Minun päiväni alkaa kellon soitosta. Lomarytmi on siirtynyt päälle välittömästi ja meillä kukutaan myöhälle yöhön ja nukuttaisiin mieluusti pitkään. Nyt olemme saaneet kutsun ystäväperheeseen syömään aamiaista/lounasta, joten täytyy herätä. Eläköön Istanbulin metro, joka on niellyt matkamme aikana paljon rahaa, mutta säästänyt myös suurenmoisesti aikaamme. Hurautamme ensin Taksimista Yenikapı:n, vaihdamme siellä Marmarayhin, jolla matkustamme Bosborin alta Ayrılık Çeşmesin pysäkille. Sieltä vaihto Kartalin metroon ja niin pääsemme Huzurevin pysäkille, jonka vieressä ystävät asuvat. Hetken olemme hukassa, mutta ystävä hädässä tunnetaan ja pian hän kurvaakin hakemaan meidät autolla ja vie oikeaan osoitteeseen.
Portti salaiseen puutarhaan?
Missähän on X-katu? En tiedä. Eikö teillä ole puhelinta?
Kohta olemme näissä näköaloissa ja syömme hyvät ruoat.
Ruoan jälkeen perheen miesväkeä väsyttää. Ovat onneksi niin turkkilaistuneet, että osaavat ottaa lautassa nokoset:). Esikoinen on kadonnut omille teilleen ja minä vien muun perheen kävelylle lempikaupunginosaani eli Balatiin. Ensin pitää ottaa metro Kadiköyhin. Sitten lautta Kadiköystä Eminönüün. Vaihdetaan siellä vielä kultaisen sarven lauttaan.
HYPPÄÄ LAUTTAAN JA ELÄ ISTANBUL, toivottaa kaupungin mainos.
Olen samaa mieltä. Paras osa Istanbulia on kaikki se mihin lautalla mennään.
Lasten mielestä lautan parhaat on Tostit.
Olemme siis shopanneet, koska se on ollut taloudellisesti järkevää. Olemme syöneet kaikkea sitä mitä olemme kaivanneet. Olemme tavanneet monia rakkaita ihmisiä. Siinähän ne tärkeimmät. Mitä minä olen lisäksi kaivannut Istanbulista on kävelyretkeni eri kaupunginosissa, joista yksi lemppareistani on ehdottomasti vierekkäin kököttävät Fener ja Balat. Nyt halusin perheenkin sinne, jotta tietävät vähän mitä olen silloin aikoinani kävelyretkilläni nähnyt ja kokenut.
Balat on silkkaa rappioromantiikkaa. Siellä voi aistia menneisyyden havinan ja entiset paremmat päivät. On värikästä ja kulunutta. Elämää, joka vierii kodeista kaduille. Mummoja istumassa kadun varressa ja lapsia leikkimässä. Miehiä teekupposen ääressä ja ne kadun yli ripustetut pyykit. Pienet yritykset ja tällä kertaa uskomattomat "kadut", joiden minnekään johtamiseen on vaikea uskoa. "Rouva, pääseekö tästä mihinkään?" "Kyllä, siitä vain eteenpäin, niin pääsette takaisin Balatin tielle."
Kyllä, tämä on katu ja täältä pääsee seuraavalle tielle.
Ja kun seuraa tätä polkua, laskettelee hiekkapolkua alaspäin autiotalon vierestä, saapuu maailman pienimmälle kodille, johon mahtuu juuri ja juuri sänky. Ja pian sen jälkeen onkin jo Dervissi-kahvilan portilla.
Mies kuvaa lapset. Lapset kuvaa miehen.
Illallispaikaksi valitsen Limonlu Bahcen. Lapset ei löydä mieluista ruokaa listalta. Tarjoamme siis vaihtoehtoista ruokailua, eli annamme jokaiselle rahaa ja saavat mennä mieleiseensä paikkaan. Tarttuvat tähän tarjoukseen ja niin olemmekin kohta miehen kanssa kahden illallistamassa. Ei hullumpaa sekään:). Ruoan jälkee käydään vielä vierailemassa vanhassa kirkossa asuvan tädin luona. Onneksi mentiin, sillä sana Istanbulissa olostamme oli jo vierinyt ja täti oli odotellut meitä.
Huomenna sitten viimeistä viedään. Hui. Meneepä aika nopeasti. Toisaalta meillä on jo reilun viikon päästä odottamassa toinen matka. On siis kai hyväkin mennä välillä vähän kotiin huilaamaan tästä lomailusta:D? Säätiedotuskin lupaa lämmittää Suomen ensiviikoksi, joten mukavahan se on elää hetki Suomen kesää. Huomenna mies päättää päivän kulusta. Mielenkiintoista nähdä, että mitä siitä sitten seuraa?
9 kommenttia:
Mukava päivä teillä taas,ja ihanaa tuo että voi lautalla mennä paikasta toiseen.Ihanat Balat-kuvat;muistan aiemmat postauksesi siellä.Oikein hyvää viimeistä Istanbul päivää huomenna.
No nyt alkoi postaus tuntua entiseltä Mineltä. Olin sitä jo kaivannutkin. Sielusi tavoittaa Istanbulin pintaa syvemmältä. Mitä perheesi siitä piti?
Esikoisenne kulkee omia polkujaan, kuopuksenne kasvamisen tajuaa näitä Istanbulkuvia katsoessa. Niin elämä menee ja kuuluukin mennä. Itse jään välillä kiinni menneiden päivien kaipaukseen. Mutta elleivät nekin olisi olleet ihania aikoja, ei niitä haikeudella muistelisikaan. Anisi
Lauttamatkat ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia Istanbulissa, suosittelen niitä myös! Ihania kuvia jälleen;) Viikko hurahtaa niin nopeasti, mutta onneksenne tutut paikat olette ehtineet käydä ja tavata ystävänne, se on tärkeintä.Viimeine lomapäivänne ja miehesi ohjaamana, varmasti siitäkin tulee kiva, nauttikaa!
Ihanan kuuloinen oli paivasi. Oli taas niin ihania kuvia etta jain niihin ihan kiinni tuijottelemaan. Mukavaa viimeista Istanbulin paivaa, ottakaa siitakin kaikki irti.
Onko tuo polkupyörä käytössä vai koriste? Hieno kuva joka tapauksessa. Kyllä siellä Suomessa varmaan taas lämpenee, kun mehän olemme taas palanneet siitä kylmästä Helsingin viimasta Saksaan.
Jael: Metro ja lautta on parhautta myös siksi, että ne eivät juutu ruuhkaan. Yksi bussimatka ruuhkassa oli jo enemmän kuin tarpeeksi.
Anisi: Ei ne lapset niin taida nauttia siitä kävelystä, mutta minä nautin. Halusin myös näyttää tämän "ei shoppaus Istanbulin" kaiken muun tämän viikkoisen vastapainoksi. Siellä on se minun Istanbulini.
Carola: Ja turha se on kaikkea edes yrittää ahnehtia samalla kertaa. Kiirettä ei kukaan lomalla kaipaa.
Petra: Jää tästä nyt muistoja taas mieltä lämmittämään. Muistettiin, että täällä oli ihanaa, mutta myös se, että meillä on ihanaa nyt myös siellä Kotkassa.
Allu: Taisi olla koriste. Se oli siellä kahvilan seinällä. Hauska minusta tuollaisella olisi ajellakin. Onneksi osattiin lähteä teidän vierailun ajaksi pois sieltä myrskyistä. Nyt tosiaan voidaan jo turvallisesti palata:).
Ihan on kuin itsekin taas lomailisi ❤️
Ihanaa käydä verestämässä taas muistoja.
Huomaa sen, että sinä kaipaat kovasti Istanbuliin; vaan nythän se on taas nähty kuten ystävätkin!
Hyvää loppumatkaa ja kotiinpaluuta!♥♥♥
Pepi: Mukavaa, että päsit lomalle sinäkin:).
Aili: Hauska tavata vanha tuttu! Tänään vielä jotakin, sitten pakataan. Aamulla lähtö jo kuuden jälkeen.
Lähetä kommentti