Kyllä minua on leimannut vahva halu saada asiat nopeasti valmiiksi. Tai saada ylipäänsä asiat tehtyä, ostettua, hoidettua ja omistettua. Synnyinlahjana en saanut lehmän hermoja. En kuulu niihin, jotka elävät vuosikymmeniä keskeneräisen äärellä ahdistumatta. Minusta olisi parempi, että valmista tulisi nyt heti. Vuosien myötä tämä piirre on kyllä venynyt. Raha tai sen puute on ihan parhaita opettajia. Kaikkea kun ei voi saada, ei ainakaan silloin, kun tilillä ei ole rahaa. Myös elämä perheessä on opettanut mm. sitä, että kaikkien prioriteettien ykkösenä ei ole juuri nyt tapettien poisto, seinän maalaus tai huonekalujen järjestäminen uuteen uskoon. Ja kun ei omat voimat aina riitä, niin on alkanut ymmärtämään, että jotkut asiat voi kyllä odottaa huomiseen. Eikä käy näköjään kuinkaan, vaikka projekti seisoisi viikonkin. Niin on nyt asian laita mm. tapetinpoiston suhteen, koska esikoinen saapui Tampereelta Kotkaan ja asettui huoneeseen asumaan.
Sitten minussa on se piirre, joka vitkuttelee. On niitä asioita, joita siirrän päivästä toiseen ja joiden olemassaolon yritän aktiivisesti unohtaa. Tällaisia asioita on mm. jääkaapin ja uuni pesu, virallisten raporttien kirjoittaminen, silittämisen aloittaminen yms. ei niin kiva asia. Nämä asiat hoituvat tempaisemalla. Tempaisun alkuun pääsemiseksi tarvitaan itsensä ärsyttämistä, takamuksille potkimista ja mollaamista: No, on se nyt kumma, ettei aikuinen ihminen saa yhtä raporttia kirjoitettua. Uunia pestyä. Tempaisun jälkeen olo on keveä ja sitä muistaa taas hetken, että etanat kannattaa syödä heti aamulla.
Tällaista olen ajatellut, kunhan tuon alla olevan saa ensin poistettua.
Passaa myös lattian väriin, eikö?
Kun tätä elämää tarkemmin ajatellaan, huomataan, että kaikki on keskeneräistä. Niin minä kuin ympäristö jossa elän. Kun saa yhden asian valmiiksi, se on kohta taas edessä. Ruoanlaitto, siivous, pyykinpesu, tiskikoneen täyttö, kaupassa käynti, haravoiminen, kukkien istuttaminen. Sama homma työmaalla. Aamutoimet, ruokailut, lääkkeiden jako, labrakokeet, pyykkäys ja iltatoimet. Huomenna koko lista taas uudelleen. Valmistumisen tunne on ihmisen psyykelle kuitenkin hyväksi ja siksi teen käsitöitä. Miten palkitsevaa kun sukkapari on valmis ja pääsee jalkoja lämmittämään. Tällä hetkellä yritän uutta aluevaltausta ja tekeillä on pipo. Saan elämässäni edes jotakin pysyvämpää aikaiseksi. Samalla lailla palkitsee myös remontin loppuun saattaminen. Tapetin poisto jatkuu varmasti taas ensi viikolla.
Keskeneräisyyden keskellä hyvää tekee myös arjesta irtautuminen. Tiistaina tempaistiin miehen kanssa ja otettiin arjesta oikein tuplairtiotto. Ensin mentiin elokuviin katsomaan IKITIE. Kakkonenhan osti meille joululahjaksi elokuvaillan sipseillä ja suklaalla viime jouluna, joten oli jo korkea aika ottaa lahja käyttöön. Kiitos siis O<3. Olipa mietteitä herättävä elokuva ja opin taas jotain uuttakin. Elokuvan jälkeen kävelimme lähellä olevaan VAUSTIIN. Mies sai väitöslahjaksi kyseiseen ravintolaan neljän ruokalajin yllätysmenun kahdelle ja nyt otimme yllätyksen vastaan. Kiitos siis L&P<3. Oli aivan huiman ihana makumatka. Vatsa soi pinkeyttään vielä seuraavanakin päivänä, eli ruokaa oli riittävästi. Kuvat on muuten ihan suttuja, mutta kun aiheena oli keskeneräisyys, niin....
Ensin makuja herättelemään vetajuustoa paprikahillolla. Nam.
Siikaa, kylmäsavustettua lohta ja mätiä leivän kera. HMM.
Vuohenjuustoa kurpitsarisotolla. IHANAA, mutta nyt alkaa vatsa jo ilmoitella rajoistaan.
Pääruokana sorsaa. Oliko se selleripyreellä? Alla lanttua ja hillosipulia.
Jälkiruoaksi jotakin suklaista herkkua.
Yllätysmenut vaihtelee ja alkuun sai sanoa omat inhokit, että ei sitten kävisi niin, että yllätys olisi ikävä yllätys. Toivoin siis, että lautasellani ei tulisi olemaan sisäelimiä eikä sieniä. Mies sanoi, että kaikki käy. Itse en ole mikään tällaisen raa'a n kalankaan ystävä, mutta syötyä nämä tulivat ja olivat hyviä. Sorsa oli ihan ok, mutta tuskin tilaan tulevassa. Pidän siis selvästi enemmän perinteisistä lihoista. Mieshän piti tietysti kovasti kaikesta, se on kaikkiruokaisen ilo:D. Monesti sitä mietittiin, että tämä oli loistava lahja. Kun itse menee harvoin ravintolaan, tilaa aina jotakin josta varmasti pitää, koska ei halua rahan menevän hukkaan. Nyt kun muut oli maksaneet viulut, oli ihanaa heittäytyä maistelemaan jotakin ihan erilaista mitä normaalisti tulee syötyä.
Eilen oli vielä vapaapäivä ja olin saanut kahvikutsun uuteen HYGGE-kahvilaan. Kahvia ja Snickers-kakkua. Oli hyvät herkut ja seura. Kyllä sitä nyt näillä jaksaa tänään palata iltavuoroon taas toistamaan niitä arjen keskeneräisyyksiä. Elää oman keskeneräisyytensä kanssa. Ja siivouksen voi tietenkin siirtää huomiselle.
8 kommenttia:
Minullakin on välillä hieman tuota vitkuttelemisen vikaa, ja sitten tempaisen;D Kaunis tuo ehkä tuleva tapetti huoneeseen.
Hyvä että kaikkien kiireiden välissä oli myös kivoja arjen irtautumisia, ja kylläpä näyttää herkulliselta tuo ruoka:)Herkkuja näkyy olevan myös tuolla HYggessä:)
Jael: Olen irtautumisten kannalla, mutta jostakin syystä irtaudumme silti niin harvoin. Syynä on tietysti tilin saldo, mutta myös se, että ei raaskita jättää lapsia kotiin ja mennä vain kahdestaan. Vaikka jos ihan oikeasti asiaa ajatellaan, niin olen sitä mieltä, että lasten etu on se, että niiden vanhemmat ottavat säännöllisesti aikaa toisilleen. Eikä aina jää vain arjen jyräämäksi.
Toi vitkuttelu ja tempaisu kuulostaa todella tutulta. Olen ihan samanlainen, sitten kun se homma lahtee kayntiin niin loppua ei nay :) Mutta niita tempaisuja on nyt ollut aika vahan eli toivotaan etta joku tempaisisi tassa perheessa ja saisi taman huushollin jarjestykseen.
Petra: Joskus voi käydä niinkin hyvin, että perhe tempaisee puolestasi ja saat tulla iltavuorosta siivottuun kotiin. Se on juhlaa se:D.
Voi vitkuttelu ja tempaisu :) Tänään on parvekkeen lasit pesty, älä kysy kauanko vitkuttelin. Muut lasit kaipais samaa tempaisua, mutta ei nyt aika riittänyt kaikkiin samana päivänä. Kuulostıpa hauskalta tuo yllätysmenu ja ihanat kuvat ruuista ja muutenkin!
MatkaMartta: Meillä tempaisua odottaa piha, alakerta, talvi/kesävaatteet, jääkaappi, silitys, tapetinpoisto ja muurin piikkaus -näin äkkiseltään mieleen tullen. Huh huijaa. Ehkä ärsyttävintä on se, että tietää, että tempaisun jälkeen tulee aina uusia asioita, jotka pitäisi tempaista. Kivointa on tempaista jotakin sellaista, joka tulee sitten lopullisesti tehtyä.
Ihanan kuuloinen ilta! Ja mitkä herkut!! Tuollaisista nauttisin minäkin. Ja kun ei liian usein käy syömässä ulkona, siitä nauttiikin ihan toisella tavalla. Minä kävin katsomassa elokuvan Loving Vincent, joka kertoo Vincent van Goghin kuolinvuodesta. Elokuva on tehty maalaamalla. Jännä ja hieno kokemus. Hyvää alkanutta viikkoa! :)
Hurmioitunut: Tuon Loving Vincentin minäkin haluaisin nähdä, mutta Kotkassa sitä ei esitetä;(. Pitää katsoa sitten joskus kotona, vaikka epäilemättä iso ruutu antaisi suuremman elämyksen. Ja meidän ulkona syöminen on kyllä aika vähäistä ja painottuu silloinkin Heseen, sattuneista syistä. Sen vuoksi tämä todellakin oli elämys isolla e:llä.
Lähetä kommentti