Tiistai-iltana ajoimme Lahteen hakemaan avaimet Barcelonan loma-asuntoomme. Kamera oli kassissa, mutta keskityin niin kaikkeen katselemiseen ja tiedonmurujen ylös kirjoittamiseen, että jäi kuvaamatta koko kaunis pihapiiri ja keltaisen talon suloinen pariskunta. Oli silti niin kiva, että saatiin käydä! Kiitos kaikesta tähän astisesta ja tulossa olevasta!
Sitten alkoi se lomaa edeltävä loppukiri. Olen ollut lapsesta saakka jokseenkin tunnollinen ihminen. Alakoulu aikana ei ollut yhtään poissaoloa. Yläkoulussa ja lukiossa vain joitakin omin luvin otettuja vapaita. Sairastin aina ja vain lomilla tai viikonloppuisin. Samaa settiä on menty työelämä. Vuosi sitten sairastuin juuri kaksivuotisen työkomennukseni loppumetreillä. Muistatteko sairaan kaunista kesäkuuta? Silloin olin töistä kaksi päivää saikulla. Ne työurani ainoat.
Tällä kertaa kurkkukipu alkoi toissailtana eli jälleen kahta päivää ennen lomaa. Melko tarkalleen vuosi tässä työssä aloittamiseni jälkeen muuten. Eilen tein kaksitoista tuntisen päivän erittäin puolikuntoisena. Niistin ja niiskutin, vedin Finrexiä tauoilla. Tänä aamuna mies taas kysyi, että onkohan tuossa kunnossa pakko lähteä töihin? Oli minusta, koska "tuskin oli kuumetta". Yön oli yskä pitänyt hereillä kaiken entisen lisänä. Sen verran tajusin, että soitin töistä lääkäriaikaa, kun halusin varmistaa, ettei Barcelonan reissu jää antibioottikuurista kiinni. Sain ajan sairaanhoitajalle klo. 11. Sitä ennen ehdin tehdä asukkaiden aamutoimet, olla mukana yhdessä työhaastattelussa ja naputella laskutukseen oleelliset. Kaksi tuntia ennen työajan loppumista ajoin sitten terveyskeskukseen. Oli kuumetta 38.2. CRP toistaiseksi matala. Ei ääniä keuhkoissa. Saikkua loppupäivä (ne kaksi tuntia:)) ja käsky levätä matkaan asti. Lisäksi sain sairaanhoitajan neuvon sairaanhoitajalle: "Kannattaisikohan sinun tästä eteenpäin varata ne lomamatkat vasta viikko lomasi alkamisesta?" Hyvä neuvo:), etenkin kun tästä näyttää tulevan perinne näin kesäloman alkajaisiksi. Kroppani laskee voimavarani kahdella päivällä pieleen?
Tänään olen levännyt urakalla. Netflix-sarjoja ja unta joka välissä. Yskänlääkettä. Lämmintä juomista ja muun perheen panostusta pedin pohjalta kuunnellen. Ovat siivonneet talon ja pesseet pyykkiä. Laittaneet ruoan. Tyhjänneet pakastimen. Siis käytännössä: Aino on. Mitenhän selviämme ilman esikoista, kun hän matkan jälkeen muuttaa meiltä muualle? Kiitos kulta, olet aarre.
Kuvituskuvat ovat elokuulta pari tai kolme vuotta sitten. En ole ehtinyt kaivamaan kameraa esiin, vaikka syytä olisi ollut. Naapurin mies sai metsän harvennettua ja risusavotta on tehty. Ilta-auringossa valo tekee kodin ja jokisuiston välisestä metsäkaistaleesta satumetsän. Kakkonen maalasi aidan. Siitä tuli oikein hieno. Nyt odotellaan siihen verkkoa. Mutta ensi kerralla Barcelonan tunnelmia, jos Luoja suo ja tauti tajuaa mennä muille matkoille.
10 kommenttia:
Voi sinua,toivottavasti toivut ennen matkaa.Ai kuinka kiva että majapaikka Barcelonassa järjestyi tuttujen ihmisten kautta;kuvien perusteella ihana sijainti ja kiva paikka:)
Ihanat kukkakuvat:)
Koitahan nyt saada itsesi kuntoon, kipeenä on kurja reissata. Voi, odotan niin Barcelonan fiiliksiä, nauttikaa!!! (Minä nautin sit syssymmällä 😉)
Paranemisia ennen lomamatkaanne, oikein antoisaa Barceloonan matkaa!!
Niin..näin tekee vain tunnollinen työntekijä.
Itsekin muistan, AINA lomilla kipeä. Olet lomasi ansainnut, olet ehkä hoitotyötä tekevä ja arvostan heitä niin paljon.
- naapurikuntalainen
Jael: Sitä minäkin toivon ja sitä, että tauti ei nyt kierrä koko perhettä matkan aikana! Olisimme kaikki ansainneet lomamme.
Pepi: Kyllähän se sairaana olo verottaa voimia. Eikä haluaisi maksaa siitä, että menee makaamaan maailmalle. Minä haluan NÄHDÄ ja kokea kaiken minkä kerkeän. Syksy onkin parempi aika, luulisin. Elokuussa on epäilemättä turhankin kuuma ja turisteja enemmän kuin laki sallii.
Carola: Sitä odotellessa. Tai niitä. Sekä parantumista että matkaa.
Naapurikuntalainen: Kiitos. Pitäisi oppia vähän hölläämään ja suostua aiemmin lepoon. Sitä vain on niin vaikea jättää työt muiden tehtäväksi.
Monella suomalaisella on tuo kuuluisa tunnollisen työntekijan vaiva, siita paasee turkkilaisessa työmaailmassa osittain eroon kun tajuaa etta jos aina tekee kaiken tunnollisesti, joutuu pian tekemaan muidenkin hommat. Nyt lepoa hyvalla omallatunnolla etta paaset lomailemaan terveena, pikaista paranemista!
Kääk, vai olemme me suloisia! ;D Juu kiitos hurjasti vielä runsaista tuliaisista, herkkukirsikat on jo syöty ja puolet toisesta suklaalevystäkin. Koitas nyt tosiaan parannella itseäsi ja rauhoittua tosissaan. Ihanaa matkaa teille, tosi mielenkiintoista nähdä mitä siellä puuhailette! :D
Petra: Niinhän se menee. Tunnolliset tekee ja toiset ottaa töissä rennommin tai lähtee saikuttelemaan, kun eivät jaksa sitä rennompaakaan töissä olemista. Viisaat tekee hyvin oman osansa ja saikuttelee, kun ovat sairaana. Minkäs sitä ihminen itselleen mahtaa. Onneksi olen kyllä yleensä ottaen hyvin terve ihminen, ja töissä mieluummin teen kun oleskelen. Kaikki ei muuten pääse tunnollisuudestaan eroon Turkissakaan:D.
Matkatar: Tietenkin olette, miten se nyt yllätyksenä tuli? Nyt olen kuule maannut niin maan mahdottomasti. Elämä tuntuu voittavan. Teltta on ostettu. Tänään pakataan. Pidetään kädet ristissä, ettei tauti siirry kenellekään muulle, vaan saadaan kaikki nauttia Barcelonan ihmeistä. Ja tulette tosiaan näkemään mitä puuhaamme, jos vanhat merkit paikkansa pitävät:D.
Minä olen samanlainen tunnollinen sairastaja. Eikä ole juuri poissaolojakaan. Pikaista paranemista ja ihanaa matkaa! Minulla on vielä viikko omaan lomaan. Sitä odotellessa. :)
Henna: Jos itse olisin työnantaja, antaisin itselleni ja sinulle töitä:D. Kyllähän sitä toivoisi, että saisi porukkaa, joka ei turhaan saikuttelisi ja olisi perusterveitä ja tekee hommansa. Siitä, että joku sairastaa, ei tietenkään saa syyllistyä. Sitä varten tässä maassa on sairasvakuutukset, että syystä saa jäädä lomalle ja levolle. Sairaana ei töissä tarvitse, eikä edes kannata olla. Hyvää lomaa sinullekin, kun se sitten alkaa! Taidat saada kesän parhaat kelit!
Lähetä kommentti