Aamulla tilaan miehelle lipun musikaaliin. En tiedä mitä tapahtuu, mutta yhden sijaan minulla onkin kuusi lippua. Auts. Siinähän se aamu lähteekin reippaasti käyntiin, kun soittelemme sinne ja tänne vahinkoa korjataksemme. "Olemme pahoillamme, mutta emme voi auttaa. Koittakaa myydä liput itse." Maksetaan oppitunteja, joiden tulos on tässä: Älä usko mitään nettisivua tai ohjetta joka neuvoo ostamaan New Yorkissa lippuja netistä, koska muuten et ehdi/pääse/mahdu mukaan. Nettifirmat vetävät isot käsittelymaksut välistä ja laskuttavat lipuista muutenkin enemmän kuin jos ostaisit liput tiskiltä. OSTA SIIS AINA LIPUT PAIKAN PÄÄLTÄ! Olemme tehneet näin Top Of the Rockissa ja eilen museossa ilman mitään ongelmaa. Hinnat ovat selkeästi esillä ja olemme mahtuneet ja päässeet sisälle. Jos haluat varmistella sisään pääsyäsi, hae liput aikaisemmin paikan päältä.
Päätämme olla surematta tapahtunutta, tehdä mitä voimme ja keskittyä sitten nauttimaan päivästä. Esikoinen lähtee siis hetkeksi pyörimään Times Squarelle. Me lähdemme miehen kanssa myymään Broadway-lippuja. Onneksi se ei tarkoita kaduilla kaupustelua, vaan StubHub- palvelun löytämistä. (Jos ehdottomasti haluat käyttää nettiä, käytä tätä palvelua, sillä siellä myy yksityisetkin, joten saatat saada erittäin hyviä tarjouksia, jos maltat odottaa viime hetkeen.) Sinne vain nettiin oma tili ja liput myyntiin. Palvelu maksaa sinulle myydyt liput lähettämällä shekin kotiin. Suomeenkin asti. Viidestä ylimääräisestä lipusta saamme myytyä neljä. Emme tietenkään siihen hintaan, jolla ne itse ostimme, mutta kuitenkin. Rahaa tulee ja menee. Siihen ei kannata tehdä pesää, sillä se ei pysy. Että se siitä ja syömään.
Amerikassa annokset on isoja. Ja muista maksaa tippiä, joka paikkaan!
Oikeastaan ainoa pakollinen museokohde meillä oli Museum of Natural History. Yö museossa- elokuvat on tullut katsottua. Hienohan se oli, mutta niin suuri, että tuli vähän samanlainen lamaannus, kun aikanaan Louvressa ja muutama päivä sitten Macy'sin tavaratalossa. Olen selvästi pienempien paikkojen ystävä. Ne on helpommin hallittavissa. Kun asioita on liikaa, rupean ylimalkaiseksi.
Eläimet, kansat, dinosaurukset….
Sielultani en taida olla valkoinen vaan jotakin ruskean ja mustan välillä. Minuun vetoaa etenkin Afrikka-osasto.
Ja katsokaa nyt tätä nukkea!
Hengitetään hetki keskuspuistossa. Puiston eteläpääty oli meillä vielä tutkimatta. Suloisella pienellä rantamajalla tapaamme pariskunnan Scotlannista. He ovat viettämässä New Yorkissa 10-vuotishääpäiväänsä. Tässä samaisessa majassa he olivat menneet naimisiin New Yorkilaisen tuomarin ja kahden virallisen todistajan läsnäollessa. Oli menossa kuudes heidän New York matkansa. Kaikesta tästä saattoi päätellä, että pitävät kaupungista. Puhutaan myös tulevasta äänestyksestä. Nämä kaksi haluaisivat pysyä Euroopan unionissa ja jännittivät vielä tulevaa tulosta. Äsken kävin sen katsomassa, joten ainakin tämä pariskunta on hävinnyt. Britannia jättää Euroopan.
Istanbul on kissakaupunki, New Yorkissa rulettaa koirat.
New Yorkilaisella kuuluu olla koira hihnan päässä, Starbucks muki kädessä ja puhelin toisessa.
New York-turistilla on selfie-tikku.
Jos nettifirmat eivät voikaan auttaa, New Yorkkilaiset voivat. Tällaista ystävällisyyttä en ole tässä mittakaavassa kokenut missään. Olemme esikoisen kanssa hukassa. Meillä on tavaratalon osoite, mutta selvästikin väärä. Ohikulkeva nainen pysähtyy nähdessään meidän pyörivän kadunkulmassa ja kysyy mikä meillä on hätänä. Googlettaa osoitteen. Soittaa kyseiseen liikkeeseen ja tarkistaa onko heillä toimipistettä New Yorkissa. Neuvoo meidät perille. Vastaavia osoitteen neuvomisia on ollut monia. Useita ilman, että olemme edes ehtineet kysyä keneltäkään. Illalla Harlemissa kävellessäni kamera kaulassa, lähestyy minua mies. "Kultaseni, et taida olla täkäläisiä. Laita kamera kassiin ettei käy mitään."
Illan kruunaa The Phantom of the Opera. Onhan nämä musikaalit jotakin ihan käsittämätöntä. Istanbulissa kävin katsomassa The Catsin, joka oli musiikillisesti kevyempi kuin tämä ja mahtava kokemus. Tässä oli nyt tämä Broadway-teatteri itsessään ja se tilan tunnelma. Aivan mahtava juttu. Oppirahojensa arvoinen. Päivän päätteeksi olemme esikoisen kanssa niin väsyneitä, että minua ihan oksettaa. Silloin ei tiedä mitään ihanampaa, kun palata huoneistoon ja kömpiä peiton alle. Ei puhettakaan kuvien laittamisesta tai muusta.
Tänään esikoisemme on 18-vuotias! Ovat isänsä kanssa etsimässä leipomoa. Aamupalat tässä ja sitten kohti Coney Islandia. New Yorkissa kello lähenee yhdeksää ja meillä kaikki hyvin.
9 kommenttia:
Minua ihan ahdistaa koko New York. Moiseen kaaokseen en menisi vaikka joku maksaisi.
Onneksi saitte suurimman osan lipuista myytyä,vaikka ei alkuperäisellä hinnalla.
Hienot kuvat taas.Ja paljon onnea esikoiselle,hieno paikka viettää syntymäpäivä:)
Minä kävin katsomassa Broadwaylla Mamma Mia-musikaalin.Eksän veljen vaimo oli työmatkalla Nykissä ja sai meillekin järjestettyä liput firman laskuun .
Nuo musikaalit ovat kylla mahtava kokemus siella. Tuo seinakirjoitus ravintolassa on niin ihana etta tekisi mieli tehda siita keittiöön juliste mutta meillahan on niin pieni keittiö ettei sinne mahdu enaa edes postikortit seinalle :) Avuliaisuus on niin ihanaa, se kruunaa loman ja miksei arjenkin. Hyvaa synttaria esikoiselle!
Olette siellä kuin kalat vedessä. New York oli kauan sitten hetken kotikaupunkini. Minusta missään ei kohtaa sellaista ystävällisyyttä kuin siellä, jopa Wall Streetillä pysähtyivät kiireiset pukumiehet kysymään voivatko auttaa, kun huomasivat minun etsivän katseeni. Anonyymille haluaisin sanoa, että NY, varsinkin Manhattan, on maailman selkein kaupunki, mutta se ei koskaan nuku. Naittikaa NY:n ainutlaatuisesta atmosfääristä! Hyvää juhannusta!
Onneksi on Google ja muut somen tarjoamat palvelut ja saitte myytyä ylimääräisiä lippuja pois, harmi että ostossa kävi mitä sitten kävikään! Mutta tässäkin kömmähdyksessä teillä oli asenne kohdillaan, ettekä jääneet tapahtunutta murehtimaan ja pilaamaan päiväänne.
Onnittelut täysi-ikäiselle tyttärellenne.
Mukavia ja tapahtumarikkaita kokemuksia lomanne jatkoonkin!
Yhdyn täysin Cheriin tuossa avuliaisuudessa ja kohteliaisuudessa, missään en munäkään ole samanlaiseen törmännyt.
Ah, mun lempimusikaali ❤️ -vaikkei se Hesan versiokaan huono ollut, niin mun sydän sykkii sikäläiselle versiolle. Jos ehditte ja raaskitte, niin käykää katsomassa Lion King myös!
Onnittelut synttärisankarille ❤️
Anonyymi: On hyvä tietää omat sietorajansa. Maailmassa on rauhallisempiakin paikkoja johon matkustaa, onneksi ei ole pakko mennä New Yorkiin, jos ei halua. En minäkään ajatellut olevani mikään suurkaupunki-ihminen, mutta silti rakastan Istanbuliani. Ja se kaupunki on kaaos jos joku:). Uskon siihen, että meidän sielunmaisemamme juontuu lapsuusvuosista. Ei siis ihme, että esikoinen haikailee suurkaupunkiin, kun on sellaisessa lapsuusvuotensa viettänyt? Ja minun on helppo pitää New Yorkista, kun olen siellä Istanbulissa harjoitellut.
Jael: Nälkä kasvaa syödessä. Olisihan se kiva käydä katsomassa vaikka mitä. Mutta nyt meidän perhe on kyllä laittanut ihan tarpeeksi rahaa Broadwayn lippuihin:D.
Petra: eikö ollutkin ihana kirjoitus?! Niinhän se on. Yhdessä syöty ruoka on rakkautta. Osa meitä.
Cheri: No sitten on sinulle tuttua. Minustakin tämä on selkeä, mutta silti lähden 90% väärään suuntaan joka kerran kun putkahdan metrosta ulos. Onneksi kadut on niin lähellä toisiaan, että erheen huomaa nopeasti ja voi kääntyä kannoillaan.
Carola: Nyt on tämän reissun aikana sattunut ja tapahtunut niin paljon, että saa kyllä jo riittää:D. Onneksi tämä päivä meni ilman yhtään ylimääräistä säätöä.
Pepi: Lion King tuntui olevan niin hyvin myyvä, että lippujen hinnat oli aika suolaiset. Päädyttiin siksi tuonne The Phantom of the Operaan. Hieman mietin, että kuinkahan se esikoinen siitä selviää, mutta tykkäsi kovasti. Mainitsi sen ihan yhdeksi huippukohdaksi tällä reissulla. Ja mieskin tykkäsi kovasti. Oli hänelle ensimmäinen musikaali myöskin.
Esikoinenhan on ihan varma, että tänne hän tulee vuoden päästä aupairiksi. Jos niin käy, niin sittenhän meillä on syy tulla uudelleen katsomaan joku toinen näytös:D.
KIITOS KAIKILLE ONNITTELUISTA!
Todella mukava lukea sinun letkeitä kirjoituksiasi NYC:stä.
Me käytiin (poikettiin, vain 3 pvää, ei siinä paljon ehtinyt) siellä viime elokuussa. Oltiin hieman kipeitäkin Suomi reissun jäljeltä. Ja siellä oli vielä niin turkasen kuumaa, mutta olihan se harjaannusta tähän Teksasin säähän.
Minä tykkäsin ja samoin mies fanittaa vaikka se olikin hieman kohellusta siellä. Ei käyty noin monissa kivoissa paikoissa kuten te. Broadway'kin jäi väliin :( mutta siinä hyvä syy tulla takaisin.
NYC ei kyllä jätä ketään kylmäksi. Ystävällisiä ihmisiä vaikka ne toisin väittää täällä etelässä.
Tuo Museum of Natural History on hurjan suuri ja nasta paikka. Siellä menikin melkein yksi kokonainen päivä...
Macy's... oli siellä jokunen penkki että mies ja poika saivat huilia.
Hatunnosto teille että rohkeasti menitte Harlemin majoitukseen. Me ei sinne ehditty muuta kuin vahingossa mentiin Harlem subway linjaan, niin saatiin nähdä huikeaa acrobatiaa kovaa kulkevissa metrojunissa.
Katsokaapa youtuubista: nyc subway dancers
Hyvää ja turvallista loppulomaa!
Lissu
Lissu: Luulen, että Harlemin maine on peruja menneestä. Ei täällä ole ollut vaaran tunnetta ollenkaan, paikka on erittäin sympaattinen. Mutta en suosittelisi tietenkään notkumista yöllä kaduilla tms. En suosittelisi sitä missään osassa New Yorkia tosin.
Harmi ettei ole osunut subway-tanssijat samaan junaan, vaikka tätä olemmekin kulkeneet melkoisen monta kertaa...
Lähetä kommentti