Minäkö se kirjoitin juuri muutama aika sitten, että en näköjään jaksa enää kuvata näitä samoja kulmia? Hetki sitten katselin olohuoneen ikkunasta ja oli pakko lähteä rantaan. Jäät ovat lähteneet ja kevät tulvii joka puolelle. Toisella puolen suistoa huusi lintu, jonka ääntä yritin tässä aikani tunnistella, onnistumatta. Kaihoisa ääni kruunasi sinisen hetkeni lähes 100-vuotiaassa synnyinmaassani. Tässä on rakkain paikkani maailmassa. Kaikista paikoista kaunein ja ihanin.
Ollaan kellon siirtämisestä mitä mieltä hyvänsä, niin en pane pahakseni sitä, että saan katsella auringon laskun ihmettä lähempänä kello kahdeksaa. Miten pimeys ei niele kaikkea sisäänsä, vaan ennemminkin kietoo maisemaa varovasti siniseen hämärään. Pukee sen jälkeen tumman yön yllensä. Se ei ahdista, vaan tuntuu turvalliselle. Jotenkin lohduttavalle.
Sinisen hetken takana, lyhyen tien päässä, on sininen kotini. Sen suojassa pelaavat peliä isä ja poika. Toinen pojista on saapunut harkoista ja lämmittää uunissa pizzaa. Esikoinen sulattelee päivän aikana lukemaansa. Kun kirjoitukset loppuivat, alkoi pääsykokeisiin pänttääminen. Kuopus on vielä jumpassa. Kohta piipusta kohoaa saunan lämmittämisen merkiksi savu. Uimakausi avattiin perhein rohkeimpien toimesta jo viikko sitten.
Eilen tilasin matkan. Sillä on paljon tekemistä tämän/näiden kanssa. Miten ihanaa on odottaa. Lähteä. Nähdä jotakin ennen näkemätöntä. Palata matkaltaan takaisin tänne. Tähän taloon, rantaan ja kaupunkiin. Rakkaimpaan paikkaan koko maailmassa.
Mikähän on sinun rakkain paikkasi maailmassa?
ps. Ainiin, kaikki tentit on nyt tehty. Läpi. Huh! Saan kai pitää palkkani. Essitalopraami taisi olla ainut, joka oikein jumahti aivoihini. Minulla oli siihen muistikikka: Essin talo on pramea.
9 kommenttia:
Tämä on siis se sinun maisemasi, mistä istekin joskus kirjoitin. Missä tuntee olonsa voimautuneeksi. Tällä hetkellä rakkain paikkani on Jyväskylän kotini parveke, josta avautuu joka ilta ja aamu erilainen maisema taivaanrannassa. Se ei kuitenkaan ehkä loppujen lopuksi ole kaikkein rakkain, sillä rakkain paikka löytyy jostain Savosta.
Niin kauniit kuvat, ihana sielunmaisema! Onnittelut tenttien läpi menemisestä ja onnea toiselle opiskelijalle pääsykokeisiin. Matkaraporttia odotellessa...
Oma koti kullan kallis. <3 Minulle tuo läheinen rantaraitti on ehkä rakkain paikka maailmassa. Mietin juuri taannoin, että voisinko muuttaa täältä ikinä pois, voisinko elää ilman meren läheisyyttä. Vaikeaa olisi.
Onnittelut tenttien suorittamisesta! Niin ja pääsykokeisiin pänttääjälle toki myös:)
Kauniit sini sävyiset kuvat, en ihmettele että tuo on tärkeä maisema sinulle. Minun sielunmaisemani taitaa löytyä lapsuuden mökkimaisemista ja rannoilta.
Tuo toka kuva on kuin maalaus<3
Rakkain paikkani maailmassa on nyt tämä harkukaupungin saari, jossa on viihdytty jo yli 30 vuotta.
<3
Hurmioitunut: Ihan totta. Minun maisemani sisältää meren, kalliorannat ja puutalot.
Airi: Viiden vuoden päästä sitten seuraavan kerran. Esikoisen luku-urakka kestää 3.5 asti.
Satu: Ja sittenkin olen elänyt onnellisena 20 vuotta poissa täältä. Yhtälailla rakas oli Bosborimaisema ja Istanbulin kohoavat kukkulat. Tai joku ihana vuorimaisema Turkin rannikolla. Avainsana on kuitenkin aina ja iankaikkisesti MERI. En voisi elää sisämaassa?
Carola: Meidän rannassa on Kotkan kauneimmat auringonlaskut. Hehkuvat joskus punaisena tulena ja sitten nämä siniset hetket. Ja kesäyön valo, joka jatkuu ja jatkuu. Niiden voimasta sitä kai elää Suomen marras-maaliskuun?
Leena: Valo on niin ihmeellisen kaunis tähän aikaan vuodesta. Voi miten imenkään sitä itseeni kaikkien pimeiden kuukausien jälkeen. Sinä olet päässyt kotiin. Onnea<3.
Kyllä vaan on sinulla kauniit maisemat,ja ihanaa kun jäät ovat lähteneet. Teillä on ihana matkakohde tiedossa,olen ollut mutta kauan sitten:) Suomessa tuo lisääntyvä valo on niin ihanaa,täällä en hirveästi pidä kesällä siitä että on myöhempään valoa,koska valoisuus tarkoittaa myös lämpimämpää keliä.Hyvää maaliskuun loppua sinulle:)
Upeat kuvat, kiitos niista. Rakkain paikka maailmassa on vaikea kysymys. Arjessa se on koiran kanssa rantareitti ja maaranpaa siella meren aarella kun aurinko on juuri nousemassa. Kaipuussa sitten taas joku paikka Suomessa.
Jael: Itsekin ihmettelen. Unohdan aina välillä ja kun pääsen rantaan, olen myyty. Espanja on vielä käymätön maanosa. Barcelona ollut haaveissa jo pitkään. Nyt tehdään siitä haaveesta tosi. Mondon Barcelona saa olla johdattamassa kaupunkiin. Luulen sen saapuvan huomenna postissa.
Petra: Kyllä ihmisellä voi olla useampi rakkain paikka. Osaan nähdä sieluni silmin sen Istanbulin rakkaimman, oikeastaan niitäkin on useampia. Ja Suomessakin tämän lisäksi muita. Onnea on osata iloita siitä rakkaimmasta, joka juuri nyt on saavutettavissa?
Lähetä kommentti