Vettä on satanut siihen malliin, että Kotkan seudulla ei ole metsäpalovaaraa. Ei uhkaa myöskään kuivuus. Kaivoissa riittää vesi varmasti talven yli. Päivän asu on aika monena päivänä ollut sadetakki ja kumisaappaat. Tänä syksynä mies ei ole veneillyt kertaakaan kouluun. Veneen tyhjentäminen vedestä ja itsensä suojaaminen sateella veneilyn ajaksi on tuntunut ilmeisen epämukavalle ajatukselle. Onneksi on kuitenkin vitkuteltu veneen talviteloille laittamisen kanssa, sillä perjantai-iltana taivas oli tulessa. Ensin punaisena, vaihtoi sitten kultaan ja lopulta violetin kautta sinimustaan. Napattiin lainalapsille ja itsellemme kiireellä pelastusliivit päälle, kaakaota kassiin ja käytiin kiertämässä Munsaari. Mikä ihana iltahetki.
Pienille pojille olemme moneen kertaan ehdottaneet veneretkeä, mutta ovat kieltäytyneet ja kertoneet, että eivät pidä veneilystä. Sitä oli vaikea uskoa, sillä silmät loistivat koko retken ajan. Ajettiin kaislikoissa, joka muuttui Amatsonin viidakoksi. Veden alla olivat piilossa krokotiilit ja hirviöhauet. Jälkimmäisiä yritettiin taas napata, mutta saatiin vain partahaukia. Miettivät, että kuulisiko äiti, jos huudettaisiin täysillä. Päätettiin sen sijaan lähettää puhelimella kuvaterveiset.
Kotkassa alkoi syysloma. Tampereen loma alkaa olla lopuillaan. Kotona on viikonlopun aikana ollut vaihtuva kokoonpano. Kakkonen lähti pelikavereilleen Porvooseen. Kolmosen kaveri tuli Tampereelta yökylään. Kuopus oli serkkujen matkassa Helsingissä hurvittelemassa. Lainalapset ja me saimme ystävistä seuraa, kun pääkaupunkiseudulta paluumuutti ystävä takaisin tänne lapsuusmaisemiin ja olivat meillä eilen perheensä kanssa kylässä. Tänään tiputetaan lainalapset kotiin, viedään kolmosen kaveri bussiin ja käydään viemässä esikoinen kotiinsa. Napataan vielä kakkonen matkalta kyytiin ja ollaan hetken koko porukka kasassa. Samalla saadaan itse hyvä syy käydä pyörähtämässä kavereilla kylässä. Hakea Tampereen Ikeasta kasoittain tuoksukynttilöitä tulevaa säkkipimeää pehmentämään. Ja syödä lihapullat.
Oikein mukavaa lomaviikkoa kaikille lomailijoille. Meille muille työniloa. Itselläni on vielä pari vapaapäivää ennen töihin paluuta, joten saan nauttia sekä lomasta, että työnilosta:). Mitäs teille kuuluu? Joko pimeä ahdistaa?
6 kommenttia:
Viikko lomaa oli juuri sopivan mittainen. Sai nähdä ja kokea paljon, ladattua myös akkuja ja nyt tuntuu hyvältä palata töihin. Tosin saa nähdä vaihtuuko ajatus kun näkee sen saapuneiden ja vastaamattomien sähköpostien määrän... ;P
Juuri nyt ei ahdista mikään - usein kyllä ajan nopea juoksu. Upeat kuvat olet ottanut!
Olipas kaunis ilta!
On niin kaunista kuvissasi. Minä vietin tämän päivän toisenlaisen järven ,eli Genetsaretin järven rannalla ,ja vedessäkin, ja oli tosi kuumaa, ja vesikin tosi lämmintä. Nauti kunnolla niistä muutamista vapaapäivistäsi.
Varmasti muistorikas iltaretki veneellä noissa tunnelmissa lainalapsillenne!
Hurmioitunut: Minulla on tänä talvena talviloma, viikon mittainen. Aika mukavaa. Sitä täytyy tosin vielä odottaa. Nämä neljäkin vapaapäivää peräkkäin tuntuu jo aika lomalle.
Airi: Aika tosiaan tuntuu kiihdyttävän tahtiaan vuosi vuodelta. Ihmisen elämä on hetkessä kulunut loppuun. Siksi pitää muistaa tarttua hetkiin ja lähteä veneilemään.
Allu: Suomi on niin kaunis. Harmi vain, että se kauneus peittyy niin usein vesisateeseen tai muuhun karseaan keliin:(.
Jael: Voi, jospa joskus saisin viettää päivän Genesaretin rannalla.
Carola: Luontokokemuksista jää ainakin itselleni hyvin vahvoja muistoja. Harva varmaan muistaa hetkiä, jotka vietti puhelimen ruutua tuijottaen? Toivottavasti ainakaan.
Lähetä kommentti