KUMMITYTÖLLENI

19-vuotiaana minusta tuli täti. Veljeni perheeseen syntyi tytär ja maailmaani alkoi kuulua pieniä ihmisiä. Sinut sai hakea tätilään kyläilemään jo vauvana, uudet vanhemmat olivat luottavaisia henkilöitä. Sitten muutettiin eri kaupunkeihin ja tapaamiset harvenivat. Muutto Istanbuliin teki minusta etäkummitädin. Kyseltiin kuulumisia, nähtiin Suomessa käydessä, rukoiltiin iltarukouksessa sinulle kaikkea hyvää. Olin farkkutäti, sillä jostakin syystä ostin sinulle aina farkkuja tuomisiksi. Kunnes olit jo niin iso, etten uskaltanut enää ostaa sokkona. Ne viimeiset farkut haettiinkin sitten kaupasta yhdessä.

Rippikoulusi lähestyessä käytiin kirjeenvaihtoa. Et halunnut leirille joka mullisti aikanaan kummitätisi elämän ja maailmankatsomuksen. Pidit pääsi, eikä tullut silloin niitä juhlia juhlittua. Pyysin silti ottamaan asioista selvää, sillä oman kokemukseni mukaan niistä taivaallisista tukihenkilöistä ei ole tässä elämässä ollut ainakaan itselleni haittaa. Sinä lupasit pitää asian mielessä ja kaikenlaista on tainnut vuosien varrella mielessä käydäkin:). Ihana sinä!

Viimeisenä Istanbulin syksynämme saavuit kummilaan kylään. Täysi-ikäiseksi varttuneella oli syvät mietteet ja niitä saatiin yhdessä ihmetellä olohuoneen lattialla. Jatkaa Kotkan olohuoneessa Suomeen palattuamme. Kasvattelit vatsassasi kummilasta esikoisellemme ja sekin toi mukanaan monenlaista mietettä. Haluatko tämän lapsen kastaa, mennä kirkossa vihille, tulla itse joskus kummitädiksi? Mitä jos sittenkin lähtisit rippikouluun?

Saimme tänään istua rippijuhlissasi. Olla kummeina siunaamassa sinua. Pyytää sinulle ja koko perheellesi huolenpitoa. Ajattelin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Korttiin kirjoitin: Anna tiesi Herran haltuun, turvaa Häneen. Hän pitää sinusta huolen! Ps. 37:5. Se on kai parasta mitä osaisin sinulle antaa: laittaa sinut varmempiin käsiin.

Kahveilla tutustuttiin alla olevaan karvahäntään. Häneen, josta sinä päätit pitää huolen. Kissa raasun ensimmäiset vuodet olivat kuluneet huonolla huolenpidolla, mutta nyt se pääsi sinun hoiviisi. Toivotaan, että yhteiselo myös vauvan kanssa sujuu.

Ensimmäinen ohje oli: Juhlin Hollolan kirkossa klo. 12. Olimme siis hyvissä ajoin paikalla Hollolan keskiaikaisessa harmaakivikirkossa. Olipa komea kirkko, joka on tunnettu erityisesti hyvin säilyneistä Uuden testamentin henkilöitä ja pyhimyksiä esittävistä puuvestoksista. Siinä kuvaamisen ohessa onneksi tarkistin kirkossa häärivältä naiselta, että "onhan täällä konfirmaatio klo. 12". Ei ollut. Onneksi ehdittiin vielä sinne oikeaankin Hollolan kirkkoon, eli Sovituksen kirkon Andreaksen kappeliin. Se olikin sitten perin moderni kirkko, valmistunut vain viisi vuotta sitten. 

ONNEA SINULLE JA KIITOS TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ<3!