Eläköön museokortti. Joulukuussa mietittiin, että raaskitaanko uusia museokortit, kun ei niin kovin usein museoon päästä. Uusittiin kuitenkin. Sen jälkeen kynnys museoon piipahtamiseen onkin niin matala, että tulee mentyä museoon kuin museoon, vaikka aikaa olisi tosi vähän. Tai vaikka siksi, että pitää päästä museon vessaan vaihtamaan vaatteet. Kun olimme päättäneet mennä seuraamaan sitä väitöstä, oli kaivettava kassista astetta siistimmät asusteet. Sen jälkeen kävelin mekko kassissa Aalto-museoon, joka oli Jyväskylän vuosina jäänyt tutkimatta. Ensin kiersin melko ripeää tahtia Schildt&Aalto näyttelyn ja ihastelin Alvarin kädenjälkeä olettamani pysyvän näyttelyn puolella. Sitten vaihdoin museon vessassa itseni väitöstilaisuuteen sopivammaksi.
Aalto liittyy tänne Kotkaankin. Aalto maljakko sai alkunsa Karhulan lasitehtaalla Alvarin ja Ainon työskennellessä siellä. Kotkan Sunilaan Aalto suunnitteli tehtaan ja asuntoja tehtaan työläisille ja pomollekin. Siellä tehtaan johtajan entisessä asunnossa voi nykyään vietellä juhlia ja olinkin siellä juhlimassa työpaikan pikkujouluja toissa vuonna. Tämä Sunilan alue oli museossakin esillä Aallon rakennuksia esittelevissä seinämissä. Mielenkiintoisia oli myös nämä huoneet, joissa on Aallon suunnittelemat kalusteet.
Aalto maljakkoa minulla ei ole, mutta tällaisen vihreän ottaisin oikein mielelläni. Passaisi just eikä melkein meidän olkkarin väreihin.
Mies testasi Aallon tuoleja. Museokortilla kun voi nipistää itselleen hetken aikaa naputteluun museossa:D.
Museokorttia toivon pääseväni vielä käyttämään tänä kesänä Tampereelle. Siellä kun on avattu se Muumi-museo viime käyntini jälkeen. Että sitten kun lähdetään esikoista muuttamaan, yhdistetään siihen reissuun ainakin yksi museo. Nyt jo voi sanoa, että kortin uusiminen kannatti, sillä kortti on maksanut itsensä takaisin, vaikka museioissa onkin tullut piipahdeltua harvakseltaan. Mikähän mahtaa olla sinun lempimuseosi? Vinkkejä hyvistä museoista otetaan vastaan kommenttilootassa!
Tänään on nautittu kesäisestä ilmasta, vaikkakin työmaalla. Olin pitkässä päivässä, mutta vein asukkaita aamulla Langinkoskelle kahvittelemaan ja omat päiväkahvit juotiin työkavereiden kanssa pihalla. Pakko yrittää tarttua jokaiseen lämpimään hetkeen, kun iltapäivälehdet jo uhkailee hyytävällä käänteellä säässä. Lyhyt kun Suomen kesä!
7 kommenttia:
Sieltä pysyvän näyttelyn puolelta oli kerran meilläkin pankissa tauluja näytteillä. Ihastuin erääseen,joka näkyi työhuoneeni oviaukosta. Liimattuja kangaspaloja, lehtileikepapereita yms. Jokin siinä värimaailmassa napsahti minuun niin, että Jklssä käydessäni etsin sen sieltä käsiini ihaillakseni sitä vielä hetken. En nyt saa tekijää enää mieleeni.
Kyllikki: En huomannut mitään tauluja. Oliko se Aalto Museossa vai viereisessä Keski-Suomen museossa, joka oli kiinni? Minulla ei ole vielä tullut eteen sellaista taulua, joka jäisi kummittelemaan mieleen. Olisi kyllä hauskaa, jos joskus sellaisen kohtaisi.
Nimenomaan Aaltomuseon pysyvällä puolella.
Minulle tuli tästä kovin nostalginen olo, sillä olen ollut yhden kesän töissä näyttelynvalvojana Alvar Aalto -museossa. Siitä on jo ikuisuus ja sen jälkeen en ole siellä käynyt. Vaan nytpä tuli sellainen olo, että pitäisi joskus käydä verestämässä muistoja. Ja tajusinpa senkin, että olemme näköjään kumpainenkin asuneet joskus Jyväskylässä.
Kyllikki: Yritän muistella, mutta en muista yhtään taulua koko museossa?
Kirjailijatar: Vai olet sinä ollut siellä töissä. Miten hauskaa. Mikä oli vuosi. Me asuimme siellä vuodet 1994-1996 tai 1997. Miten en nyt edes muista?
Olen harkinnut myös joskus kortin hankkimista, kun mielelläni käyn museoissa :) Jatkoharkintaan!
Iloinen Kulkuri: meillä on nyt ollut kohta kaksi vuotta. Molempina vuosina olemme päässeet plussan puolelle. Museokortti on sellainen houkutin, että kun sen omistaa, tulee käytyä enemmän museoissa, kun olisi muuten tullut käytyä. Suosittelen siis ostamista!
Lähetä kommentti