VUOSI 2014 - SE SUOMEN PUOLI

HEINÄKUUN ensimmäisenä jätimme Istanbulin taaksemme. Kaksi erittäin väsynyttä paluumuuttajaa ja pupu. Ennen Suomea oli vielä monta kaunista paikkaa. Kreikan Meteora, Italian Venetsia, Murano ja Burano sekä Saksan kauniit kaupungit ja linnat. Nautimme, mutta ehkä vielä enemmän kaipasimme jo päästä perille.

Matkan päässä odotti talo, jonka kiersimme heti tulopäivänä. Remppa alkoi tuloa seuraavana aamuna ja sitä riitti seuraaviksi viikoiksi. Pihan viidakon taltuttaminen nurmeksi. Kattojen, seinien ja lattian maalaus, tapetointi, siivous. Lopulta kontin saapuminen ja tavaroiden asettaminen paikoilleen. Tuntui, että tässä olemme ja sillä hyvä. Ajatus siitä, että olemme matkanneet monen vuoden tarpeiksi ja nyt ryhdymme kotihiiriksi. Avioliittomme täytti kaiken tämän keskellä 20-vuotta. Oli aikakin jo saada oma talo!

Miehen fiksu päätös oli se, että sunnuntaisin pyhitettiin lepopäivä ja pidettiin remppataukoa. Käytiin sen sijaan vaikkapa pyöräilemässä pitkin Kotkaa. Pakkolepohetkiä alkoi myös tulemaan äidin vuoksi. Ensimmäinen kutsu tulla hyvästelemään mummia tuli pahimmassa remonttivaiheessa. Sen jälkeen elettiin jatkoajalla. Lapsille mieluisin katkos pidettiin Linnanmäellä, jonne ystävä oli ostanut meille liput.

ELOKUU jatkui lämpimänä ja Suomessa olo ei tuntunut ollenkaan hullummalta. Talosta alkoi tulla koti ja lapset juoksivat tien poikki uimaan. Tampereelta haettiin kuistille penkki ja istuttiin Lillan pihalla lettukesteissä. Aloitin työt ja sain samalla ihanat työmatkakävelyt. Lähettelimme lapset koulutielle hieman epävarmoin mielin, mutta kaikki sujui lopulta paremmin kuin hyvin. Kotoa ei tehnyt mieli minnekään, mutta yhdet kahvit juotiin Porvoossa. Elokuun kruunasi serkkujen muutto lähes naapuriin.

SYYSKUU hehkui väreissään. Kuvasin teille Kotkan puistoja ja pihlajanmarjoja. Vierailin tiheästi sairaalasängyn äärellä. Täytin 40-vuotta ja saimme soutuveneen, jolla soudettiin kaislikoita suhisuttamaan. Aloitin pihan kuopsuttamisen ja järjestettiin muutamat grillisyömingit. Muistin hyvin, miksi rakastan syksyä ja miksi syyskuu on mielestäni se Suomen kaikkein kaunein kuu.

LOKAKUUSSA kiirehdin työpäivän jälkeen saattohoitamaan. Varauduttiin talveen ja tilattiin puita. Takassa paloi usein tuli. Kuolema tuli kesken mielenterveysluennon. Muilla elämä jatkui. Kävelin mm. kalamarkkinat ja Sapokan. Järjestin äidille viimeiset juhlat. Sunnuntailounas alkoi muotoutua perinteeksi ja kokosi läheiset yhteen edes kerran viikossa.

MARRASKUU oli mielestäni mielentila. Todellisuudessa yllätti pimeys, jonka vuoksi valokuvaaminen jäi selvästi vähemmälle. Kiipesimme kuitenkin ystävien kanssa katsomaan Kotkan katot. Esikoisen kanssa piipahdimme Onni-bussilla yöksi Helsinkiin. Teimme luontoretken ja saimme ensilumen. Myös joulu alkoi pikkuhiljaa hiipimään kotiin.

JOULUKUUSSA jouluteltiin. Laskettiin päiviä loman alkuun. Kuiskuteltiin salaisuuksia ja syötiin vähintään tuhat kiloa suklaata. Nostettiin lopulta vene ja pistettiin puutarhakalusteet pinoon pressun alle.  Vietettiin ihana joulu ja ainakin minussa heräsi jo halu keventää kevättä kohden.

Joulurauhan julistus saunan jälkeen. Perinteisesti tv-kaistalta katsottuna:).

Ei voi valittaa, että vuosi 2014 olisi ollut tylsä. Tai ettei meillä olisi ollut mitään tekemistä. Monesti on ollut voimat vähissä. Uuteen sopeutuminen on kuitenkin sujunut yllättävän hyvin ja luulen, että tässä talossa vuotta lopettaa perin tyytyväinen porukka. Vuodelta 2015 toivon lempeyttä, hiljaisuutta, kotoilua ja tarpeellisen määrän työtä. Kesällä meinaan ryhtyä puutarhuriksi. Sitä ennen otamme toivottavasti vielä lumesta mittaa. Teemme lumitöitä, pääsemme hiihtämään ja luistelemaan. Nyt tosin Kotkassa sulaa vauhdilla, niin lumi kuin jääkin.

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA TEILLE KAIKILLE!