Miten en ole tätä aikaisemmin keksinyt? Ja nytkin keksin ihan vahingossa. Heräsin aamulla jotenkin poikkeuksellisen reippaana ja ryhdyin heti töihin. Töiden aloittaminen puolta tuntia aikaisemmin tarkoitti myös niiden lopettamista puolta tuntia aikaisemmin. Kotimatka ajoittui justiinsa passelisti auringonlaskun aikoihin. Millainen värien ilotulitus siitä seurasikaan. Vähän kuin olisi tullut väriä elämään koko harmaan marraskuun edestä. Aikamoinen ero siihen normityömatkaan, jolloin on jo liian pimeä kuvata.
Puiden takana kiilsi kuin kulta ja kissa pyöri mökin katolla.
Taustalla taivas oli ihan pinkki.
Kamera kulkee edelleen joka päivä mukanani. Monesti olen kyllä miettinyt, että miksi ihmeessä raahaan sitä tyhjän panttina. Tänään muistin, että todennäköisesti näitä tällaisia yllättäviä hetkiä varten. Säilytin kai uskoni siihen, että jokaisessa päivässä voi yllättäen tapahtua tai piillä jotakin kaunista. Olin taas oikeassa.
Kotona kerkesin pistää kahvit tulolle, kun mies saapui omalta työmaaltaan. "Nyt jos joskus kannattaisi mennä rantaan ja napata kuva." Eihän siinä auttanut kun vilkaista ikkunasta ja todeta värien senkus kaunistuneen. Pistää takki takaisin päälle ja astella rantaan ihailemaan loppuhuipennus. Kuvaaja ei kyllä osannut nyt ikuistaa koko kauneutta, vaikka parhaansa yritti. Voitte kuvitella loput.
Savumerkki tai joku muu viesti taivaalla?
Lumet on siis taas menneiden talvien lumia ja maa makaa mustana. Mitäs siitä, sillä onhan se maa kuitenkin itsenäinen isänmaa. Kouluissa valmistaudutaan itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin ja pikkuväelle on varattu sänkyjen viereen huomiseksi juhlavaatteet. Kotonakin on valmistelut aloitettu ja sain tänään siivottua asuinkerrokset. Ihan kuin viikonloppu olisi tällä siivousjärjestelyllä pidentynyt.
Ja toisella puolella loisti kuu.
Luulen palaavani vielä Itsenäisyyspäiväksi. Mutta jos en, niin juhlikaahan kaikkien itsenäisten vuosien edestä. Niin mekin juhlimme, kun nyt saamme taas pitkästä aikaa juhlia täällä paikan päällä. Sinivalkoiset kynttilät on ostettu ja juhlavieraitakin on tiedossa. Talo taitaa tarjota tänä itsenäisyyspäivänä jotakin hyvin hyvin suomalaista.
21 kommenttia:
Nämä kaksi päivää onkin olleet vallan outoja, aurinko on suvainnut pitkästä aikaa näyttäytyä! Ja onhan se ollut ihmeellistä olla ulkona, saanut kunnon valoisassa kulkea!
Tosin kamera on ollut kotona, Lillassakin poiketessa olis voinut kuvata vähän, mutta...ehtiihän sitä!
Nyt ei taas aurinkoa taidakaan hetkeen näkyä mikäli eiliset säätiedot pitävät edelleen kutinsa.
Uskomattomat värit, varsinkin kun kälyni joku päivä just valitti, että on ollut aivan karmean pimeä marraskuu.
Upeat varit! Marraskuu oli pimea ja harmaa mutta nyt aurinkokin nakyi.
Meilläkin on aurinko näyttäytynyt parina päivänä ja tänään oli aivan ihastuttavan lila taivas iltapäivällä. Hassua kyllä, kun ennen kolmea on jo niin hämärää...Mutta, eihän tätä enää kauaa kestä.
Oikein juhlallista Itsenäisyyspäivää!
Sinä siis onnistuit kuvaamaan tuon luonnon ilotulituksen, todella kauniita kuvia olet saanut. Minä olin töistä kotimatkalla , mutta kameraa ei ollut mukana, joten minulta jäi tuo tilaisuus käyttämättä.
Hyvää Itsenäisyyspäivää Kotkaan, teillä taitaakin olla tänä vuonna hieman erilaiset fiiliksen juhlapäivänä, kuin aiempina vuosina sitä Istanbulissa viettäessänne;)
Mahtavia kuvia! Kyllä sun kannattaa pitää kameraa aina mukana, jos tulos on tätä!:) Kiitos aamullisesta hypystä Suomen maisemaan sumuisesta Italiasta..
Ei tarvitse mitään kuvitella, oli niin ihania kuvia ihanista misemista! Hyvää adventinaikaa, valmivtumista, odottamist, hiljnetymistä ---- ennen joulua!
Terv. vähän välkoisemmasta Kaijjaanista!
Oj, oj , oj kun tuli paljon virheitä. Mutta Cambridgen tutkimuksen mukaan kaikki voi lukea oikein jos ensimmäinen ja viimeinen kirjain on oikein ;)
kaijjaanilaianen
Pepi: Ainakaan tänään aurinko ei ole pilkistänytkään. Sen sijaan koko Kotka on ollut hukkuneena harmaan kosteaan pilveen.
Allu: Minustakin tuntui, että koko kuun värit käytettiin yhtenä päivänä.
Anu: Toivottavasti tulee valkoinen joulu. Siinä ne toiveet tämän kuun osalle:).
Eeviregina: Olen tänään saanut juhlia jo kahdet itsenäisyyspäiväjuhlat. Ei hassumpaa. Huomenna sitten jatketaan:).
Kirsi: On todella erilaiset tunnelmat. Tänään olen ollut ja kaksissa juhlissa laulamassa Maamme-laulua ja herkistyin molemmilla kerroin:).
Leila: No, olipa mukavaa hyppyyttää sinua hetkeksi tänne Suomeen:).
Kajjaanilainen: Ihan totta, molemmat tekstit tuli ihan hyvin ymmärrettyä ja luettua. Viikonloppu tuli taas ihan sopivaan saumaan, mutta hiljentymisestä ei taida tulla mitään. Sen verran on vilinää ja vilskettä tällekin päivälle tiedossa.
Eka ja vika kuva ovat suosikkini. Ekassa on ihana kotitie, tai ainakin se tuntuu sellaiselta ja vikassa on sitä Onervan kuutamoa, joka 'kattojen harjoilla...' Illastimme ja näin saman täysikuun suoraan ruokapöytäämme.
Kaunista itsenäisyyspäivää!
Oi mitkä kuvat, Mine!!!
Kauniit kiitokset, olet mestarikuvaaja;)
Oikein hyvää viikonloppua ja itsenäisyyspäivää sinulle ja teille kaikille ♥♥
Leena: Se on monen perheen kotitie. Ja minunkin kotimatkatie. Ja kuutamossa on kertakaikkiaan oma taikansa.
Toivotaan, että itsenäisyyspäivä on kaunis. Jos ei olekaan, on se varmasti kuitenkin arvokas sellaisenaan kun on.
Aili: Kiitos! Mestareita voi olla jokainen omassa sarjassaan:D.
Mukavaa itsenäisyyspäivää sinne teille!
Minä taas en kuljettele kameraa mukana nykyään arkisin ollenkaan, kun ei se mahdu laukkuun kaiken muun tavaran keskelle. Kuvaaminen onkin jäänyt harmittavan vähiin viime aikoina. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä, kun kuvaaminen on kuitenkin niin mukavaa.
6.12.2014
Hyvää Itsenäisyyspäivää ! t: Tiina
Kauniita värejä pimenevässä illassa! Täällä tuntuu niin kummalle, kun koko syksy on ollut ikäänkuin kesän jatketta?! Kuvista välittyy kyllä Suomen rauha ja hiljaisuus. Terkut ja mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa! Haloset
Satu: Minähän olen ostanut laukut kameran mukaan, ja maksanut niistä niin paljon, että on parasta nyt kuljetella sekä kameraa että sitä laukkua:).
Tiina: Juhlittu on, ja vielä hetki jatketaan:).
Jasmini: Jotenkin siellä selvisi ilman selkeitä vuodenaikoja. Tai näki sen pienemmänkin muutoksen. Mutta nyt kyllä tuntuu KIVALTA elää vuodenaikoja läpi. Kaamos alkaa kyllä näkyä vyötäröllä, mutta kohtahan se jo kirkastuu ja pääsen ehkä jo liikkeelle? Jokos kohta vaihdatte kaupunkia?
Upeaa, että tallensit nämä todistuskappaleet auringon olemassaolosta. Meilläkin se näyttäytyi ja samalla energiataso nousi hurjasti. Käytin sen siivoamiseen ja unohdin kameran :)
Cheri: Jännä on tosiaan nyt elää talven taittuminen ja kulkea kevättä kohden. Kuinka se mahtaakaan vaikuttaa. Nyt on todella väsynyt olo, mutta ehkä se tammikuussa jo helpottaa?
Torstaina kävelin kotiin kiirehtien, kun huomasin taivaanrannan olevan aivan kirkkaan punainen, hain kameran ja otin koiran mukaan ja Punkkarikin osu siihen matkaan koiraa taluttamaan, kun pääsin rantaan, niin aurinko oli kerennyt laskea niin alas että väriloisto oli kerenny hiipua... myöhästyin siis muutaman minuutin.
Kerrassaan upeita kuvia!
Vilho: Tähän aikaan vuodesta kuvaaminen on tosiaan minuuttipeliä ja kovin harvana päivänä niitä minuutteja suodaan. Mutta kohta jo kuljetaan kevättä kohti ja lisäminuutteja rupeaa ropisemaan jokaiseen päivään.
Vihreatniityt: Kiitos!
Lähetä kommentti