Aamu menee pitkäksi. Uni on syvää ja hyvää. Mies on kadonnut vierestä yläterassille naputtelemaan. Tytöt heräilleet jo aikoja sitten. Pojat vielä uinuvat unten mailla. Kunhan ollaan kaikki tässä hetkessä, pakataan pyyhkeet kassiin ja kävellään rannalle. Ei suorinta reittiä, vaan vähän mutkan päähän. Samalla saadaan taidenäyttely, joka on maalattu tien varren muuriin. Tässä niistä minun suosikkini.
Tulemme rantaan Somorrostron rannan kohdalla. Tangossa on vihreä lippu ja aallot ensimmäistä uintipäivää maltillisemmat. Esikoinen ja kolmonen eivät halua mereen ja jäävät rannalle tavaroita vahtimaan. Me muut pulahdamme ihanan viilentäviin aaltoihin. Jos vesi vain olisi Suomessakin näissä lukemissa niin saataisiin minustakin uimari. Uinnin lopuksi pestään rannan suihkussa enimmät suolat iholta ja jatketaan matkaa.
Ruokapaikka löytyy kotimatkan varrelta. Lounas onnen salaisuus taitaa olla tässä: valitse ravintola, jossa on tarpeeksi monipuolinen ruokalista. Kaksi pizzaa, yksi paella, yksi spagetti bolognese ja kaksi kanaa ranskalaisilla. Tällä mennään loput päivät.
Ruokaa täytyi odottaa kauan ja sillä välin ehdittiin jo löytää metro reitti seuraavaan kohteeseen.
Siestan jälkeen oli päämääränämme Montjuic-vuori. Otettiin metro Espanja-aukiolle ja käytiin tutustumassa Las Arenas-ostoskeskukseen, joka oli tehty entiseen härkätaisteluareenaan. "Kaunein ostoskeskus, jossa olen koskaan käynyt", totesi esikoinen. Ja tottahan se oli. Tässä ostarissa kaupat eivät olleet ne pääpointti, vaan nimenomaan se itse rakennus ja ennen kaikkea sen katolta aukeavat näkymät lähiympäristöön. Taisteluareenaksi rakennus rakennettiin vuonna 1835 ja ostarina rakennus on toiminut vuodesta 2011. Vuodesta 2012 asti härkätaistelu on ollut Kataloniassa kielletty.
Alla Arenas ulkoapäin.
Montjuicin pääkohteemme oli klo. 21 alkava suihkulähde-näytös. Sitä ennen ehdittiin tutustua pintapuolisesti vuoren puistoihin. Kolmoselle alkoi matkailu jo riittää. Hän ei nähnyt äidin tarpeessa päästä näköalakukkulalle mitään järkeä. Silti sinne kiivettiin, kun äidin mielestä koko nousussa taas ei olisi ollut mitään järkeä ilman sen näköalan näkemistä. Ei ole helppoa muuten matkanjärjestäjänä oleminen. Miten löytää tarpeeksi mielenkiintoisia kohteita kuudelle eri ikäiselle ja eri asioista kiinnostuneille ihmisille? Jokohan tämä oli koko perheenä viimeinen matka tai sitten vaihdetaan matkanjärjestäjää seuraaville matkoille?
Evästauko suihkulähteellä, jonka funktio näytti olevan koirien uittaminen.
Kuopus päätteli, että jos koiratkin saavat lähteessä kahlata, ehkä sitten hänkin.
Jumppaakin olisi ollut tarjolla.
Ja lopulta se näköala ja pikakyytiä takaisin katsomaan sitä suihkulähde-näytöstä.
Helpommallakin olisi vuorelle päässyt, mutta....
Font Magica de Montjuic eli taikalähde on Barcelonan kuuluisimpia nähtävyyksiä. Se on rakennettu vuoden 1929 maailmannäyttelyyn ja sijaitsee aivan Arenas-ostoskeskuksen vieressä, Katalonian kansallistaidemuseon edessä. Tänään siellä järjestettiin klo.21 näytös, jonka pääsimme seuraamaan. Ja olihan se ihan todella upea. Epäselvää oli ensikertalaiselle, että mistä näytöstä kannatti seurata. Seurattiin ensin suihkulähteen yläpuolelta olevilta rappusilta ja vaihdettiin sitten paikka suihkulähteen vierelle.
Kansallistaidemuseo on muuten melkoisen komea pytinki.
Neljä lomapäivää on nyt takanapäin. Ihan tässä on tuntenut lomailevansa. Työasiat eivät ole pukanneet mieleen. Mies ei ole pystynyt samalla lailla irtautumaan omista hommistaan, mutta vaihtelua nyt kuitenkin hänellekin. Lapset on saatu palautettua jotenkin normaaliin rytmiin ensi viikolla alkavaa koulua ajatellen. Perheenä on oltu ja nähty taas koko elämän kirjo, joka pitää sisällään kaikenlaista, kuten tiedättekin. Kuukauden päästä kun kysytään, niin nähdään, että mitä matkasta jäi lopulta mieleen. Muuta kuin hyvä kunto. Kuopus näet on pitänyt puhelimessaan laskuria päällä ja totesi tämän päivän päätteeksi, että kunto hänellä on ainakin noussut. Kotkassa kaupunkiin käveleminen on tuntunut ihan hirveän raskaalle ja se matka on 3.5 km suuntaansa. Täällä käveltyjä kilometrejä on päivittäin ollut 15-20. Eihän se ihmekään ole, että välillä väkeä väsyttää:).
14 kommenttia:
Mahtava ilovesitys. Kyllä aina kannattaa kiivetä korkealle katsomaan yleisnäkymää. Iloisia päiviä teille siellä lämmössä, täällä sataa vaihteeksi :)
Aika hyvin olettekin jo kaupunkia kierrelleet :D olisiko seuraava pysäkki Tibidabossa? Siellä muistakaa käydä Jeesuspatsaan jalkojen juurella, sieltä vasta näköalat ovatkin...t. kauko
Ihmettelen vaan että kuinka te pystytte nukkumaan tuossa kosteassa kuumuudessa. En varmaan pystyisi. Kokemusta on. Etelä Euroopassa on elokuu aivan liian kuuma kuukausi minuelle.
Pojathan voi alkaa matkusteelmaan kahden kesken. Aikuinen tytärkin on tottunut suurkaupunkeihin, joten hän voi matkustaa vaikka yksin tai jonkun ystävän kanssa. Se on vaan nuorin joka tarvitsee vielä vanhenpiaan.
Cheri: Minäkin olen sitä mieltä, että vasta ylhäältä katsoen kaupunki asettuu kohdilleen ja kartalle myös päässä:). Hyvä, että siellä on pidetty pihani kastelusta huolta taivaalliselta taholta.
Kauko: Huomenna Tibidabo. Tänään yritetään Sagraa, mutta lippujen osto ei onnistunut netistä. Tarkoittaako sitä sitten, että päivän turistikiintiö oli jo täyttynyt? No, jos ei päästä sisälle, niin katsotaan ainakin ulkoa.
Anonyymi: Täällä on ilmastointi, ei se muuten olisi onnistunutkaan tämä nukkuminen. Muistan kyllä liian hyvin Istanbulin kesät. Ilmat Barcelonassa on muuten ollut varsin siedettävät. Monena vuotena lomailimme miehen elokuussa sijainneen kesäloman vuoksi Turkin etelässä, ja se se vasta oli kuumaa puuhaa. Näihin lämpötiloihin sai lisätä ainakin kymmenen astetta lisää.
Luulen kanssa, että tämä alkoi olla viimeisiä koko perheen yhteisiä matkoja näin kauemmas. Vaikka en ajattele niinkään, että isompien lasten ei olisi hyvä vietää aikaa perheen kanssa. Ennemminkin niin, että jos maksan matkan, toivon, että se on kaikista mukavaa. Jos ei ole, turha maksaa. Tai sitten täytyy mennä johonkin paikkaan ja jokainen voi siellä tehdä itselleen mieluisan ohjelman, eikä edes yritä luulotella, että kaikilla enää olisi yhteisiä mielenkiinnon kohteita?
Mukava seurata matkanne vaiheita. Kiitos siitä, että kerrot rehellisesti tunnelmista. Tuommoistahan se juuri on porukalla, millään ei voi kaikkia miellyttää. Ihailtavaa, että matkustatte perheenä-kaikesta huolimatta. Usein odotukset on korkealla ja totuus on että nälkä ja väsymys eivät ole hyvää seuraa. Ihanaa elokuuta ja kotiin paluuta!
Susku
Kuten sanoin, Barceloonasta jäi vielä nähtävää mm.tuo suihkulähde:) Itsekin ostin Sf:n lipun ennakkoon netistä, muutoin joutuu jonottamaan ja kauan!!
Meillä toinen pojista on jo täysi-ikäinen ja toinenkin melkein...olen sanonut, että kun tulee täysi-ikäiseksi saa reissut maksaa itse:) Käytäntö on kuitenkin se, että mamma maksaa ;) niin ainakin vielä tänä(kin) kesänä kun pojat olivat sukuloimassa Istanbulissa, ihan mielelläni toki sen teen.
Barceloonan katutaidekin näyttää varsin hyvältä.
Susku: Pienten kanssa oli erilaiset haasteet. Oli nälkä ja väsy. Useimpaan asiaan auttoi ruoka ja lepo. Samat lääkkeet ne on itseasiassa edelleenkin suurin apu. Mutta siihen, että niin erilaiset asiat kiinnostaa tai ei kiinnosta, siihen on vaikeampi löytää yksiselitteistä neuvoa. Ja etenkin siihen, jos ei kyseinen henkilö itsekään osaa sanoa, että mitä tykkäisi tehdä. Mutta aika kultaa muistot, niin sitä aina ennenkin on tapahtunut. Unohtaa ne nurinperin hetket ja muistaa sen mukavan.
Carola: Meillä jäi nyt näkemättä se Sagrada Familia. Ei tullut mieleenkään, että liput olisi pitänyt ostaa jo monta päivää etukäteen. Tänään oli ensimmäiset vapaat liput ostettavissa ensi maanantai-iltapäiväksi:(. Käytiin siis vain ihmettelemässä kirkon ulkopuolella.
Mamma maksaisi mielellään. On mukavaa, että lapset ovat toistaiseksi halunneet lähteä matkaan mukaan. Mutta mammalla ei ole liikoja rahoja. Sen tähden kannattaa maksaa vain, jos tietää varmasti, että rahalla saa vastinetta. Eli tyytyväistä matkaseuraa. Ja jottei nyt tule väärää informaatiota, niin luulen, että kaikki ovat olleet matkaan tyytyväisiä. Eilen vain loppui kolmoselta voimat kesken. Kuopus pirskahtelee silloin tällöin, kai väsyessään. Esikoinen ja kakkonen kulkee mukana vailla napinoita:D.
Hieno kuvasarja, ja tuo elefanttiseinämaalaus on tosi hieno:) Tuota kauppakeskusta ei vielä silloin ollut kun itse kävin Montjuicissa, oli vain se härkätaisteluareena.Kivaa loman jatkoa:)
Ei se mun mielestä ole mikään menetys olla katsomatta Sagrada Familia, ainakin me petyttiin.
Jael: Koko ajanhan nämä isot kaupungit ovat muutoksessa. Minusta ostari oli varsin hieno tapa uudistaa vanha areena.
Allu: Miksi petyitte? Minä katselin tänään sen sisustoja sieltä kirjakaupan kirjasta ja ajattelin, että se voisi tehdä minuun vaikutuksen. Mutta nyt en pääse sanomaan suuntaan enkä toiseen.
Kyllä Sagrada Familia on minusta upea myös sisältä. Me asustelimme mieheni kanssa kolmena kesänä pari viikkoa kerrallaan aivan Sagrada Familian vieressä ylhäällä kerrostalossa (valtava onni saada ilmainen asunto siitä).
Katselimme aamukahvilla parvekkeeella Sagradan työmiesten työskentelyä niiden tornikoristeiden parissa. Eräänä päivänä päätimme, että nyt tuonne voisi mennä. Portaat olivat upeat kierreportaat, joihin malli oli saatu jostain kasvista ja eri tasanteilta oli hienot näköalat. Otin paljon lähikuvia kyyhkyveistoksista.
Kiitos matkakuvista ja -raportista! Taas tekee mieli Barcelonaan, mutta ehkä pitää valita seuraavalla kerralla ajankohdaksi syksy, jos kesistä tulee näin kuumia.
Marjatta: Teillä oli sitten aitiopaikat kyseiseen rakennukseen. Uskon sen olevan sisältäkin yksityiskohtia täynnä, niin kuin se oli jo ulkoapäin. Alkuviikko oli kelien puolesta oikea unelma, kaksi viimeistä päivää helle kiristi otetaan jo niille rajoille, jolloin piti miettiä, että jaksaako ulos lähteä. Eilen siis lämpöä 32. Mutta nyt saa Suomessa sataa ja olla viileää minun puolestani. Kesän hellekiintiö on täysi:).
On niin mukava lukea sinun tekstiäsi perhematkailusta. Meillä matkustajia on ollut vain neljä, mutta niin tuttuja asioita. Ruokapaikat, toisen päivän kriisi, matkanjärjestäjän vaihtamisajatukset jne. Miten ne kaikki unohtuvatkin sitten, kun on taas viikko oltu kotona. Kuitenkin niin ainutlaatuisia matkoja ja muistoja sen oman perheen kesken.
Mari: Sitähän se on arkikin lapsiperheessä. Kuka muistelee vuosikausia niitä hetkiä, kun jollakin paloi hermo, vaikka sitähän tapahtuu. Tai muistaa vain ne hetket, kun vanhemmilla oli kiire, lapsia kiukutti, joku möläytti jotakin nälissään tms. Lomallakin näitä sattuu, mutta onneksi muisti valitsee muistojen joukkoon ne parhaat hetket. Unohtaa huonoimmat. Tai ainakin kultaa ne kurjimmat jutut. Nyt jo tuntuu, että tämä oli oiva loma:). Kannatti ehdottomasti käydä, vaikka pankkitili onkin miinuksella ja tuleva syksy on säästöä säästön päälle. Kiitos kommentistasi.
Lähetä kommentti