoksilla. Ostokset oli aika juomapainotteiset. Muuta halpaa on Viipurissa hedelmät ja vihannekset, jotkut pesuaineet, kissanhiekka ja lahjakassit. Karkkeja tuli myös ostettua viemisiksi. Mies ei ole mikään kaupoissa kiertelijä, joten ehkä joulua ennen houkuttelen vielä anopin matkaan ja kierretään enemmän kauppoja lahjojakin ajatellen. Kiinnostaisi myös katsella Viipurin meikkitarjonta. Itsehän en käytä muuta kuin meikkivoidetta, ripsiväriä ja huulipunaa, joten menekki ei ole mitenkään suurta. Mutta säästö se on pienikin säästö.

Iltapäivällä lähdettiin ajamaan kohti rajaa. Ennen toisiksi viimeistä huoltoasemaa on pysäytys, jossa kysyttiin passeja. Pengottiin joka kassi ja passeja ei vain ole. Kunnes muistettiin, että annettiin ne eilen hotellin respaan. Soitto sinne ja siellähän ne olivat edelleen. Sellainen 80 km:n sakkokierroshan siitä seurasi. Veikkaan että tämän jälkeen ei passit unohdu respoihin toista kertaa. Tankkaus vielä viimeiselta huoltoasemalta ja rajalle, jossa ei onneksi ollut ketään muuta ja päästiin siis vain ajamaan läpi. 

Tässä muutama kännykkäräpsy Viipurin marketeista, kun joku niistä oli joskus kiinnostunut. En ole kehannut kameralla kuvailla. Erittäin siistiä ovat ja täysin vastaavia kun meidän supermarketit. Vai miltä näyttää?

Oma ostoskori näyttää lähes joka kerta samalta:).

Suurin säästö Viipurissa käynneistä on ehdottomasti ollut tuo bensa. Marraskuun alussa kävin Viipurissa tankkaamassa ja meillä oli siinä vaiheessa kaksi kymmenen litran kanisteria lisäksi varastossa. Jouduttiin lisäksi tankkaamaan 60€:lla Suomen puolella ennen tätä reissua. Joulukuussa yritän päästä käymään tankkaamassa rajalla ainakin kahdesti, jotta ei tarvitse Suomessa tankata ollenkaan. Marraskuussa olisi meidän pitänyt tankata kolmesti tankki täyteen. Suomessa tämä olisi tullut maksamaan 240€. Venäjällä vastaava määrä oli ollut puolet tästä eli 120€. Vuositasolla aika iso säästö, joten ymmärrän hyvin bensarallin siitä aiheutuvasta vaivasta ja kilsoista huolimatta. Se että ajaa Viipuriin asti aina käydessään, tekee noin 80 km lisää ja aiheuttaa toki lisää myös kuluja, koska siellä tulee käytyä syömässä jne. Toisaalta kun kaupoista ostaa ne halvemmat asiat, uskon kulujen tasaantuvan. Aika näyttää, että alkaako tässä jotain voittamaan = alkaako tilille säästymään rahaa. Tähän asti Viipurin käynnit eivät todellakaan ole ollut pakkopullaa vaan virkistävä piipahdus arejssa.