RAVINTOLA TILHI

Ravintolapäivä on takana. Välillä oli keittiössä pasmat sekaisin ja kamala paine. Ajatukseni siitä, että voisin kierrellä asiakkaiden luona keskustelemassa kepeästi sai heittää menemään vajaa tunti ravintolan aukeamisen jälkeen. Jotakin siitä kertoo nämä kuvatkin. Muutamia kuvia valmisteluista ja ensimmäisistä asiakkaista ja seuraavissa kuvissa viimeiset asiakkaat ovat juuri lähdössä. Minä pysyin visusti keittiössä. Perunasalaatti oli loppu. Fetasalaatti loppuu kohta. Nyt loppui lautaset ja sitä rataa. Mutta asiakkaat vaikuttivat tyytyväisiltä ja jotenkin onnistuimme luomaan illuusion siitä, että homma oli hoidossa. Lue: Ei aina ollut. Sitä mukavampaa oli lukea päivän päätteeksi vieraskirjan terveiset. Siellä kiitettiin ruoasta, mutta myös tunnelmasta ja ilmapiiristä. Ja olihan sitä, tunnelmaa, siellä keittiössäkin:D.

Varsinaiset valmistelut lähtivät käyntiin torstaina, kun lähdimme kälyni miehen kanssa töiden jälkeen kaupoille. Ostoslistassani luki: 2kg porkkanoita, 4kg perunoita, 23 munakoisoa, 25 kerää salaattia, 20 punaista paprikaa jne. Ostoskärryt pursusi yli äyräiden, kun kurvasimme kassalle juuri ennen kaupan kiinni menoa. Ennakkoilmoittautumisia oli pyydetty. Viikkoa ennen H-hetkeä ilmoittautuneita oli noin 40, torstaina kauppaan lähtiessä luku oli jo noin 100. Perjantain aikana ilmoittautui vielä 30 lisää.  Jokunen pirautti vielä lauantai aamuna. Lopullista määrää emme edes tiedä, sillä muutama ilmoittautunut ei päässytkään ja vastavuoroisesti Tilheen saapui päivän mittaan asiakkaita ilman ennakkoilmoittautumisia. 

Perjantaina lähdin töistä jo kymmeneltä ja yhdentoista aikaa aloin tekemään ruokaa. Sitä lajia kestikin sitten lähes tauotta tuonne kello yhteen asti viime yönä. Esikoinen oli suurenmoinen apu ja sinnitteli keittiössä monen monta tuntia tekemässä milloin mitäkin. Mies kuskasi tuoleja, pesi pöytiä ja grilliä. Kuopus askarteli ravintolalle kylttiä ja poikia juoksutettiin apuun milloin mistäkin asiasta. Samanlainen show oli luonnollisesti käynnissä myös siellä päivän toisen kokin kotona. 

Aamulla kello soimaan ja väki ylös. Pojat leikkaamaan nurmikkoa ja keittiössä vihersalaatit työn alle. Ravintolan piti aueta kello 13. Puolilta päivin oli vielä likimain tuhat asiaa kesken. Keittiössä hääräsi itseni lisäksi esikoinen, anoppi ja käly. Mikä suurenmoinen joukko! Miesväki otti haltuunsa pääruoan terassilla sekä asiakkaiden ohjaamisen sisälle. Kohta olikin ovella jo jono. Tervetuloa Tilheen!

 

Kahvipiste päätettiin viime hetkellä siirtää keittiöstä olohuoneen puolelle. Se oli viisas veto, sillä keittiön kaaos jatkui koko ravintolan aukioloajan. Olisi voinut luulla, että koko keittiön kööri mietii, että eiköhän tämä ole ensimmäinen ja viimeinen ravintola, mutta mitä vielä. Pahimpaan aikaan, kun tiskipöytä pursusi, keitettiin paniikissa perunoita pannulla, huomattiin, että kahvileivät loppuu ja paloi sulakkeet, meille alkoi tulla parannusideoita mieleen. "Mitäs jos ensi kerralla…." 

Pääasia oli kuitenkin se, että niin moni tuli paikalle. Työkaverit, ystävät, naapurit, kuopuksen koulukaverit vanhempineen ja nämä seuraavan kuvan ihanat Keltaiselta talolta. Asettuivat pihalle, terasseille, rappusille, olohuoneen pöydän ääreen jne. Viihtyivät pitkään tai kävivät nopeammin. Joku vain hakemassa ruoan mukaan kotona syötäväksi. 

Puoli kuuden maissa muistin, että olisihat tässä voinut kuvata niitä ruokia. Olisi ollut myös kiva kuvata pihaa silloin, kun se oli asiakkaita täynnä. Se oli vain se sama perunasulaketiskihepulihetki, joten en kuvannut. Sain kameran käteeni vasta sitten, kun piha oli hiljennyt ja terassilla paisteltiin viimeisiä tikkuja meidän omiin suihimme. Viimeiset asiakkaat lähtivät ja me jäimme miettimään, että mitäs tästä nyt jäi käteen? Filippiinien lahja meille tuumasi, että: "Ihana päivä". Keittiön väki oli kaikesta huolimatta ihan samaa mieltä. Oli ihana päivä. Uskomaton päivä. Hauska päivä. Ikimuistoinen kaikissa käänteissään. Eihän tätä nyt vain tähän kertaan kannata jättää, kun ensi kerralla osattaisi paremmin.

 

Väsynyt, mutta onnellinen. Ja niin nälkäinen.

Ravintola Tilhi kiittää ja kumartaa. Ovet ovat sulkeutuneet, mutta ei iäksi? Kiitos kaikille mukana olleille! Oli kiva kokata teille!