sunnuntai 20. marraskuuta 2016

MUSTAAKIN MUSTEMPI

Tällä viikolla suli kaikki kaunis valkeus. Viikko on ollut säiden puolesta mustaakin mustempi. Tänään ajoin töihin sellaisessa vesisateessa, että oksat pois. Mietin kaikkia niitä ihmisiä, jotka toivovat Suomeen lumetonta talvea. Mitä heidän päässään mahtaa liikkua? Kuka haluaa elää neljä-viisi kuukautta mustassa aukossa? Anssi Kela lauloi autoradiossa, että "musta tuntuu multa". Miten lie minullakin oli mustaa päällä, vaikka mieli olisi kaivannut oikeastaan mitä tahansa muuta? Väriä tämän synkkyyden keskelle. Musta ei tunnu multa. Tänä vuonna on ollut ajoittain todella vaikeaa pitää marraskuusta.



Kesken päivää sää muuttui. Tuli lunta taivaan täydeltä ja hetkessä työmaan ympärillä oli valkeus. Niin märkä valkeus, että suli myös hetkessä pois. Mutta ehti jo sytyttää hiipuneen joulumielen. Työkaverit leikkasivat ikkunoihin joulukoristeita ja oli hyvä, lämmin, hellä mieli jokaisen. Avattiin verhot monesta huoneesta. Valkoinen taitaa tuntua ihan multa. Ja punainen.




Viikko on siis kulunut sadetta pidellessä. Kamera olisi hukkunut, jos olisi erehtynyt sitä kantelemaan mukanaan. Olen kyllä ulkoillut. Kadotimme näet yhden avaimen ja etsin sitä pitkin tienvierustoja. Sen reissun jäliltä olin märkä kuin uitettu koira. Muu perhe on käynyt uimassa. Siis saunasta. Hulluuden raja on hiuksen hieno, sanoi yksi asukkaamme töissä. Hän on niin oikeassa moneen kertaan. Loistava tyyppi kaikin puolin. Toisilla meillä on vain diagnoosi, sekin on käynyt mielessä. Toisten hulluus on vaan enemmän ja vähemmän piilossa. Työkaveri sanoikin niin hauskasti, että "työntekijät täällä tunnistaa siitä, että heillä on avain kaulassa". Eikä aina siitäkään. 




Minulla on sellainen ihana mahdollisuus, että voin itse ainakin kokea vaikuttavani työvuoroihin. Nyt on menossa kaksi kuuden päivän työviikkoa, koska haalin joulukuun alkuun vapaapäiviä. Meillä on varattu hotellihuone Helsingistä tuon siipan kanssa. Yhdistetään yhdet juhlat ja lahjaostokset. Sekä annetaan aikaa tälle parisuhteelle. Sitä odotellessa annan aikaa työmaalle. Tänään laitoin oven kiinni selkäni takana kello 14. Kävin kuvaamassa työpaikan lähirannat. Lumi suli ja meri sanoi puli puli. Huomenna kello soi taas 6:00. Viisi päivää koeajan loppumiseen ja lauantaina tämän työmaan ensimmäiset pikkujoulut. Ja oman kodin pikkujoulut 1.adventin vuoksi. Valoa pimeyden keskellä.

Mitenkäs siellä? Onko marraskuu ollut musta? Keinoja kaamoksen voittamiseen? Minä koitin porskuttaa sokerin voimalla, mutta nyt olen kolme päivää ollut sokerilakossa. Pieni paasto ennen joulujuhlaa ei voi tehdä muuta kuin huomenna alkavan vierotuspääsäryn ja sen jälkeen hyvää.

11 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Täällä Saksassakin kamalin marraskuu miesmuistiin, mutta ei kai se lohduta. Onneksi tulee pian jouluvalot.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Laitettiin jo pihalle. Oli ihan pakko, kun lumi katosi ja musta nieli kaiken sisäänsä. Ensi torstaina virittelen valot sisälle, kun on se viikon ainoa vapaa.

Matkatar kirjoitti...

Harmi kun kaunis lumipeite suli Suomessa jo pois, oli kiva katsella blogeista ja Instagramista ihania lumisia maisemia. Jouluakin moni alkoi jo laittaa, minulle joulumieli ei ole vielä tarttunut kun täällä se on niin erilaista. Kohta saamme vieraita Suomesta ja heitä on kiva taas kierrättää. Jouluksikin tulee velipoika poikansa kanssa. Kiva ettei ihan kahden olla :D

Hurmioitunut kirjoitti...

Kyllä, marraskuu on ollut musta ja hieman mielikin sen myötä. Masentavaa, ettei näe vuorokaudessa lainkaan aurinkoa. Se väsyttää. Jaksan sen voimalla, että odotan kovasti pakkaskelejä ja lunta!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Harmi todellakin. Märkää ja märkää. MUSTAA. Eteinen täynnä kuraa. Sisään hiipivä kostea. Onneksi on kahvia, kynttilöitä ja takka. Sekä sänky, johon pujahtaa peiton alle. Ja sauna. Kuolisin kai jos pitäisi mennä suihkuun ilman saunaa.

Hurmioitunut: Huomaan marraskuun tihentyvänä herkkuhimona. Mitä enemmän syön sitä enemmän haluan lisää. Nyt saa olla loppu se homma. Täytyy keksiä muut keinot. Keitot voisi olla parasta mitä ajatella saattaa. Tomaattikeitto, linssikeitto. Tai joku muu lempeä, kuuma ja värikäs. Mieli on ollut ihan ok. Mitä nyt näin aamulla kello kuuden pintaan on ihan ihan pökkerössä. Mutta kun tiedän, että minä menen autolla ja mies joutuu polkemaan tuossa säässä, niin olen ihan hiljaa.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Tänä aamuna satoi vettä ihan kaatamalla ja oli sysimustaa ulkona, aivan kauhea maanantaiaamu! Siis ehdottomasti vaihtaisin jo nyt tämän mustan marraskuun siihen joulunpunaiseen joulukuuhun ja mielen ehdottomasti valkoiseksi;)Onneksi viikonlopulla koittaa adventti ja silloin minä laitan jo jouluvaloja ulko-oveen ja terassille.

Petra kirjoitti...

Toivotaan sinne lumista joulukuuta, musta, marka loska ei ole kivaa. Taalla on alkanut viilentya ja talla viikolla on laitettu lammöt paalle iltaisin, paivisin on tosin viela +20, nenat tuntuu vuotavan jokaisella kun lampötilaerot tuntuu naissa kosteissa olosuhteissa. Mutta aurinko paistaa :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Minä laitoin viikonloppuna parvekkeelle valot ja pihapuun valotkin palamaan. Eihän tätä pimeyttä kestä muuten. Torstaina on viikon ainoa vapaapäivä ja silloin meinasin viritellä kyntteliköt ikkunoihin. Joulusiivousta olen aloitellut myös. Kolmosen huone viime torstaina ja tänään aloitettiin kuopuksen huoneen raivausta. Kun ei ulos tee mieli, ollaan sitten sisällä.

Petra: Nyt ei ole edes loskaa. Pelkkää pimeyttä ja mustaa maata. Eikä auringosta vilaustakaan. Nauttikaa siitä siis meidän kaamoseläjien puolesta.

Leena Lumi kirjoitti...

Tämä on vain pieni takapakki marraskuussa: minäkin lumenluonnin sijasta tänään haravoin...

Kuule, tämä on vahva suositus sinulle: Lue se Jalosen Kirkkaus!!! Ja joko näit I, Daniel Blake. Hesari on kirjoittanut siitä jo kolmasti. Se ei siis ole mikään joululeffa, joten sitä ennen....

<3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Meiltä jäi myös piha suurilta osin haravoimatta ennen lunta. Nythän sitä pystyisi taas kuopsuttamaan, mutta kas kun ei huvita sateessa ja pimeässä iltapäivässä töiden päälle:).

Ja kunhan jaksan taas lukea, luen. Ja tartun leffasuosituksiin.

MatkaMartta kirjoitti...

Ei apua, toivooko jotkut ihan tosissaan lumetonta talvea sinne? Tänne sitä toivon, tai saa se lumi piipahtaa halutessaan, mutta Suomen talvesta tulee ihan epätoivoisen pitkä ja pimeä jos lumi ei yhtään tuo siihen helpotusta. Täällä sinulle kanssatoivoja lumelle Pohjolaan :)