Aamulla olen varautunut lähtemään kierrokselle vaikka itsekseni. Aion kävellä katsomaan Gaudin talot Casa Batllon ja Casa Milan ulkoapäin. Ilmoitan palaavani takaisin outlet kauppa-kadun kautta. Tämän ilmoituksen perusteella osaan jo arvella, että esikoinen lähtee matkaan. Ja kuopus, joka lähtee aina. Yllätyksekseni matkaan liittyy myös mies ja kakkonen, "kun nyt kerran Barcelonassa ollaan". Kolmonen sen sijaan aikoo levätä, ja sen me hänelle suomme.
Helle on kiristänyt otettaan. Koko alkuviikon meitä on suojannut joko tuuli tai pilvet. Nyt paistaa täydeltä laidalta. Hetkittäin on todella, todella kuuma. Juuri sopivasti Casa Batllon edessä on Mc Donalds, johon istahdamme juomaan kahvit ja syömään jäätelöt. Ja sitte me katselemme tuota tien toisella laidalla olevaa taloa. Olen aivan myyty. Gaudi on saanut paikkansa "elämäni arkkitehdit listalla" ja hän on sen sijalla yksi. Kiistaton kuningas. Miltä näyttäisi kaupunki täynnä Casa Batlloja ja Park Güellejä? Satumaalta?
Gaudi aloitti tekstiilitehtailija Batllon talon uudistamisen vuonna 1904. Hän oli kertonut talossa toteuttavansa oman näkemyksensä paratiisista. Julkisivun pastellisävyiseen värimaailmaan hän oli ottanut vaikutteita Monet´n maalauksista. Talon parvekkeet ovat Gaudille tunnusomaisen aaltomaiset. Talon katto näyttää lepäävältä lohikäärmeeltä. Ristihuippuisen tornin kyljessä on kirjainlyhenteet "JHS", "M" ja "JP", jotka symboloivat Jeesusta, Mariaa ja Joosefia. Sisätilat olisivat varmasti olleet näkemisen arvoiset ja nostanut Gaudin arvoa listallani entisestään, mutta hinnat näihin kohteisiin ovat kovat. Parikymmentä euroa menisi vielä yhdeltä ihmiseltä, mutta meiltä viideltä se olisi ollut jo 100€/talo. Emme raaskineet.
Casa Mila taas valmistui vuonna 1912 ja sai kaupunkilaisilta heti nimen "kiviröykkiö". Värimaailmaltaan se on Batlloa pelkistetympi, mutta parvekkeissa on eloa. Talo on myös tunnettu savupiipuistaan, jota katutasolta ei pystynyt näkemään. Ne pyörivät elliptisesti itsensä ympäri, kuin savun liikkeitä myötäillen. Sisälle pääsi ilmaiseksi kirjakaupallisen verran, ja sieltä yritin kurkistella rappukäytäviin. Kun ei onnistunut, niin ihailin molempien talojen sisukset Gaudi-kirjasta, jota kirjakaupassa myytiin.
Talsimme takaisinpäin Carrer de Gironaa pitkin. Outlet-kaupat ovat vieri vieressä kadun loppupäässä, mutta sieltä ei onneksi tartu mitään ostettavaa matkaan. Siestalle on ehdottomasti tarvetta ja kipitämme kiireellä ilmastoinnin alle hetkeksi huilaamaan kolmosen seuraksi. Sen jälkeen onkin jo nälkä ja lähdemme eiliseltä uintiretkeltä palatessamme bongaamaamme ravintolaa etsimään. Lintu laskettelee terveisensä kuopuksen hiuksiin, mutta onneksi on lähde, jossa voi suorittaa hiusten pesun.
Onnistuneen lounaan salaisuus osa 2. Pelaa varman päälle. Hampurilaiset hieman parempana versiona kelpasivat kaikille. Minun versiossani oli pihvi ja kananmuna höystöineen. Kuopus pelkistää ja hänellä saa vain olla sämpylä, pihvi ja ketsuppi. Kyllä tällä jaksoi jatkaa matkaa.
Nyt tiedoksi kaikille Barcelonaan tulijoille. Jos halajat katsomaan Sagrada Familiaa sisältä, osta liput monta päivää ennen aiottua vierailua. Me pääsimme tänään yksimielisyyteen siitä, että kirkolle mennään ja ketkä perheestä haluaisi päästä sen katsomaan sisältä, No, minä, mies ja tytöt halusimme, mutta emmepäs päässeetkään. Ensimmäiset vapaat liput kirkkoon oli tarjolla ensi maanantaiksi iltapäiväksi. Voihan itku. Portilta vielä yritettiin, mutta ei. Täynnä mikä täynnä. Oli siis tyydyttävä katselemaan tämä(kin) Gaudi-kohde ulkoapäin. Ja olihan sitä siinäkin.
Gaudi uhrasi omasta elämästään kirkolle 43-vuotta (1883-1926), joista 15 viimeistä hän teki vain ja ainoastaan tätä kirkkoa. Viimeiset vuotensa hän jopa asui kirkolla. Gaudin kuollessa kirkosta oli valmiina neljäsosa. Jälkipolvet ovat rakennustöitä jatkaneet, mutta ongelmana ovat olleet sisällissodassa tuhoutuneet piirrustukset, jonka vuoksi on ollut hieman hankala aavistaa, että mitä Gaudi itse lopulta toivoi. Hänkin kun vaihteli eläissään piirrustuksia aina vain mielikuvituksellisempaan suuntaan. Työ kuitenkin etenee ja messuja kirkossa on pidetty jo vuodesta 1885. Katon kirkko sai vuonna 2010. Kirkon toivotaan valmistuvan Gaudin kuoleman satavuotisjuhliin 2026.
Kirkon hallitsevana piirteenä on sen tornit, joista korkeimman Gaudi suunnitteli kohoavan 170 metriin. Kirkolla on kolme julkisivua, jotka on nimetty Jeesuksen elämänvaiheiden mukaan syntymän fasadiksi, kärsimyksen fasadiksi ja ilon fasadiksi. Barcelonalaisia kirkon jatkuva rakennustyö kuulema jo vähän ärsyttää, mutta Gaudi itse oli todennut, että hänen asiakkaallaan ei ole kiirettä. Ymmärrän, että viittasi asiakkaallaan Jumalaan? Hänellä tosiaan ei näytä olevan kiire.
Kun nyt Herran huone jäi sisältä näkemättä, kävelimme katsomaan lähistöllä olevan Els Encants Vells-Mercat de Bellcairen kirpputorin tai markkinat tai basaarin, mikä lie tuo nyt olikaan. Hienon katon alla oli hyvin monenlaista myyjää mitä merkillisintä tavaraa kauppaamassa. Suurin osa näytti perin nuhjuiselta tai halvalta rojulta, mutta ajan kanssa täältä voisi varmasti löytää myös aarteita. Kolmonen ainakin löysi kaiuttimen, jota myi niin äkäinen ja haluton myyjä-täti, että mies katsoi ottaa ihan asiakseen vinkata tädin pojalle, että kaupan kannalta kannattaisi ehkä ottaa myymään myymisestä hieman innostuneempi ihminen. Poika kertoi kyllä yrittäneensä antaa tädille asiasta palautetta, mutta tämä ei ottanut sitä vastaan:D. No, kaiutin saatiin ostettua. Churroja etsittiin, mutta ei löydetty myyjää. Tässä vaiheessa kuumuus oli niin vienyt voimat allekirjoittaneelta, että oli pakko hoippua metroon ja hurauttaa kaupan kautta kämpille viilenemään. Huh hellettä.
Jos tällaista kuumuutta pitää huomisen, saa katsoa, että kuinka selviämme viimeisen päivän ohjelmasta. Tarkoituksemme kuin oli huristella kaupungin korkeimmalle kohdalle, Tibidaboon huvipuistoilemaan. Jännittää, että mahtuuko ostokset laukkuihin. Siivota jälkemme. Paluulento lähtee kovin aikaisin, joten syytä olisi olla jo ajoissa unten mailla. Mutta ei nyt vielä sitä murehdita. Sen sijaan nyt keitetään kahvit ja lähdetään terassille juustokakku-kahveille. Aurinko on laskenut. On lämpimän pimeän aika. Barcelonassa kovin tyytyväistä porukkaa tänään, joten kaikki hyvin.
12 kommenttia:
Oooo, kuinka hienot talot kertakaikkiaan! Välillä on kyllä vaikea etukäteen päätellä, mihin pitää tehdä varauksia ja mihin ei, harmi kun ette mahtuneet kirkkoon mukaan. Tsemppiä helteeseen ja ihania viimeisiä lomapäiviä!
MatkaMartta: Niinpä. Olen skipannut täältä muutaman kirkon, koska ovat maksullisia. Ihan periaatteesta, sillä ajattelen, että kirkon jos jonkun pitäisi olla sellainen paikka, johon jokainen pääsee ilman rahaa. Tämän Sagrada Familian olisin maksannut siitä ilosta, että uskon rahojen menevän sen loppuun rakentamiseen. Tai maksan Hagia Sophian Istanbulissa, jotta sitä pidetään hyvänä tulevien polvien vuoksi. Mutta valmis kirkko, miksi siitä otetaan rahaa? Tuntuu siltä, että Jeesus olisi pistänyt rahan ottajien pöydät nurin ja kysynyt: miksi teette Isäni huoneesta markkinapaikan? Yksi päivä. Toivotaan, että jaksetaan hyvin ja ei yritetä mahdottomia. Helle syö voimia, pitäisi se muistaa.
On se Gaudi vaan ollut aikas etevä!!Olen myös sitä mieltä, että kirkkoon pitäisi päästä ilman maksua ja ovien tulisi olla avoinna, ken sisään haluaa mennä.Sagrada Familia oli vain muutaman sadan metrin päässä lomakodistamme ja olin onneksi tutkinut ennen matkaamme Barceloonan kohdetietoja ja lueskellut kohteesta, joten tajusin onnekseni,varata lippuni netistä etukäteen. Ymmärrän hyvin, että kun perheessä on eri kiinostuksen kohteita matkalaisilla, on myös melkoisen haastavaa löytää aina kaikille kiinnostavaa ja mieluisaa tekemistä.
Gaudin arkkitehtuuri ⛪🏰🏬🗼on kyllä niin silmiä hivelevää,mitä hän vielä olisikin saanut aikaiseksi ellei raitiovaunu olisi hänet tappanut.En tiedä jos huomasitte Tel Avivissa ollessanne rantabulevardin alueella rakennuksen,joka on niin selvästi saanut vaikutteensa Gaudilta.
Täälläkin on niin kuumaa..Kovasti odotan lokakuuta jolloin pitäisi helpottaa.
P S.Minä en mennyt Sagrada Familiaan Barcelonassa ollessani,ihailin vain ulkoouolelta.Matkaseuralaiseni mennessä SF:iä ihailemaan,menin minä taas Barcelonan parhaimpaan kirjakauppaan jossa olisi voinut olla tunteja.Sieltä.lähti matkaan monta havittelemaani kielioppikirjaa,jotka edelleenkin tässä kirjahyllyssäni😀
Sagrada Familia on ollut kirkko vasta kuusi vuotta, vaikka sitä ei käytetä kirkkona. Silloinen paavi kävi sen vihkimässä. Rakennuksen omistaa yksityinen katollinen järjestö. Espanjan katollinen kirkko ei ole halunnut sitä omistaa, koska se on suuri turistirysä. Vuosittain kirkossa käy 3 miljoonaa henkeä ja ehkä yhtä moni käy katsomassa vain ulkoapäin. Jonkunhan on kaikesta lystistä maksettava joten sisäänpääsymaksuilla kustannetaan rakennuksen ylläpito, henkilkökunnan palkat, siivous ja korjaukset, sekä rakentaminen.
Se on aivan yleistä että kun isoissa kirkoissa pidetään peruskorjaus niin joku iso firma sponsoroi. Peruksorjaukset vie yleensä jopa siinä kymmenisen vuotta vähinmtäin. Se maksaa, kun 500-sadan vuoden lika putsataan pois. Joten korjausten jälkeen saa sponsoroiva firma laittaa pääsymaksun kirkkoon, jotta firma saa rahansa takaisin. Sopimukseen yleensä kuuluu myös jatkossakin huolto-ja korjaustyöt.
Esimerkiksi Vatikaanin Sikstiiniläisen kappelin peruskorjaus kesti 20 vuotta. Japanilainen firma kustansi. Asiantuntijoiden putsaustyöt tuli maksamaan 9 miljoonaa €. Sopimuksen mukaan, kun kappeli taas avattiin, niin firma laittoi huikeat sisäänpääsymaksut.
Barcelonan porimestari Ada Colau on kyllätynyt turisteihin. Hän haluaa panna turistit maksmaan enempi kuluista. Hän sanoo että asuntojen vuokrat ovat nousseet. Paikalliset ovat myyneet asuntonsa tai laittaneet ne turisteille vuokra-asunnoiksi. Itse he ovat muuttaneet syrjemmälle. Barcelonan keskustan on turistit ottaneet täysin haltuunsa.
Unohtui sanoa että Barcelonassa asuu noin 1,6 miljoonaa asukasta ja siellä käy vuosittain 32 miljoonaa turistia vuosittain. Kyllähän sen ymmärtää että paikalliset ovat lopen kyllästyneitä turisteihin. Kaupunki aikoo panna stopin turismille. Esimerkiksi aiotaan kieltää turistien vuokraamasta asuntoja kaupungin keskustasta. La Rambla rakennetaan uudestaan, kielletään myyntikojut, sillä katu halutaan takaisin paikallisten käyttöön. Barcelonalaiset ovat nousseet sotajalalle turisteja vastaan.Sagrada Familian ja Poblenoun ympäristöön ei saa enää tarjota turisteille asuntoja. Barcelonan keskustassa oleskelee ja asuu nykyään vain turisteja.
Hassu Gaudi! En ole koskaan Barcelonassa käynyt, enkä edes tuista hemmosta kuullut eli mielenkiinnolla lueskelen postauksiasi. Minulla ei ole koskaan ollut mitään intohimoja arkkitehtuuriin ja kirkoissakin vierailen satunnaisesti, mutta onhan ne kuuluisat käyty katsomassa muutamilla matkoilla. Mutta siis Gaudi. Herättää minussa erinomaisen vastenmielisen reaktion! Vaikka pidän naivismista ja rakastan värejä, niin ei sitten miellytä minua yhtään! Ihmettelen ihan, että miksi? Hassua. Ihan hirveitä taloja. Kiitos postauksistasi!
Carola: Minultakin Gaudi saa neron tittelin. Kuka määräsikään, että talon on oltava laatikko, miksei ihan yhtä hyvin aaltoileva, värikäs ja jopa hassu?
Jael: Kurja loppu Gaudilla. Mutta hän oli loppuaikana pitäytynyt "vain" Sagradassa, joten ehkä hän olisi edistänyt sitä hieman pidemmälle, mutta tuskin aloittanut uusia projekteja enää? No, nähtiin mikä nähtiin ja paljon nähtiinkin. Kestän ehkä sen, että jäi kirkko sisältä nyt näkemättä. Tuota Tel Avivin taloa en nyt suoraltaan muista, nappaapa kuva ja muistuta.
Anonyymi: Ymmärrän hyvin turismin vastustamisen. On kohtuutonta, että kaupunginosat katoavat paikallisten käsistä turistien vuoksi. Tai että hintataso kohoaa turistien mukaan. Vaikkapa Venetsiassa väsyin itsekin turistina turisteihin. Niitä oli liikaa. Täällä sellaista turismien vellomista ei onneksi mielestäni ole ihan samaan tapaan? Toisaalta en allekirjoita tuota mustavalkoista vastustamista. On helppoa puuttua nurjiin puoliin, mutta mitä kävisi Barcelonalle jos siltä oikeasti häviäisivät turistit? Luulen, että monen leipä tulee nimenomaan tässä kaupungissa turismista? Turistien rahoilla ylläpidetään kansallisaarteita, kuten Sagradaa ja Gaudin muita taloja?
katahyva: Ensireaktio on mainio asia. Minulla se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä mikä Gaudiin tulee. Niin käy taiteilijoidenkin kanssa. Joku vie mennessään ja joku aiheuttaa enemmänkin inho-reaktion. Arkkitehtuuri onkin mielestäni taidetta, tai se voi olla sitä.
Sagrada Familian lisäksi olisi hauskaa ja mielenkiintoista päästä kurkistamaan noiden yksityisasuntoje sisälle, näyttääkö sisustus yhtä mielikuvitukselliselta kuin ulkokuori?
Toivottavasti olette selvinneet hyvin kotiin, ja matka oli kokonaisuudessaan onnistunut. Suomessa ei taida ainakaan kuumuus vaivata!
Meille kävi viime vuonna Sagrada Familian kanssa samalla tavalla, että liput jäivät saamatta. Seuraavalla Barcelona-käynnillä pitää siis ottaa revanssi.
Hurmioitunut: Jommassa kummassa talossa on Gaudin suunnittelemia huonekalujakin. Olisikohan ollut Batllossa? Kuvien perusteella sisäpuoli on vielä mielikuvituksellisempikin kuin ulkopuoli.
Satu: Barcelona oli ihana ja kelpo kaupunki, mutta tuskin sinne palaamme. On vielä niin monta paikkaa näkemättä ensimmäistäkin kertaa. Siksi ei voi edes sanoa, että ensi kerralla sitten. Kiva oli tulla sateiseen Suomeen. Täällä on niin helppoa hengittää:D.
Lähetä kommentti