Postissa saapui hääkutsu. Tämä päänsärkyinen tiistai katosi ja sai hohdokkaamman suunnan. Häät pidetään helmikuisena lauantaina Kemijärvellä ja niitä seuraava viikko on perheellä tätä äitiä lukuunottamatta hiihtolomaa. Kyllähän me nyt haluamme tietenkin Kemijärvelle lähteä. Jos vihdoinkin näkisi ne revontulet! Kokisimme talven ihmemaan Suomen Lapissa. Ja ne talviset häät, tietenkin<3.
Kala ei ole kai napannut, kun on tilattu pizzat?
Vesi on todella alhaalla.
Koko viikkoa ei voida matkassa olla, mutta työvuorojärjestelyillä uskoisin viiden päivän vapaan olevan mahdollista järjestää minullekin. Meiltä Kemijärvelle on melkein 900 kilometriä, joten ei sitä nyt kannata yhden päivän takia ajaa, vaikka olisi kuinka ihanat häät hyvänsä. Kaksi ajopäivää ja kolme perillä. Yksi tanssitaan häitä ja kaksi lasketaan mäkeä. Ihastellaan revontulia. Nautitaan Lapin taikaa.
Miten ihana keksintö onkaan tämä netti. Hetkessä edessäni on pohjoisen hiihtokeskukset ja niiden ympärillä pyörivä mökkitarjonta. Jotenkin ihmeessä löydän niin edullisen mökin, että koko perhe säestää ympärilläni, että "varaa se nyt heti." Ja minähän varaan. Keittiö, jokaiselle nukkumapaikka ja takka. Mitä muuta voi toivoa talvimökkiin? Jälkikäteen mietimme, että onkohan tähän joku koira haudattu ja löydämmekö periltä tyhjän tontin? Päätän kuitenkin luottaa mökin olemassaoloon, kun se kerran on Pyhätunturin virallisille sivuille päässyt. Meillä on tiedossa matka! Miten ihanalta se aina tuntuukaan. Tekee elämästä jotenkin elävämmän:).
Minä olen sellainen odotuksesta iloitseva ihminen. Joulussa parasta on sen odottaminen. Valmistelu, suunnittelu ja sen tuloon liittyvä positiivinen jännitys. Matkoissa niiden odottaminen on lähes yhtä ihanaa, kun se itse matka. Suunnitella kaikki ne paikat mihin mennä ja kohteet joissa käydä. Lukea ne matkakirjat ja alleviivata ravintolat, joissa haluaisi syödä. Hotellien etsiminen ja varaaminen. Juhlien järjestelyyn liittyy myös niin paljon mukavaa. Mitä ruokaa laittaisin ja ketä kutsutaan. Miten koristellaan ja keksitäänkö jotain erityisen hauskaa.
Lähdettiin kuopuksen kanssa kuvaamaan pilvisen tiistain loppu. Päänsärky oli kaikonnut siinä häähuumassa. Siikakosken ja Korkeakosken maisemissa kierreltiin kalastajien lempipaikkoja. Kalastajia ei kyllä näkynyt, mutta viitteitä heidän olemassaolostaan kyllä. Auringon laskettua paistettiin kotona pizzaa ja odotettiin miestä pimeältä mereltä. Syksyisten työmatkojen venyttyä auringonlaskun jälkeisiin tunteihin, vaikeutuu merellä myös näkyvyys. Mutta kotiin tuo saapui, Luojan kiitos. Kertoi veden olevan erityisen matalalla. Menomatkalla oli moottoriin juuttunut verkko. Takaisin oli kuitenkin päässyt ja oli muiden mukana mökin varaamisen kannalla ja niin minä painoin sitä ihanaa VARAA nappia. Terveisiä siis sulholle Budabestiin. Kemijärvellä tavataan!
Muutakin odotettavaa on. Yksi työpäivä ja sen jälkeen kaksi vapaata. Ystävät ilmeisesti tulossa kylään perjantaista lauantaihin? Tervetuloa! Yhdet syntymäpäiväkekkerit joulukuussa. Niitäkin varten varasin jotakin. Entä sinulla? Onko jotakin odotettavissa?
18 kommenttia:
Odottaminen saa aikaan positiivisen fiiliksen, on kiva tunne kun on jotakin mitä odottaa...toivon ja odotan, että pääsisin pikku reissulle ennen tai pikaisesti joulun jälkeen Tallinna tai Tukholma olisivat kohteita, mitään ei ole varattu, tykkään myös suunitella joskus asiat toteutuvat, joskus taas ei. Odotan myös ystävien tapaamista ja kohta jo jouluakin, kyllä;)
Odottaminen on kyllä ehdottomasti osa juhlia niin kotona järjestettäviä kuin niitä, mihin on kutsuttu vieraaksi. Oi, Pyhätunturi :) Olen siellä nuorena opiskelijalikkana ollut turistioppaana. Muistan, että tiet on mutkaisia ja mäkisiä, kun niitä bussilla mentiin ylös ja alas. Kairosmaja ja Revontulikappeli myös tuttuja opiskelija-aikojen retkiltä. Ihanaa matkaa teille!!
Matkojen suunnittelu on kivaa. Minä haluaisin käydä jossakin lomalla vielä tämän vuoden puolella. Ehkä joku viikonloppu Prahaan, Varsovaan tai jonnekin Saksaan? Joulumatka? Toivottavasti toteutuu.
Upeita kuvia, teillä on paljon tuota vesistöä.
Jopas sai sydäntalvi mukavan odotuksen! Häät ovat aina ihania ja vielä Lapissa, vau! Sinne kannattikin varata hieman pidempi loma, niin ehtii olla ja nähdä, tehdä.
Minä tykkään suunnitella matkoissa niitä kohteita, mutta en juuri pidä siitä hotellien ja lentojen/junien ym. varaamisesta. Sisältöpuoli on paljon mielenkiintoisempaa suunniteltavaa.
Tällä hetkellä odotan kovasti joulukuun alkua ja matkaa Helsinkiin, parisuhdeaikaa ja Amadeo Modiglianin näyttelyä. :)
Carola: Kyllä se pienikin matka on tosi virkistävä. Vaikka yö hotellissa Helsingissä ja on kun olis ulkomailla käynyt. Toivottavasti sinunkin matkasi toteutuisi.
MatkaMartta: Vai oppaana. Meidän nuoriso (esikoista lukuunottamatta) on kyllä ihan hurahtanut tuohon lasketteluun. Minusta se on jotenkin käsittämätöntä, että oppivat sen ihan tuosta vain. Pieninkin painaltaa mäkiä alas ilman mitään pelkoa.
Eeviregina: Minä haaveilin Kööpenhaminan menosta joulukuun alussa, mutta sille matkalle tuli sitten niin paljon hintaa, että päätettiin mennä miehen kanssa vain joululahjaostoksille ja ystävän synttäreille Helsinkiin ja olla pari yötä siellä hotellissa. Sekin tuntuu niin virkistävälle, että. Ja nyt siis tiedossa KAKSI virkistysreissua. Ah mikä autuus. Mutta Praha, Varsova ja jouluinen Saksa kuulostaa kaikki niin ihanalle, että mene ihmeessä!
Hurmioitunut: Mekin menemme joulukuun alussa Helsinkiin kaksin. Joululahjaostosia, synttärit ja ainakin Ateneum. Pitääkin katsoa myös tuo Amadeo Modiglianin näyttely. Varasin hotellin ihan keskustasta, niin päästään kävellen kaikkialle. Ja hyvää ruokaa, tietty.
Hei!!
Odottaminen on kivaa, vaikka sanotaan, että odottavan aika on pitkä....
Joulua on ihana odottaa ja etenkin heti pyhien jälkeen alkavaa Münchenin matkaa: varasimme nääs sinne lennot, vuokraamme auton ja huristelemme kenties Italiaan asti tapaamaan tuttuja.
Hyvää odotusta myös sinulle toivoo Ulla
ON mukava odotella edessä olevia mieluisia juttuja.Ja onneksi katosi se päänsärkykin:)Mukavaa loppuviikkoa teille:)
Ulla: Joskus oli aika, jolloin odottaminen tuntui pitkälle. Kuten lasten syntymän odottaminen viimeisten viikkojen aikana. Mutta nykyään aika tuntuu juoksevan niin nopeasti, että kaikki tulee eteen pikemmin kuin luulikaan. Kuten sinun ihanan kuuloinen matkasi! Ihanaa, että pääset!
Jael: Matka jonnekin on myös aina jo se ihana asia, minulle perille pääseminen ei ole se koko juttu. Ja onneksi on ollut myös särytön keskiviikko ja huomenna on vielä vapaapäiväkin:D.
Hienoa kun on odotettavaa! Etenkin häät talven keskellä tuntuvat satumaiselta.
Minä odotan hissukseen seuraavia vieraita tänne Barcelonaan. Aika moni tuttu ja sukulainen on taas luvannut vierailla meillä täällä ja osa tulee yöpymäänkin meidän sohvalle. Velipoika tulee jouluksi ja vanhin tytär heti joulun jälkeen. Siinä se talvi taas hurahtaa.
Juu, kyllä Lappiin kannattaa varata useampi päivä, kun sinne asti kerran lähtee. :-) Ja varmasti tulee hieno matka! Lappi talvella on epäilemättä ikimuistoinen kokemus.
Ilolla luen blogiasi! Erityisesti tämä postaus lämmitti sydäntäni suuresti; odotan kovasti teidän näkemistänne Kemijärvellä! Ihanaa, kun pääsette tulemaan :)
Matkatar: Kyllä, syysihmisenä mietin joskus, että miksihän en mennyt syyskuussa aikanaan naimisiin. En ehkä malttanut odottaa? Jos tykkää lumesta, kannattaa häät ehdottomasti pitää talvella. Ja vielä siellä Lapissa. Teilläkin on kovasti odotettavaa. Vieraatkin on ihana piristys.
Satu: Sinullahan on siitä kokemusta, että kannattaa muutamankin päivän vuoksi ajella:).
Budabestin Sulho: Koko perhe ei miettinyt hetkeäkään lähtöä, edes siinä vaiheessa kun sanoin, että "matkaa on sitten jotain tuhat kilsaa". Niin suuresti sinua täältä rakastetaan:D. Mukavia kuukausia vielä sitä ennen Budabestissa. Sen kaupungin joulukuukin olisi epäilemättä näkemisen arvoinen.
Ihanat kuvat postauksessasi - niin kuin tekstikin. Budapestin sulho kuulostaa myös hauskalta ihan noin terminä. Onnea hääparille ja onnea sinun perheellesi. Jäin ihan miettimään, mitä minä odotan...
Airi: Budabestin sulho on myös entinen Istanbulin sulho. MInulle kuului silloin Suomesta tulevien opiskelijoiden perään katsominen ja tämä sulho saapui meidän iloksemme ensin muutamaksi kuukaudeksi, mutta viihtyikin niin hyvin, että jäi koko vuodeksi. Ja olikin miehelleni ja koko perheelle iso ilo. Istanbulista juontaa myös mutkainen yhteys Kemijärven morsiameen, joka on meille kyllä vieras. Vielä. Että näin se elämä yhdistelee ja päädytään lopulta Kemijärvelle, jos Luoja suo.
Moni tie vie Kemijärvelle! Hauskaa! Se on kaikkien niiden kilometrien arvoista ;) Pyhätunturia olisin teille heti suositellutkin. Siellä on hyvät rinteet sekä hiihtoladut ja siellä on vietetty monta talvea erään kanssa joka osoittautui olevan sulhoainesta. Meillä odotellaan flunssan väistymistä ja kestotoiveena kokonaiset yöunet. Myös pohjoiseen on reissu odotettavissa, ehkä pitäisi suunnata Kymenlaaksoonkin?! P.S. Cafe Loimu on kehuttu ruokapaikka.
Jasmini: Minä luulen jo etukäteen kanssa, että on kilometrien arvoista. Pyhän rinteitä täällä jo hetki katseltiin ja hyvältähän ne näyttää. Minä en itse laskettele, mutta muut saa mennä. Minä voin sitten testata tuon Cafe Loimun sen sijaan:D. Olemme tuossa Riston pippaloihin. Nähdäänkö siellä? Vai oletteko tännepäin tulossa ennen sitä?
Olet kyllä tosi ihana!
Ja uusi bannerikuvasi on aivan upea!
Ei muuta tällä kertaa :)
sannabanana: Voi mikä ihana kommentti, joka pelasti juuri päänsärkyisen perjantaini. Mikä ihme se tuota päätä nyt jatkuvasti särkeekään? Olen maannut sängyn pohjalla aamusta asti, mutta nyt taitaa elämä voittaa ja ruisleipäkin pysyi sisällä. On siis aika pistää siivous käyntiin ja aloittaa vieraiden odottelu. Ihanaa. Käyn ensin kurkkaamassa, että oletko palannut blogin pariin?
Lähetä kommentti