Jossakin vaiheessa haaveilin siitä mistä moni muukin suomalainen haaveilee; punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Kolmosen ollessa pieni, hän ihaili aina äitiään tämän pukeutuessa punaiseen. Se poika on aina pitänyt vahvoista väreistä. Niin piti äitinikin ja lapsena minulla oli niin usein päällä punaista, että pidin väristä monen vuoden paaston. Äitini nuoruuteen kuului aika kirkossa, jossa punainen nähtiin kevytkenkäisenä värinä. Tyttären pukeminen punaiseen oli ehkä protesti sille kaikelle. Nykyään punainen kelpaa taas vaatekaappiini. Punaista taloa meille ei sen sijaan tullut, vaikka yhtä käytiinkin katsomassa. Pihaan kelpuutan kukat punaisen eri sävyissä, siniset ja valkoiset, koska ne sopivat hyvin yhteen talon sinisten seinien kanssa. Loviisaan sattui myös punainen, kelpasi sen keltaisen kaveriksi.
Miksi Paholainen on punainen? Punainen on elämän väri, koska meissä virtaa punainen veri. Punaisesta tulee mieleen kommunismi ja taistolaisuus. Rakkaus on punainen. Vihaisena näemme punaista. Punaisesta tulee mieleen myös varakkuus ja kuuluisuus. Punaista mattoa pitkin jonnekin tärkeään. Purppuraan pukeutui entisaikojen mahtavat. Minä pukeudun punaiseen silloin kun kaipaan väriä. Yleensä minulla on punaiset kengät ja kohta toivottavasti myös punaiset saappaat. Yhdet punaiset maiharit jäi viime syksynä kauppaan, se kaivelee vähän vieläkin.
Loviisan rannassa on punaiset makasiinit, jotka olivat lyöneet luukkunsa kiinni. Mietin aina näitä makasiiniravintoloita ja -kauppoja katsellessa, että miksei meille Kotkaankin voisi tehdä jotakin tällaista? Kauniita vastaavia olen ihastellut ainakin Hangossa ja Porvoossa. Ihania ovat myös punaiset venevajat vesien äärillä. Tai ne Loviisan punaisten piharakennusten reunustamat sisäpihat, joista näen vain vilahduksia aitojen takaa.
Ihania punaisia: punaiset posket pakkasen jäljiltä, makuuhuoneen punainen lamppu, punaiset kukat kahvikupeissani, lapsuuden koti, omenat puussa ja puolukat metsässä, mansikat, pihlajanmarjat, joulu, ne venevajat ja punamullalla sivellyt talot, rakkauden punaiset lasit, joiden läpi katsottuna kaikki on hyvää ja kaunista. Huulipuna, jota ilman en osaa olla. Ruusu, tulppaani ja amaryllis.
8 kommenttia:
Hih, kirjoitin taas lauantaina hääparin vieraskirjaan suomeksi Punainen tupa ja perunamaa, se on mun standardilause, ei tarvi miettiä tekstiä ja sakemanneille tulee miettimistä, että mitähän se tarkoittaa.
Punainen elämän rakkautta täynnä!
Ja punamultaiset talot aina yhtä hurmaavia ja luonnollisia!
Kauniita kuvia!
Leppoisia syystuulia täältä Mantelilaaksosta!
Ei ainakaan ev.luterilainen kirkko punaista kiellä;) Lahkoista en tiedä, kun niillä on vaikka mitä outoja omia kieltojaan. Yritin ripille punaisessa kauan sitten, pappi sanoi, että 'tottakai', äiti sanoi 'ei' ja niin tuli ompelija meille kotiin. Ylioppilaslakin otin punaistakin punaisemmassa leningissä vastaan, mutta sen jälkeen hylkäsin punaisen tosi pitkäksi aikaa, kunnes löysin sen edellsikesän juhliin korallinpunaisessa lenignissä ja nyt on viinipunainen laukku, käsineet ja Hahnilta on just tilattu viininpunainen poncho. Juu, juhlavuoden kunniaksi sain tehdä sieltä kaksi tilausta ja se oli tarjouksessa;)
Punainen ei huku tapettiin. Kaikki ihastelevat kun pukeudun punaiseen. Punainen on intohimoa ja juuri ne punaiset posket lenkin jälkeen. Exäni kanssa rakensimme Satakuntaan pohjalaistalon, jonka käsittelimme punamullalla. Muuta en osannut edes kuvitella. Nyt pidän valkoisesta kivitalosta, sillä kasvit tulevat sitä vasten kauniisti esille.
Tyttäreni, kohta telogian maisteri, ei perusta muista väreistä kuin punaisesta, mustasta ja valkoisesta. Ne kaikki sopivat hänelle. Hänellä sisustuskin on sitä eli hyvin japanilainen.
Nyt kudon tummanpunaista kaulaliina tuliaisiksi Itävaltaan ja sen oheen lähteen saksankielinen Jänis jolla on meripihkan väriset silmät, sillä ystävämme aikoo esitellä meille Wienistä juuri kirjan taloja.
Hieno hortensiakuva ja muutkin kuvasi taas<3
Kaipaan uusia ovia, energiaovia, mutta nyt niistä ei kaikista tule enää ruskeita, vaan kahdesta ovesta tulee sininen.Mutta saahan sitä haaveilla, ehkä sitten joskus vuonna tammi ja tähti.
Mukavaa viikkoa ja upeaa ruskaa <3
Hauska väreihin keskittyvä postaus, kiitos Mine..:)
Väreissä on voimaa eli energiaa paljon. Minulla oli 1967- oranssikausi, jolloin sisustimme vanhaa taloa ja odotin lasta. Maalaistalossa on aina kasapäin tekemistä, joten työt piti arvottaa joka päivä uudelleen, koska kaikkea ei millään jaksanut / ehtinyt. Ei haasumpi keino nykyäänkään samaan ongelmaan. Myös vaatteissa on kausia, kai me muutumme kaiken aikaa.
Hyvää viikkoa sinulle ja perheellesi, Mine!♥♥
Allu: Onko siellä Saksassa joku vastaava lause?
Mantelilaakson Susanna: Kiitos terveisistä. Punamulta on minunkin suosikkeja, se jotenkin kuuluu tänne meille.
Leena: Ei ainakaan enää kiellä, mutta kyllä silläkin varmaan aikaisemmin oli rajoittuneempi katse? Äidillä oli toiset kirkot ja toinen aika. Ja kyllähän se punainen liitetään tietysti intohimoon ja siihen maksettuunkin versioon. Punaisten lyhtyjen alueet, meillä Kotkassakin oli punainen talo. Minulle punainen on joulun ja voiman väri. Ja kun ovista tuli puhe, hetken jo mietin, että mitenhän meille sopisi punaiset ovet?
Aili: Isäni rakensi meille kodin vuonna 1974. Siellä oli ällön vihreä keittiö ja kaikki muu oranssia. Oranssit seinät ja kokolattiamatto. Enpä jaksa uskoa, että se väritys tulee IKINÄ enää muotiin?
Väri iloittelua ja energiaa...punainen on joulu, rakkaus, mansikat ja
tulppaanit ja ruusut ja energia väri!!
Ja ne makkarin lamput -täälläkin:=)
Olipa ihanaa pohdintaa ja kuvitusta punaisesta. Minulla on aina välillä mielessä, että olisi kiva kuvata yhdellä väriteemalla, mutta harvoin tulee vastaan sellaisia herkullisia kohteita, joissa väri ei olisi itsestäänselvä juttu, kuten esim. talo on punainen tai ruoho on vihreä.
Kirsi: Minun joulu on ehdottomasti punavihreä. Ei mitään trendivärejä, kiitos.
Hurmioitunut: Joskus värit lähtevät luontevasti suoralle, mutta useimmiten tämä blogin on kyllä ihan tilkkutäkkiä. Ehkä ennemmin tykkäisinkin sellaisesta punaisesta langasta, joka sarjassa kulkee...
Lähetä kommentti