perjantai 7. lokakuuta 2016

PIMENEE

Säissä ei ole mitään valittamista. Aurinko paistaa päivä toisensa jälkeen ja kaikki on vaan niin kaunista. Mies on suhaillut veneellä töihin vielä tälläkin viikolla. Ei ole tarvinnut kantaa huonoa omaatuntoa auton viemisestä, sillä kukaan ei ole joutunut sateessa polkemaan. Syksy säilyy suosikki vuodenaikanani tämänkin syksyn jälkeen.

Valo sen sijaan vähenee. Pimenee. Aamulla herään viileään ja pimeään taloon. Olohuoneen Happy Lightsit on aamun onni. Samoin kiireellä päälle kiskotut villapaidat ja villasukat. Kuppi kuumaa kahvia niin nopeasti kun mahdollista. Puolivälissä viikkoa oli pakko napsaista lämmitys päälle. 




Vielä muutama viikko sitten kolmosen harrastuskuskilla oli koko harjoitusten ajan aikaa ikuistaa kameraan illan pehmeitä valoja. Nyt aurinko jo hipoo puiden latvoja minun kyyditessä sählääjiä kohti hallia. Puolessa tunnissa on oltava tehokas, sillä aurinko ei jaksa enempää odotella. Sen väritystyö on  näin nopeutettunakin vertaansa vailla. Jos tahdon kuvia marras-joulu-tammikuussakin, täytyy kai anoa harjoitusten siirtämistä joka kuukausi paria tuntia aikaisemmaksi?





Tänään menen iltavuoroon, joten sain herätä valoon. Onhan se helpompaa niin. Vielä ei pimeys ole kuitenkaan kaatunut päälle, vaan sen kanssa on ollut jopa mukava tehdä tuttavuutta. Kynttilän valo on aina vaan niin kaunis pimeää vasten. Sarastava valo työmatkalla. Nämä hetket auringonlaskun jälkeen. Arkivapaiden ilo on sekin, että pääsen joskus valoisaan aikaan vielä retkeilemäänkin. Uusia kohteita olen koittanut tutkailla netistä, mutta vielä ei ole oikein kirkastunut, että minne sitä menisi.






Talossakin on tapahtunut. Pimenevistä illoista huolimatta mies on maalannut töidensä jälkeen sokkelin ikkunan puitteita valkoiseksi. Alkuperäiset ikkunat palvelevat vielä, mutta ovat korjauksen tarpeessa. Pellitykset vielä ja sitten on se asia pois päiväjärjestyksestä. Kesän to do-lista on siis melko hyvin saatu viivattu yli. Hyvä mies! Reunustan singelit ja takapihan nurmikko taitaa jäädä ensi kevääseen. Ja taitaahan sille listalle jokunen muukin asia alkaa kertymään tässä talven aikana. Loputon projekti tämä koti, jokaisella saralla. Kun saat pyykit pestyä ja silitettyä, voit taas aloittaa likaisten mättämisen koneeseen. Kun saat ruoan tehtyä, voit miettiä kohta seuraavaa. Viime lauantaina tehty siivous on jo unholassa ja pitäisi taas aloittaa imurin varressa heiluminen. Kun yksi kulma on rempattu, toinen repsottaa. Mutta kohta on pimeää ympäri vuorokauden, eikä niitä huomaa. Kynttilä palamaan ja talvihorrokseen. Mitenkäs siellä? Onko energiavirrat samat ympäri vuoden vai hidastutko talveksi?

5 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Upeat kuvat. Teillä mennään talveen päin,mutta vielä on syksy niin kaunis että.
Täälläkin pimenee,sen huomaa mutta ei kylmene vielä.
Mukavaa viikkoa!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Auringon ensimmäisten ja viimeisten säteiden aikaan saa todella kauniita kuvia.Syksyllä usein taivas ja veden pinta saa uskomattoman kauniit sävyt aamuisin ja iltaisin myös, kuten sinun postauksessasi.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Talveen päin, kyllä. Mikä riemu olikaan tänään, kun löysin kuin löysinkin autostamme napin, jolla sain istuimen lämmitettyä.

Carola: Parasta aikaa kuvata, auringon nousun ja laskun aika.

MatkaMartta kirjoitti...

En kestä mitä kuvia, ihania!! Huomaan taas syksy-ihmisenä kaipaavani Suomen kirpeitä syyspäiviä, mutta en mä näistä +25 asteen syksyiltapäivistä täälläkään lähtis valittamaan - erilaisia vaan. Eikä kaipuukaan niin vahva, kun näkee kuvia niin hetken se heilahtaa luonani mutta sitten taas poistuu ja hyvä niin. Miehesi menee veneellä töihin?

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Tänä vuonna syksy on ollut todella mahtava. Lämpö tosin aiheutti sen, että ruska ei ole ollut parhaimmillaan, vaan jäi vaisuksi. Ja menee veneellä töihin. Lue: moottori tuli taloon...