Lupasin olla valittamatta, jos en ole valmis etsimään muutosta. Viimeisen viikon ajan olen siis itse aiheuttanut oman kiireeni. Kirjoittanut juttuja lisätulojen vuoksi. Valmistellut sitä työhakemusta. Tehnyt tunteja sisään ensi perjantaita ajatellen. Blogi on elänyt hiljaiseloa. Pyykkivuori kasvanut. Perhe elänyt eineksillä. Yläkerrassa talvivaatteet lojuneet jo viikon sopuisasti lattialla. Tällaista tämä nyt vain on, en valita.
Viikon ensimmäisen vapaapäivän olisi tietysti voinut käyttää järkevästi ja hipsutella alakertaan niitä pyykkejä pesemään ja silittämään. Päätin sen sijaan elää ja pistää elämän kevään kunniaksi kukkasiksi. Piha odottaa edelleen kaivurimiehiä, salaojia ja tarjousta, mutta tehdään se mikä pystytään ja tuodaan kevät ja kukkaset pihaan edes siinä määrin, kun se nyt on mahdollista. Vähän senkin vuoksi, kun huomenna on meidän vuoro emännöidä ja isännöidä sunnuntailounasta. Päivän erityisen luonteen vuoksi se tarkoittaa kolmen äidin juhlalounasta, joten täytynee hieman nyt nähdä asian eteen vaivaa?
Aloitettiin Tokmannin kesäpihalta ja ostettiin vähän kukkia. Jos sää sallii, voitaisiin syödä terassilla.
Koko kotona oleva poppoo oli päivän totaalisen pihalla. Kuopus auttoi äitiä kukka-asioissa ja kolmonen oli isänsä apuna painepesuria käyttämässä. Aita saatiin pestyä loppuun ja pesun sai myös kasvilaatikot, jotka saavat lähipäivinä hieman värikäsittelyä. Terassi kaunistui kukkasten myötä ja riippukeinutkin saatiin viriteltyä paikoilleen.
Helmi-neitikin pääsi maistamaan tuoretta ruohoa ja nauttimaan auringosta nenän päällä.
Niinhän siinä yleensä käy, että nälkä kasvaa syödessä. Lisää kukkia oli saatava, kun alkuun päästiin ja lisätulot tuli tuhlattua ennen kuin ne saatiinkaan. Säätiedotuksia kävin välillä katsomassa ja plussan puolella pitäisi öiden olla ainakin koko tulevan viikon. Päivälämpötilat oli hetkittäin ihan t-paitatasoa, mutta tuulen vireen osuessa kohdille, teki heti mieli pukea takkia päälle. Puutarha-ihmisten mukaan kesäkukkia ei pitäisi laittaa ulos ennen 10.6, mutta Paluumuuttajatar ei ymmärrä, että miksi niitä sitten myydään? Mihin pantavaksi? Päätin elää vaarallisesti ja jättää kukat pihalle...
Työpaikan lisäksi olen sijoittanut tulevaisuuteemme viiden rivin verran eurojacpottia. 90 000 000€ on sellainen rahasumma, jonka voittaminen olisi varmaan jo mielenterveyttä uhkaavaa, mutta päätin ottaa riskin. Minulla on jo selvä suunnitelma siitä mihin rahat käyttäisin. Siltä varalta, että en voita, suunnittelimme myös alakertaan opiskeluasunnon remontoimista vuokratulojen toivossa. Tällä hetkellä huoneessa tosin lainehtii, mutta mielikuvituksella saisimme siitä oivan pesän opiskelijalle. Salaojien myötä jopa terveellisen sellaisen:D.
Toivottavasti joku näkee huomenna vuoksesi hieman vaivaa ja saat viettää juhlavan hetken. Minun osani on tänä vuonna olla juhlankohde. Ei ole enää omaa äitiä, jota juhlia. Onneksi on muistot, onneksi on ollut äiti. Paljon onnea kaikille äideille!
9 kommenttia:
Ihana kevättohina näissä kuvissa. Ja minäkin haluan kesäkukkia! Pitää kyllä ensi viikolla käydä katsomassa kukkia parvekkeelle.
Siitä se kukkaisa kesä lähtee käyntiin :D
Kummasti piristää mieltä kun saa sormet multaan ja väriä laatikoihin - huomenna odottaa tällä erää viimeiset istutuspuuhat, pelargonioiden pikkutaimet näköttävät vielä istutuslaatikoissaan.
Kauniin keväisen näköistä! Mukavaa sunnuntailounasta koko porukalle :)
Kesäkukkien ostospuuhissa vietin minäkin eilen aikaa...ja voi sitä ihanuuksien määrää...nyt on päästy asian alkuun ja loppua ei näy!!??Tässä puuhassa kun tuppaa ns.mopo meikäläisellä aina karkaamaan käsistä:=)Mukavaa äitienpäivää Kotkaan!!
Ihania kukkia olette istutelleet! Minä laittelen vasta juhannukseksi kesäkukkia ulkosalle, on reissu tiedossa...
Hyvää äitienpäivää sinulle!
Hurmioitunut: Kyllä kukat on aina aikaisemminkin kesän tuoneet. Niin Istanbulin kattoterassilla kuin näköjään täälläkin.
Pepi: En malta odottaa, että piha alkaisi oikeastikin näyttää siltä miltä mielikuvissani:).
Terhi: Eilen OLI kauniin keväistä ja tänään näyttää yhtä lupaavalle. Täytynee lähteä ulos vähän testaamaan, että tarkenisiko siellä syödä.
Kirsi: Kyllä minulle tuli sama tunne siitä, että mopo karkasi ja karkaa varmaan vielä monta kertaa tulevan kesän aikana?
Matkatar: Minä en kyllä nyt malta odottaa mitään. Haluan kaikkea ja heti. Että mitähän lisätuloja tässä vielä itselleen keksisi:).
Näinkö oikein, että raparperinkin taimia oli ostoksissa? Vähän tuttaville ja tuntemattomillekin tarpeista vinkaten löytyisi varmasti yhden jos toisenkin perennan tai ruokakasvin juurakoita. Ainakin omassa pihassani olisi lapiolle ja kasvustojen hajottamiselle/uudistamiselle tarvetta. Anisi
Helmi oli varmaan onnessaan, kun pääsi kevään tuoksuja haistelemaan ja nauttimaan tuoreesta nurmesta. :-)
Anisi: Luulen kyllä, että tässä tulevina vuosina tulee harrastettua sitä vaihtokauppaa ja jakamistakin. Ja mummolassa kasvaa taimia kai meillekin annettavaksi. Tämä nyt oli tällainen keväthuumaus. Raparperi oli ihan pakko ottaa mukaan.
Satu: Helmille pitäisi rakentaa vielä kunnon kesämökki. Tuosta väliaikaisaitauksesta se karkailee tuon tuosta.
Lähetä kommentti