Antauduin niin tuohon lomakassan kerryttämiseen, että elämästä on muotoutunut melko kuvatonta ja vapaa-ajatonta. Olen tehnyt vapaapäivinäni keikkaa vanhusten parissa, juurikin siellä keskellä Attendo-mylläkkää. Monenlaista ajatusta on siinä mieleen pyrkinyt. Tässä vaikka pari: Miksi kukaan ei puhu mitään kunnista, jotka kilpailuttavat palvelunsa ja ottavat sieltä mistä halvimmalla saadaan? Eikö nyt jokainen ymmärrä, että kun halvalla ostetaan, jostakin on täytynyt tinkiä. Kun nyt sitten urakalla kauhistellaan ja osoitellaan sormella, tuntuu se minusta aika kaksinaismoralistiselta. Mitäs jos kunnat alkaisitte maksamaan asiallista korvausta vanhusten hoidosta ja mahdollistaisitte sitä myöten useammalle hoitajalle töitä ja inhimillisemmät työolot. Eikä haittaisi vaikka maksaisitte meille hoitajille asiallista palkkaa siitä arvokkaasta ja raskaasta työstä, jota meistä suurin osa tekee sydämellään sen minkä kerkeää ja pystyy.
Toiseksi, voi teitä omaiset. Teitä, jotka nyt tuotte epäkohtia urakalla lehtien palstoille, mutta joita ei omaistenne arjessa juurikaan näy. Teitä, jotka ette itse kertaakaan käy omaistanne ulkoiluttamassa, mutta ihmettelette, että miksi ei vuodepotilas ole tänään jo ulkoillut. Jotka saavutte sänkyjen viereen vaatimaan, että omaisenne viedään vessaan, vaikka hän ei ole siihen kyennyt enään pitkään aikaan. Jotka puratte ehkä oman huonon omantuntonne hoitohenkilökuntaan, joka on äärimmilleen venytetty. Laiminlyönneistä ja selkeistä virheistä huomauttaminen on toki sallittua ja henkilökunnallekin velvollisuus. Mutta voi teitä, jotka saavutte käsittämättömin vaatimuksinne ja riemuitsette, kun pääsette lehdissä yleistämään asioita ja kiillottamaan omaa kilpeänne. Käyttäisittepä sen ajan siellä omaisenne vierellä ja tekisitte hänelle hyvin.
Kiirettä on tosiaan pitänyt ja olen hyvilläni kohusta, jos se sanojen sijaan aiheutaisi tekoja. Ettei tästä kohusta tulisi vain poliitikolle katteeton keppihevonen vaaleihin. Olen myös saanut taas perspektiiviä omaan työhöni ja saanut olla kiitollinen siitä, että omilla asukkaillani on sangen hyvä tilanne. Mielenterveyspalvelujen mitoitukset ovat toistaiseksi ainakin väljemmät kuin hoivapuolen. Niin tai näin, neljän päivän vapaat tulivat tarpeeseen ja pääsimme hetkeksi pakenemaan työtä ja arkea tänne Himoksen aurinkoisille rinteille. Toinen laskupäivä on menossa. Siis niillä jotka laskevat. Minä olen erikoistunut aurinko-tervehdyksiin, ruokahuoltoon ja kuljetuspalveluihin. Sekä aivojeni nollaamiseen.
Vuosi sitten olimme tällä samalla porukalla Kolin pakkasissa. Nyt siis kelit selvästi plussan puolella. Ruokahuoltoa on toteutettu täällä mökin terassilla. Laskijoiden posket ovat saaneet aurinkoa. On syöty hyvää ruokaa ja pelattu monta lautapeliä. Ladattu vähiin menneitä akkuja, jotta viikon lopulla voidaan palata hoivaamaan taas hyvillä mielin. Himos on ollut ihan kelpo kokemus, vaikka laskijoiden mielestä rinteissä saisi olla enemmän haastetta. Että etelän laskettelukohteet on nyt sitten meidän perheen osalta ilmeisesti käyty.
Kohti kevättä ja reissukesää. Vietnamin lisäksi suunnitteilla on matka Moskovaan ja Golden Ringille meidän tyttöjen kanssa. Keikkailu siis jatkukoon, toivottavasti hieman vähemmän myrskyisissä tunnelmissa.
11 kommenttia:
Ehdinkin jo kaivata. Just juteltiin tänään naisporukan kanssa, miten vähän monet välittää vanhoista sukulaisista, ajetaan kaksi kertaa päivässä vanhan tädin talon ohi, mutta ei ikinä poiketa varttitunniksikaan.
Allu: Ja on niitä, joita KUKAAN ei käy katsomassa. Ja paljon niitä, joita käydään katsomassa kerran vuodessa kymmenen minuttia, jotta voi kertoa käyneensä. Omat vanhukset on ulkoistettu Attendoille, kunnille, jonnekin muualle. Joten tottakai nyt sitten ollaan "todella huolissaan", kun uutisista luetaan miten asiat onkin huonosti. Tosiasiassa moni hoitaja on näille vanhuksille se ainoa lähimmäinen, joka kohtaa hänet päivästä toiseen. Ja mitä nyt olen näissä vanhusten paikoissa ollut, niin en ole tavannut vielä yhtäkään hoitajaa, joka kohtaisi ikävästi tai välinpitämättömästi. Kyllä ne siellä parhaansa yrittää. Mutta LIIAN PIENELLÄ PORUKALLA. Se on vissi se.
Kiva että ehdit ladata akkuja ja olet taas täällä. Paljon onkin ollut tapetilla hoitotyö viime aikoina, ja ette todellakaan saa työstä tarpeeksi palkkaa; poika samalla alalla joten tiedän.
Täällä ollaan paljon enemmän läsnä vanhusten elämässä, ja niin varmaan oli myös kun olitte Turkissa.
Kiva loma teillä oli Kolilla:)
Jael: Työn vastuullisuuteen ja vaativuuteen nähden palkka on naurettavan pieni. Ja kuten yleisesti tiedetään, yksityiset maksaa vähemmän kuin julkinen. Vaikka nimenomaan yksityisellä miehitykset ovat pienemmät ja siksi työtä enemmän. No, en ole ammattiani valinnut rahan takia ja teen sitä mielelläni. Mutta näissä tällaisissa kuohunnoissa sitä aina miettii, että vaikkei kissa kiitoksella elä, olisi kyllä kiva kuulla joskus jotain positiivista. Ja jokainen valittaja saisi käydä realiteettimatkalla dementia osastolla, jotta tulisi edes vähän käsitystä siitä mitä siellä työskentely tarkoittaa. Ja niille, joilla on tosi kovasti toiveita sen omaisensa suhteen, tekisi mieli ehdottaa, että ottaisivat tämän viikoksi luokseen ja katsoisivat miten toiveet tulisi toteutettua. Tai onko niissä omaisen elämäntilanteessa mitään päätä tai häntää.
Ja nyt en siis tarkoita mitään kohtuullisia pyyntöjä. Minullakin oli niitä äitini hoitajille. Ne olivat, että kahviin ei sekoiteta maitoa, sokeria tai pullaa. Hiuksiin laitetaan paplarit pesun jälkeen. Ja näin tekivät, loppuun asti:).
Kiva kuulla kuulumisia. Olet ihan oikeassa kohun suhteen vaikka sille tarvetta onkin. On helppo syyllistää ja samalla siirtää vastuuta muualle, kaikkea kun ei pitäisi kuitenkaan jonkun muun niskaan ulkoistaa. Monella mullakin olisi peiliin katsomista kuin vain kohun silmässä olijoilla. Nautinnollista hiihtolomaa!
Petra: Oma työpaikkani on siis myrskyn silmän ulkopuolella, mutta satuin juuri keikkaamaan sinne, missä aaltoili. Televisiosta tuli tuutin täydeltä kaikenlaista, joka ei mielestäni kyllä kohdannut todellisuuden kanssa. KYLLÄ, hoitajia on liian vähän ja hoitajilla kiire. Kaikki tuli silti hoidettua ja kohdattua.Omaisia kävi vierailulla silmiinpistävän vähän, mikä on tuttua myös siellä omalla työmaalla. Omainen on helppo unohtaa, kun tuudittautuu siihen, että muut hoitaa ja huolehtii. Silti ollaan lyömässä, kun tilaisuus koittaa. Miksi näin on, onkin mielenkiintoinen kysymys. Voi vain kuvitella, etä kuinka monta yksinäistä vanhusta asustelee omissa kodeissaan, kun ei ole edes henkilökuntaa, jota kohdata päivittäin.
Hetki sitten saavuttiin kotiin hieman synkemmissä tunnelmissa. Miehen isä oli viety illalla ambulanssilla sairaalaan, mutta taisi onneksi olla vain ohimenevää ongelmaa.
Sonia jo kaipasinkin, että missä luuraat. Nyt tiedän! Kyllä välillä ihmettelen, kun lähellä asutaan mutta omaisia ei käydä katsomassa. Itse tunnen jatkuvasti huonoa omaatuntoa, kun en pääse äitiä katsomaan.
Johtuu kai sosiaalilainsäädännöstä (sosiaalisesta markkinataloudesta) , että Saksassa pörssiyhtiöt eivät hoida lapsia ja/tai vanhuksia. Minusta tuollainen kapitalismi kuten Suomessa tuntuu oudolta. Pörssiyhtiön tarkoitus on tuottaa rahaa ja voittoa osakkailleen ja ne ovat näköjään onnistuneet siinä, ja tuottaneet muutaman miljonäärin.
Saara: Itse muistisairaan omaisena tiedän senkin, että ei ole helppoa kohdata ihmistä, joka on muuttunut joksikin ihan toiseksi kuin oli. Mutta eihän sairaus ollut äidin syy. Minusta oli itsestään selvää, että hoitohenkilökunta ei kerkeä jokaista ulkoiluttamaan ja siksi oli luontevaa käydä äidin kanssa ulkoilemassa. Alkuun kävellen ja myöhemmin pyörätuolilla. Kun joutui sänkypotilaaksi, ajoitin vierailuni ruoka-aikoihin. Kun ei pystytty juttelemaan, oli helpompaa tehdä jotain äidin hyväksi. Ulkomailla asuessa hoitohenkilökunta kirjoitti minulle kuulumiskirjeitä. Olen siitä heille todella kiitollinen. Tiedän kuinka vaikeaa oli olla kaukana silloin, kun olisi pitänyt olla lähellä. Voimia sinulle.
Katriina: Todellakin. Totta kai yrityksen on tuotettava voittoa, mutta rajansa kaikella. Missä olisi ne yritykset, jotka pistäisivät voitot laadun parantamiseen ja laittaisivat hyvän työntekijöilleenkin kiertämään. Ilmeisesti ne firmat ovat utopiasta?
Olipa hyvä kirjoitus!
SatuSanna: Kiitos! Nyt vasta huomasin kommenttisi. On taas blogi ihan hunningolla. Ollut tietoteknisiä ongelmiakin...
Lähetä kommentti