Koska oma varsinainen työmaani on mennyt kiinni, mutta lomani ei vielä ole alkanut, olen hankkinut itselleni "kesätöitä". Tämän kesän ensimmäisen viikon vietin leirillä. Seurasin ihailevasti nuorisotyöntekijöiden loppumatonta ideointia ja energistä työotetta lasten parissa. Minä ja pallot emme kuulu yhteen. Inhoan jokaikistä pallopeliä ja leikkimielistä kisailua ylipäänsä. Tällaisen henkilön ei siis todellakaan kannata ryhtyä nuorisotyöntekijäksi, sillä heidän työnsä näyttää sisältävän ainakin leiriolosuhteissa pelkkää kisailua ja palloilua.
En minä onneksi täysin hyödytön ollut. Saatoin kuvata ne palloilut ja kisailut. Toimittaa tolpan tai rajaviivan merkkiä. Olla se henkilö, joka tekee pohja-ajat kisoihin. Hurrata kentän laidalla. Toimia uimavalvojana. Antaa vauhtia. Pelata miljoona peliä Unoa. Piirtää kallioihin. Kysyä, että mitä sinulle tänään kuuluu.
Huomasin olevani myös hyvä esimerkki ruokailussa. Maistoin kaikkea ja otin kaikkea myös lisää. Kykenin syömään aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen, jälkiruoan ja iltapalan tuosta vain. Odottaa kiltisti vuoroani ja kiittää kauniisti hyvästä ruoasta. Söin varmasti päivän aikana enemmän kuin normaalioloissa kolmena päivänä. Kaikkeen tottuu. Toivottavasti ei jää päälle.
Periaatteessa leppoisa ja taatusti normaalista poikkeava viikko. Mistähän johtuu, että eilen leirin jälkeen uni vei kovin ajoissa ja nukuinkin sitten kellon ympäri? Tämän kokemuksen jälkeen olen viimeistäänkin sitä mieltä, että leirikorvaukset ja vapaat on kyllä taatusti ansaittuja. Hatunnostoni teille kaikille, jotka tänä kesänä järjestätte leirejä lasten iloksi. Toivottavasti tykkäätte työstänne niin kuin kalliopiirrosten mukaan tuolla leirillä tykättiin.
Kotona on tapahtunut ihan huikeita juttuja minun leireillessäni. Mies on ollut SUPER ahkera lomalainen. Oli jännittävää saapua aina kotiin yhdentoista jälkeen illalla ja katsoa, että mitä pihalla oli päivän aikana tapahtunut. Tästä kuulette PIAN! Blogi taitaa siis lopultakin virkistyä. Ainakin minulla on jo kahteen juttuun kuvatkin valmiina odottamassa:). Palataan siis pian asiaan.
7 kommenttia:
Bestikseni oli myös koululuokan kanssa ihan ulkomailla ja taisi hänellekin uni maittaa;)
Ihanat kuvat ja tuo viimeinen tietty mulle etenkin<3
Sinähän olit kovin hyödyllinen tuolla leirillä:)Ja kaunista viikonloppua! Upea tuo viimeinen kuva,mitä kukkia ne ovat?
Leena: Hui, voin vain kuvitella valvontavastuuta ulkomailla:).
Jael: Tosi hyödyllinen:). En tiedä mikä kukka se oli. Puu kuitenkin ja keskellä leiripaikan pihaa. Kaunis kun mikä.
Ihanaa leirielämää olet saaanut viettää...itsekin joskus isosena leirillä olleena muistan miten kivaa se oli!
Lukiessani leirikokemuksista "vanha partiolainen" nosti päätään ja monet mukavat (ja vähemmän mukavat) leirimuistot alkoivat tulvia mieleeni; ensin leiriläisenä ja myöhemmin vähän vastuullisemmissa tehtävissä.
Legendaarisin (??!!??) kokemukseni Karelia-partioleiriltä vuosien, vuosien takaa on se, kun liukastuin ja putosin ulkowc:n pönttöön... Kokemusta maustoi mukavasti se, että leirillä ei ollut käytössä lämmintä vettä, vaan jouduin kylmään, mutta äärimmäisen tarpeelliseen suihkuun. Tänään muisto on jopa hauska, mutta silloin en muista kyllä nauraneeni...
Mukavaa, että selvisit leiristäsi kunnialla ! Minua ei taitaisi enää saada ihan helpolla kesätöihin lasten tai nuorten leirille; pisteet siitä sinulle !
Hyvää ensi viikkoa arkisempaan työhösi ! t: Tiina
Ihania leirimuistoja on syntynyt, kiitos postauksesta Paluumuuttajatar! ♥
Minusta tuo on omenapuu, ehkä koristeomenapuu. ♥♥
Kirsi: Minäkin olen ollut isosena, mutta silloin olin nuori. Ja pari kesää olin leirikeittiössä, silloinkin nuorena. Hyvin se tässäkin iässä sujui, mutta en nyt ihan heti uudelle leirille hingu:).
Tiina: No huh, olipas sinulla muisto:D. Takuulla ikimuistoinen sellainen. Meillä oli onneksi sisävessa, joten huussit oli vain kuvausrekvisiittaa. Leiri oli kiva kokemus, mutta luulen, että tässä oli minullekin nyt ihan riittävästi koko kesäksi leiriä.
Aili: Saattaa olla. En ole mikään kasvitietäjä. Olen vain kasvien ihastelija.
Lähetä kommentti