sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

VILLIÄ KAUNEUTTA

Irlantilainen elää kaikki neljä vuodenaikaa päivän aikana. Sanonta tuli tutuksi ensimmäisten päivien aikana. Tuli vettä, rakeita ja lunta, mutta vain kuuro kerrallaan. Tai sitten nautiskelimme lämpimästä kevätauringosta, joka tyynissä paikoissa sai avaamaan takkia ja nostamaan kasvot kohti aurinkoa. Neljäntenä päivänä satoi vain noin kolme minuuttia, muuten koko päivä oli silkkaa paistetta. Oli Connemaran kierroksen vuoro.


Matkan sähläykset. Ajettiin kuopuksen puhelimen päältä. Ja tänä aurinkoisena aamuna jäi huomaamatta tiessä ollut kuoppa, joka puhkaisi autosta eturenkaan. Mutta ei hätää. Viereisessä talossa asuva setä tuli hätiin. Mies sai korjaussetillä renkaan ajokuntoon ja käytiin se viereisessä kylässä vaihtamassa uuteen.  Renkaan vaihdon aikana ehdittiin katsastaa läheinen hautausmaakin ja tutustua irlantilaiseen hautakivikulttuuriin. Jokseenkin runsas.

 
Alkusählinkien jälkeen koko päivä olikin sitten silkkaa villiä kauneutta. Huikean hieno 100 kilometrin Connemaran kierros piti sisällään Inagh Valleyn, Kylemore Abbeyn puutarhoineen sekä huikean, riipaisevan kauniin, Sky Roadin.  Jos ei tämän päivän jälkeen ihastu Irlantiin, on jollakin tasolla tunneköyhä ihminen.


  
Lampaat oli kyllä yksi matkan kivoimmista nähtävyyksissä. Connemarassa painelivat pitkin teitä.


Kauniin järven rannalla sijaitseva Kylemore Abbey rakennettiin alun perin Mitchell Henryn perheen kodiksi vuonna 1871. Siitä tuli myöhemmin luostari, kun paikan ostivat ensimmäistä maailmansotaa Belgiasta pakenevat nunnat. Yhtään nunnaa emme paikalla nähneet, mutta lipun hinnalla kiersimme mielikuvittelemassa, että kuinka kaunis onkaan kesällä luostarin tiilimuurien sisällä sijaitseva puutarha. Vilkaisimme Henryn perheen entistä kotia ja kävelimme kirkkoon. Kaunista.




Clifdenistä lähtevä 11 km:n mittainen Sky Road oli yksi matkan kauneimpia pätkiä. Korkeuseroja on vaikea saada kuvaan. Mutta ylhäällä kuljetaan ja alla velloo Atlantin valtameri. Tie on kapea ja kiemurainen, mutta kun ei matkusta sesonkiaikaan, saa omia paikat ihan vain itselleen. Eikä tarvitse ohitella.







Pimeän tultua asetuimme yöksi Galwayhin kattojen päälle. Astelimme lähipizzeriaan syömään. Kohta naapuripöydästä kysytään: "Oletteko suomalaisia". Irlantilainen Anneli osoittautuu Suomi-faniksi. Hän osaa laskea kuuteen: yksi, kaksi, kolme, viisi, kahdeksan. Toivottaa hyvää ruokahalua. Johdattelee meitä kohti irlantilaisen elämää. Lovely.❤️

4 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Kaunis matka teillä oli tuoll Irlannissa. Voi kuopuksen puhelinta, hänta varmaankin harmitti. Mukavaa alkavaa viikkoa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Kuopuksen puhelimen kanssa kävi tuuri. Matkavakuutuksessa ei ole omavastuuta, joten hän sai nyt päivitettyä puhelimensa parempaan. Oli onni onnettomuudessa. Matkan kauneutta on kiva nyt muistella, kun elämä muuten tuntuu olevan silkkaa koronaa.

Allu kirjoitti...

Todella kiva muistella ihania lomia, kun muuten kaikki menee nyt vähän pieleen.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Todellakin. Miten monesti ajattelen, että onneksi ehdittiin käydä. Nyt ei tarvitse hetkeen mihinkään yrittääkään. Täällä sitä nyt kököteteään. Tänään tuli neljälle perheenjäsenelle kotiin jäänti päätös. Itse yritän vain pysyä terveenä.