Lapsena olin innostuja. Minut vei mukanaan montakin eri harrastusta. Innostus vaan ei riittänyt minkään suhteen kovinkaan pitkälle. Mukavia kokemuksia onneksi saattoi saada lyhyemmistäkin harrastuksista. Kuten tanhu-urastani, joka loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Vei se minut kuitenkin Niinlahteen leirille. Tällä leirillä ei tanhuttu kyllä ollenkaan, vaan keskityttiin tikkupullan paistoon ja nuotiolauluihin. Nukuttiin teltassa ja tiskattiin astioita taivasalla.
Käytiin kuopuksen kanssa Niinlahdessa yhtenä aurinkoisena iltana. Tässä vaiheessa meidän kotiranta oli jo hetken ollut jäistä vapaa, mutta täällä aalto oli vielä kahlittu jääpeitteeseen. Kävellä sen päällä ei voinut, sillä jo silmin nähden jää oli haperoa. Katseltiin leirikeskusta ja kierrettiin rantoja. Annettiin auringon paistaa.
Niinlahteen päättyi reilu kaksi vuotta sitten kalamiehen maallinen matka. Tanhumuistot ja elämän hauraus kietoutuvat Niinlahdessa toisiinsa. Tässä rannassa piti venettään, joka nyt seisoo siellä meidän rannassa odottamassa vesille laskuaan. Jatkaa elämäänsä. Vene täällä, kalamies taivaan iloissa. Niin uskon. Niin uskoi hänkin.
Tänään pitkä päivä töissä. Lyhytjänteisestä innostujasta on onneksi kasvanut pitkäjänteiseenkin työhön kykenevä aikuinen. On löytynyt ne omat jutut. Omanlainen elämä.
6 kommenttia:
Et ole yksin tuon nuoruuden lyhytjänteisyyden kanssa.
Minäkin kävin kaverin kanssa hetken tanhuamassa, mutta eipä se innostus minullakaan pitkään kestänyt, sensijaan askartelukerho, savi,silkki ja posliinimaalaus kurssit tuli käytyä ja tykkäsin kaikista. Srk:n tyttökerhot, isosena kesäleirillä ja itsekin tuli vedettyä kerhoa monen monituista vuotta.
Allu: Toisaalta, mistäs sitä voi tietää mistä pitää tai ei pidä, ellei kokeile.
Carola: Lukemisesta olen tykännyt aina, joten se on ainut nuoruudesta asti pysynyt harrastus. Olen myös kävellyt nuoresta asti.
Juu tuttua täälläkin, innostuja minäkin ja ikävä kyllä lyhytjännitteinen. Enkä pelkästään lapsena vaan vieläkin olen sellainen. Siinä on hyvät puolensa -ei juuri ole tylsää ja voi kokeilla mitä uutta hauskaa vaan kun on sillä asenteella -mutta juuri se lyhytjänteisyys ärsyttää. Eikä vain minua, mieskin tuntuu saaneensa välillä tarpeekseen innostuspuuskistani, heh.
Tutulta kuulostaa, olin myös nuorena kova innostumaan mutta ei se aina pitkälle kantanut, kai se on tämä ikä, joka opettaa katsomaan hieman kauemmas horisonttiin ja jatkamaan vaikkei ihan joka hetki olekaan niin upeaa.
Matkatar: Hyvää on se, että sai monia kokemuksia. Mutta vähemmän valmista:D.
Petra: Olen hyvilläni, sillä nykyään saan kyllä aikaiseksi asioita. Tempaisuja. Siitä on hyötyä esim. talon kanssa, kun joskus saa innostuksen, jonka johdosta tavarat lähtee kirpparille, kellari siistiytyy, komerot saa kyytiä. Näitä innostumisia saisi vain olla tiheämmin. Nyt kaivataan tempaisua pihamaan suhteen. Pitäisi lannoittaa kasvilaatikot.
Lähetä kommentti