SITÄ MITÄ HALUAA

Mikä minusta tulee isona? Tuttu kysymys kaikkien vuosieni varrelta. Suomen ihme Amerikalle, eli Sara  Forsberg neuvoi minua Prisman kauppajonossa lehdenkannesta, että kannattaa tehdä sitä mitä haluaa. Tai ehkä se neuvo kuului, että kannattaa tehdä sitä mistä pitää? Ärsytti hieman siinä vaiheessa ja mumisin itsekseni, että helppoahan se on, jos joku maksaisi siitä. Ajattelin siis, että minua estää raha. Koska minulla ei ole rahaa, en voi tehdä sitä mitä haluan? Tässä viikon verran asiaa pureskeltuani olen palannut siihen todellisuuteen, joka minulla on ollut kaikkien vuosieni ajan. Minussa ei ole palavaa intohimoa mihinkään ammattiin tai tiettyyn työtehtävään. Minun tahtomiseni on ihan muualla.

15-vuotiaalla minulla oli elämässä selvät sävelet. Halusin sen kitaraa soittavan komean pojan. Naimisiin vaan ja neljä lasta. Tenikalenterissa oli nimetkin lapsille valmiina. Vaimo ja kotiäiti. Ne ovat olleet elämäni suurin kutsumus, ilman mitään hymiöitä. Ne minä myös sain ja olen tästä kaikesta kotiin liittyvästä jokainen päivä äärimmäisen kiitollinen. Perheeni on elämäni suurin saavutus, se asia joka tekee minut iloiseksi, ylpeäksi, onnelliseksi ja saa elämän tuntumaan elämisen arvoiselta. Vuodet kotiäitinä olivat raskaat ja rakkaat, ne tekivät minusta kokin, organisaattorin ja hoivaajan. Koskaan en kokenut olevani "vain kotona" vaan justiinsa sillä paikalla jossa minun kuuluikin olla. Tein sitä mitä halusinkin tehdä. Yhä vielä tässä on kaikki mitä eniten tältä maailmalta ja elämältä haluan.

Peruskoulun viimeisinä vuosina aloin ymmärtämään, että ihmisellä pitäisi myös olla joku ammatti. En keksinyt kerrassaan mitään mitä erityisesti haluaisin tehdä. Lukio antoi kolme vuotta lisää aikaa miettiä. Äidinkielenopettajaksi halusin jossakin vaiheessa. En varmastikaan sen opettamisen vuoksi, vaan sen äidinkielen. Rakastin sanoja, niin luettuja kuin kirjoitettujakin. Halusin kirjoittaa kirjoja. Siinä haaveessa n ole päässyt alkuun, ainakaan vielä. Kun tämä haave kariutui äidinkielen pieleen menneisiin kirjoituksiin, pidin välivuoden. Puoli vuotta päiväkodissa antoivat viitteitä siitä, että vaikka kipeästi halusinkin omia lapsia, en jaksaisi jatkuvasti hoitaa muiden lapsia. Ehkä ammattini tulisi siis löytyä aikuisten maailmasta? Pääsin opiskelemaan ja valmistuin ihan hyvään ja omannäköiseeni ammattiin. Elämä on vienyt eri työtehtäviin ja olen pitänyt niistä jokaisesta. Töissä olo ei ole ollut pakkopullaa, vaan hyödyllistä, tarpeellista ja antoisaa. Olen pitänyt työstäni. Halunnut tehdä töitä.

Kun nyt pian olen  taitekohdassa, jossa on aika taas katsella avoimia työpaikkoja, on aiheellista kysyä, että mitä haluaisin tehdä. Kotkan työttömyystilanteessa tiedostan, että on otettava vastaan se työpaikka, jonka saa. Toivottava, että se on sellainen, jossa viihtyy ja joka ei ainakaan ole vastenmielistä. Työ kun on suurimmalle osalle meistä tavan pulliaisista työtä. Asia joka täytyy tehdä, jotta saa lainat lyhennettyä ja laskut maksettua. Tätä vasten Saran kommentti voi siis olla ärsyttävä tai huvittavakin. Tehdä mitä haluaa. Kuinka monelle se on sama, kun se josta meille maksetaan? Omalla kohdallani sanoisin, että viimeiset 16 vuotta olen ilokseni voinut sanoa, että kyllä, olen saanut maksun työstä, jota olen tehnyt mielelläni. Mutta ei se kuitenkaan ole ollut sitä mitä oikeasti eniten haluaisin tehdä. 

Mitä siis haluan? Haluan elää onnellista elämää tässä talossa perheeni kanssa. Haluan, että minulla ei ole talousongelmia. Haluan matkustaa, sillä jo pelkkä matkan odotus ja suunnittelu tekee minut erityisen iloiseksi ja kepeäksi. Haluan näyttää lapsilleni ja itselleni maailmaa. Haluan olla hyödyksi lähimmäisilleni. Järjestää mukavia asioita, joilla tehdä muitakin ihmisiä iloiseksi. Haluan kuopsuttaa pihalla ilman kiirettä. Entisöidä tai entisöittää lopultakin nuo makuuhuoneen tuolit. Saada pihan remontit ensi kesänä loppuun. Kokata ruokaa ja pyytää ihmisiä syömään. Haluan olla huoleton ja kevyt. Pudottaa ne viisi kiloa ja syödä kaikkea mitä haluan, ilman että ne tulee takaisin. Haluan kirjoittaa ja kuvata. Oppia uusia asioita. Lukea. Haluan käydä Kaunissaaressa. Ostaa veneen. Nähdä lasteni löytävän ne elämänsä miehet/naiset ja ne muut asiat, jotka tekevät heidät onnelliseksi. Tulla isoäidiksi. Ja jottei totuus unohdu, haluan toki käydä töissä. Sillä töiden jälkeen loma ja vapaa tuntuu kaksinverroin ihanammalle. 

Taidan siis elää sitä elämää mitä haluankin elää. Muutama kohta on vielä, jota voisi parantaa ja jota odottaa. Ja löytämättä se työ, jota haluaisin ihan hulluna tehdä. Ideoita?

ps. Kuvat Kymijoelta tällä viikolla ja pihan tilanne tänään. Yritän muistaa kuvata pihan kevääseen heräämisen nyt joka sunnuntai. Vielä en ole ehtinyt kuopsuttamaan siellä ollenkaan.