Kotka sai viikonloppuna muutaman sentin lumipeitteen. Pienikin lumimäärä valaisee tienoon ihan eri tavalla kun musta maa, joten olen oikein kiitollinen. Lauantaina kävin kävelyllä ja ihastelin moneen kertaan kauniit maisemat ja raikkaan ilman. Liikkumiseni on typistynyt ihan minimiin, vaikka taas siinä kävellessäni päätin, että täytyy ryhdistäytyä. Makeanhimo on myös saavuttanut äärimmäiset mittasuhteet. Työpaikan kahvipöydässä tämä tuli todettua ihan yleiseksi ilmiöksi marras-joulukuun pimeässä. "Sitten tammikuussa…" kuului olevan varsin yleinen puolustus etenkin naisväestön keskuudessa. Jos sitten vielä pala sitä kakkua.
Kakkua ja muuta sokeripitoista on tullut siis syötyä. On ollut syntymäpäivää ja kaiken maailman houkutusta siellä työpaikan kahvipöydässä. Lähestyvän joulun myötä on tarjolla monenlaista herkkua myös kauppojen karkkihyllyillä. Sokeririippuvuudesta olen toki ollut tietoinen ja diagnosoinnut sen omaksi vaivakseni jo aikoja sitten. Sokerista vierottautuminen tietää omalla kohdallani joka kerta lähes viikon mittaista päänsärkyä. Mielenkiinnolla olen seurannut asian ilmestymistä myös lehtien palstoille ja viimeksi pari päivää sitten luin, että päihdeklinikat ovat saaneet sokeririipuvaisista uuden asiakasryhmän.
Riippuvuudessa on kysymys aivokemiasta. Se ei synny hetkessä, vaan ajan kanssa. Sokeririippuvainen saattaa syödä salaa lapsensa karkkipäivän karkit tai lahjaksi tarkoitetut joulukonvehdit. Mieliteko voi viedä niin mukanaa, että riipuvainen jää mieluummin sänkyyn syömään suklaata kun tapaa ystäviään. Tai lähtee ylös, ulos ja lenkille. Kuulostaako tutulle? Muita päihdehuollon tulevia asiakkaita linjoilla?
20 kommenttia:
Viime viikolla satuin katsomaan Turkissa kuuluisan laakarin Canan Karatayn sokerivaroituksia, turkkilaiset ovat kauhuissaan kuullessaan mita baklava tms. tekee elimistölle... taallahan syödaan sokeria, satoi tai paistoi :)
Täältä ilmoittautuu yksi kohtalotoverisi...herkut kyllä maistuu...sitten tammikuussa ryhdistäydyn... Luin varmaan aiheesta saman artikkelinkin;)Kauniita kuvia taaskin olet saanut napattua.
Uskomattoman kauniita kuvia. Jos minun olisi joskus pakko muuttaa Suomeen takaisin, tulisin asumaan Kotkaan ihan naapuriisi ja pyytaisin sinulta optimismiterapiaa tunnin paivittain ja nain selviaisin talven yli ihan leikiten!
Miten kauniilta kaikki näyttää kun on lumipeite. Joskus 7 vuotta sitten pidin aika pitkän sokerivierrotuksen,ja sen jälkeen ei entinen makea enään maistunut,vaan vain lievästi makea.Alussa se on vaikeaa mutta ajan myötä huomaa,ettei sitä makeaa niin paljon tarvitsekaan.
Sokeri ei oo mun juttu, mutta kaikki muu hyvä.
Sitten ihan toiseen asiaan mitä näissäkin kommenteissa on kiitelty. Valokuvasi on hienoja mutta mulla iski pieni uteliaisuus ja siksi esitän sinulle kuvatoiveen. Luin viime viikolla uutisen jossa kerrottiin PVO:n kaataneen vanhan opiskeluaikaisen työpaikkani savupiipun... Eli jos saisit otettua kuvan Mussalon voimalaitoksista niin olisin kiitollinen.
Minähän olen ihan sokeriaddikti :D
Ja muutenkin helposti addikstoituva, olkoon sitten kyseessä vaikka sukkien kutominen (kerrankos sitä nyt aamuviiteen...)
Ja kamalan tuttua tuo "sitten tammikuussa" ☺
Sokeri on kyllä paha koukuttaja, olet oikeassa Mine!
Diabetekseni takia en voi onneksi syödä paljon sokeria, oikeastaan en ensinkään...Vaan maistuu se silti hyvälle, sokeri;)
Mukavaa viikkoa sinulle, Mine ♥
Petra: Turkin makeat oli minulle liian makeita ja siksi elin siellä monta vuotta suht siivosti. Sokeriton ja jauhoton dieetti mahdollisti myös päänsäryttömät ajat. Suomen karkit on ihan liian hyviä ja pullaan vasta olenkin heikkona. En tiedä miten täällä olisi mahdollista elää jauhottomasti ja sokerittomasti? Päänsärkyjä on ollut tosi paljon:(. Mutta sekään ei näytä hillitsevän mitään.
Kirsi: JOSPA saisin tammikuussa ryhdistäydyttyä. Pelottaa vain, sillä Prismassa aina sortuu. Ehkä pitää miehen hoitaa kauppailut sitten joulukuun jälkeen?
Anu: Sopii. Tervetuloa. Venekin on valmiina ja mies ottaa mielellään kalakaverin matkaan onkireissuille:D.
Jael: Kun saan vierottauduttua, pystyn hillitsemään haluja aika hyvin. Mutta auta armias jos erehdyn maistamaan pienenkään palan mitään, niin sen jälkeen kiskon taas kaikkea kaksin käsin. Ihan kamalaa!
Vilho: Jaahas. katsotaan sattuuko koskaan valoisan aikaan matkan varrelle. Mitä siellä pitäisi kuvata?
Pepi: Ja ylipäänsä parannuksen teon siirtäminen huomiseen tai jonnekin muualle tulevaan. Nyt ei pysty. Joo joo.
Sukkien kutominen ei nyt kuulosta kuitenkaan kamalan paheelliselle.
Aili: Kaikki makea maistuu. Ja jauhoinen. Justiinsa ne, joita EI PITÄISI syödä. Tänäänkin olen taas maannut migreenissä, mutta tiedän, että en siltikään ottanut opikseni...
Voi miten tutulta kuulostaa. En tiedä, mitä minulle on oikein tapahtunut, kun kaikki herkut häviävät käden käänteessä. Tai ainahan minä olen tämmöinen ollut, että jos on vain jotain makeaa lähistöllä, se pitää syödä pois, mutta jotenkin tämä himo on noussut viime aikoina ihan uusiin sfääreihin. Eikä ole vielä edes joulu ja joulukonvehteja ja muita jouluherkkuja!
Meillä on miehen kanssa myös sama juttu. Jos herkkuja on tullut ostettua jemmaan, aika äkkiä ne sieltä häviävät parempiin suihin...:/
...Kaivoin juuri työpöytäni laatikosta viimeisen turkinpippuri lakupötkön; olen siis laku- ja salmiakkiaddikti... t: Tiina
Ihan vaan semmonen kuva missä näkyy ne molemmat voimalaitokset. Katariinan puistosta kun sinne päin liipasee riittävän laajan kuvan ni se on just sopivaa... eli ne kaksi korkeaa rakennusta.
Olen tunnustautunut sokeririippuvaiseksi aikoja sitten. Tosin olen myös huomannut, että siitä vieroittumiseen auttaa säännöllinen liikunta, joka on kyllä valitettavasti täälläkin jäänyt marraskuussa minimiin, että ei ihme jos sokeri koukuttaa. Mutta tuota päänsärkyä en ole osannut liittää sokeriin, mutta nyt kun mainitsit, olen huomannut viikon sisään päänsärkyä ja kyseisen viikon olen ollut sokerista irti vähän paremmin. Yhteys? Tosin päänsärky saattanee johtua paremminkin koko päivän kuvausreissusta ja pimeässä ajamisesta ja hartiajumista. Mutta laitetaan tarkkailuun...
Silmittömäksi äitynyt suklaanhimo (muusta makeasta en tiedä) palautuu itselläni normaalimpiin lukemiin, kun otan gynehiivaan tarkoitetun Diflucan-kapselin. Hillitsee varmaan suolenkin liiallista hiivakasvustoa, joka siellä vaatii makeaa polttoainetta ja pitää makeanhimoa yllä.
Terveisin suklaa-addikti Suometar
Satu: Täällä on jo mennyt joulukonvehtejakin. Joulun jälkeen olen jo tynnyri.
Matkatar: Ehkä omaa makeanhimoani tekee vielä ärsyttävämmäksi mies, joka ei niin ole makean perään….
Tiina: Täällä menee lakut, salmiakit, suklaat, pullat, kakut, keksit….
Vilho: Ok, katsotaan, että onko Katariinassa käyntiä valoisan aikaan.
Hurmioitunut: Minulla runsas sokerin ja jauhon syöminen aiheuttavat migreeniä. Ja taas sokerin pois jättäminen kestopäänsäryn. Mutta kun vieroitusoireet on kestetty ja pysyy sokerittomalla ja jauhottomalla dieetillä, ei ole ollenkaan päänsärkyä riesana.
Suometar: Ihanko totta. Suolistoko se sokeria vaatii. Olenkin miettinyt, että mikä se kropassani sitä makeaa huutaa.
Suoliston hiivakasvuston rajoittaminen tuonut monelle apua. Konsteja monia, ruokavaliomuutokset, suoliston puhdistukseen tarkoitetut valmisteet, kunnon paasto .. Ohjeita netistä löytyy riittävästi. Anisi
Anisi: Tämä olkoon uudenvuoden lupaukseni. Se sama, jonka sattuneista syistä teen joka vuosi:).
Ei kaikki addiktoituminen olekaan pahasta :)
Pahoin pelkään, että jos vaikka alkaisin juosta (pois se minusta!!!!) niin jäisin pian koukkuun :D
Minulla onneksi elimistö panee vastaan, saan liiallisesta sokerista päänsärkyä ja huonon olon. En tiennytkään, että päihdeklinikoilla hoidetaan tätäkin vaivaa. Olen huomannut, että monet raitistuneet ovat jääneet sokerikoukkuun, yksi riippuvuus korvautuu toisella. Aivokemiaa.
Pepi: Jospa minäkin jäisin koukkuun johonkin liikuntaan, mutte EI, siitä ei ole pelkoa.
Cheri: Ja moni entinen päihdeongelmainen on koukussa pelaamiseen. Riippuvuus kuin riippuvuus? Minäkin voin niin huonosti nyt joka päivä, turvottaa ja närästää, päätä särkee. Ja silti vaan syön. Ihan hullua.
Lähetä kommentti