sunnuntai 31. tammikuuta 2016

VIIMEISELLE MATKALLE

Tammikuu jää kuukaudeksi, jona hän hukkui. Eilen saatoimme kalamiehen viimeiselle matkalle. Kotka oli kylmä ja kostea. Suru oli käsin kosketeltavissa, samoin rakkaus.  Oli kaipaus, mutta myös jälleennäkemisen toivo. Hyvät hautajaiset tunnistaa siitä, että monella on matkaan lähtijästä hyvät muistot. Ei saateltu kitupiikkiä, äkkiväärää tai katkeraa, vaan anteliasta, iloista ja aina apuun ryntäävää ihmistä. 




Ihmiselle olisi hyväksi käydä hautajaisissa säännöllisin väliajoin. Tulisi todellisuuden rajat piirretyksi. Muistaisimme, että tänne emme voi rakentaa pysyvää majaa. Emme pysty kerätä itsellemme mitään sellaista, jota voisimme kantaa mukanamme viimeisen rajan yli. Sen tähden jo elämässä on tärkeä tiedostaa, että mikä on oikeasti tärkeää. Mikä kestää kuolemankin hetkellä.


Ei päivää tiedä, ei hetkeä kukaan, 
milloin on mentävä noutajan mukaan. 
Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois. 
Ajan parhaan hyvä paimen ties,
pääsi lepoon kalamies.



Muistotilaisuudessa muisteltiin. Kuinka oli kova kalamies, mutta myös ahkera keräämään marjoja ja sieniä. Niin sukkela töissään, että sukulaisista tuntui, että näkyi kahdessa ikkunassa yhtä aikaa. Löytyi pyytämättä mummolan pihasta maata kääntämästä. Oli tuttu näky ovella kalapaketin tai sienikorin kanssa, tuomisia tuomassa. Marjakaverillekin oli eväät pakattuna. Aina ilahtui, kun tuli vieraita taloon.



Ajattelin, että lähtiessämme viimeiselle matkalle ei muistojuhlassa muistella, että kuinka paljon omistimme. Kuinka paljon teimme töitä. Kuinka kiireisiä ja tärkeitä olimme.  Siitä meidät muistetaan mitä annoimme muille. Miten kohtasimme läheisemme. Mihin aikamme käytimme.  Taivaan portilla sen sijaan ei kysytä, että mitä teimme. Siellä kysytään, että mitä Jumala teki meidän tähtemme. Näin uskon. Toivottavasti myös elän ja kuolen sen mukaisesti. Kalamies jo pääsi perille.  Hyvää matkaa! Näkemiin! 

ps. Kiitos kuvista miehen veljelle, joka kuvasi juhlat. Minun kamerani on nykyisin täysin työtön.

8 kommenttia:

Lisay kirjoitti...

Kuinka kauniisti kirjoitit.Emme todellakaan tieda lahtomme hetkea,joten tarkeinta on olla siihen valmis joka hetki...

A kirjoitti...

Siunattua matkaa hänelle, siunattua matkaa! ♥

sylvi kirjoitti...

Siunattua matkaa Taivasmatkaa iäisuuteen.

anja kirjoitti...

Jokainen meistä vuorollaan, nyt kalamies. Kauniisti kirjoitit, hienosti muistelit. Hyvää matkaa kalamiehelle tuonpuoleiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Voi, miten kauniita sanoja Kalamiehelle ja -miehestä💙
Tosiaan meistä kukaan ei tiedä lähdön hetkeä, hyvä niin, mutta kunhan aina muistaisi elää niin, että asiat ovat kunnossa yläkertaan.
Eräs on valmistanut meille sinne tien, ei meillä muuten olisi mitään mahdollisuutta.
Kalamiehelle hyvää kotimatkaa!!
-Ulla

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Lisay: Se onkin riemullista, olla hautajaisissa, joissa juhlan aihe on valmis lähtöön. Kalamies oli, todistetusti jopa lähiaikoina sen ääneen sanoen.

Aili: Sinua siunata tahdon, lyhyen elämän ajan ja kerran kun ylität rajan, siuna siunata tahdon.

Sylvi: Perille pääsi, kalamies.

Anja: Juuri sen hautajaisissa kirkkaasti muistaa, oman rajallisuutensa. Arjessa taas unohtuu ja kuvittelee olevansa kuolematon.

Ulla: Kuolema ei ole paha, kun sitä ei tarvitse kohdata yksin. "Suo piti kädestä Vapahtaja, kun ylitit rajan viimeisen."

Beate56 kirjoitti...

Kauniisti muistelit...sitten kun ei ole yhtään muistajaa, taruksi muutut. Sielläpä on mieheni levännyt jo yli 11 vuotta ja jokainen päivä häntä muistan. Lähti vain hänkin liian aikaisin ja edelleen mieleni kapinoi ja uskoni tuonpuoleiseen horjuu...mummoni lauloi "ruumis kun kuolee niin sielu se jääpi perinnöksi armahan syntymämaan..."

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Beate56: Toivottavasti kapinasi muuttuu lempeiksi muistoiksi ja horjuvassa uskossasi pääset perille vielä jälleennäkemään. Kuolema on julma sille, joka vielä olisi halunnut pitää. Toisille se on armahtava syli, johon saa vaivassa vajota. Meille, jotka jäämme se on muistutus elämän lyhyydestä.