maanantai 31. heinäkuuta 2017

AIKA LASKEUTUA TÄHÄN ENSIMMÄISEEN

Pidän etelän aamuista, koska ne eivät ole päälle käyviä. Lämpö hyväilee vielä hellästi. Keitän kahvit ja kiipeämme syömään katolle aamupalaa. Ensimmäisten päivien ihanuus on siinä, että kaikkialla näkyy jotakin uutta ja ihmeellistä. Kurkin laitojen yli ja huomaan: naapurin parvekkeeseen on piirretty possu, sisäpihalla nukutaan sekä ilmapatjalla että riippukeinussa, yhden talon parvekkeissa on kuin sängyn jalat ja täältä voi katsoa kattoja. Linnut esittävät aamuisen konserttinsa, jonka kuuntelen ilolla yläilmoissa. Sitten on aika laskeutua tähän ensimmäiseen lomapäivääni.





Ensimmäisiä öitä uudessa paikassa ei koskaan lasketa, sillä ne menevät aina jotenkin pieleen. Se kuuluu ikään kuin asettumisen asiaan. Pojilla on parvekkeella kuuma ja kömpivät keskelle muiden unia. Mies petaa toiselle petiä lattialle, toinen löytää tiensä minun viereeni. Edellisestä kerrasta onkin aikaa. Aamulla mies nukkuu teltassa, mutta pää pihalla, niin ei kuulema tullut liian kuuma. Tänään pedattiin sisälle veljespeti, jotta ensi yönä saisi kaikki pitää omat unensa ja sänkynsä. Muut yön säädöt pestään vuoron perään pois suihkussa. Kylläpä siitä osaakin olla onnellinen, kun taas muistaa, että vesikään ei ole itsestään selvää. (Tänään vettä on riittänyt myös iltasuihkuihin, tiskeihin ja jopa pyykin pesuun. :))

Mies jää vielä toipumaan ja me muut lähdemme kohti kenkäkauppaa. Minun karttani vain on mittasuhteiltaan lyhyempi kuin luulinkaan ja kohta jo olemmekin rannassa. Shoppailut suoritetaan mukavasti hyvin ilmastoidussa ostoskeskuksessa. Samalla saadaan ihastella se purjevene ja meriosasto jo kertaalleen.


Muistikuvaksi tuo ylimmäinen, jotta osataan palata kotiin.





Takaisin kuljetaan La Ramblaa pitkin. Sanon siitä, että pakkohan se oli nähdä, jotta tietää kaupungissa olevan monta niin paljon mielenkiintoisempaakin tietä, että ei tarvitse mennä sinne enää toiste. Esikoisen mielestä yhteen mielenkiintoisimmista teistä ajauduttiin eilen illalla ja palaamme sinne nyt uudelleen, jotta ostosten teko voi jatkua. (Tien nimi jäi nyt pistämättä ylös, mutta lisään sen joskus, jos muistan. Siltä varalta, että lukijoissa on ostosten teosta pitäviä ihmisiä.) Tässä vaiheessa pojat palaavat jo omia teitään takaisin kämpille, onnistuneesti. Minä en vielä sanoo omaa mielenkiintoisinta tietäni, koska luulen sen olevan minulta toistaiseksi vielä kulkematta? Sanon sen sitten loman lopuksi. Mutta te, jotka olette täällä katuja kävelleet, paljastakaa ihmeessä kommenttina omanne, jotta ymmärrämme käydä sen kävelemässä.





Life is Beautiful. Lapsille eikä niiden äidille avautunut, että mitä tässä haettiin? Paitsi rahaa.
Jokaisessa kaupungissa on muuten omanlaisensa kerjääjät, oletteko pistäneet merkille?





Alimman kuvan maailman pienin rappukäytävä lupaa lepoa väsyneille jaloille. Kunhan ensi jaksaa kivuta ylimpään kerrokseen. Esikoisen puhelin laski askeleita ja olikohan se niin, että tässä vaiheessa niistä muodostui jo melkein 10 km. Aamun hellä lämpö oli tiukentanut otettaan, mutta onneksi tuuli virkisti Barcelonan katuja ja koko päivä oli varsin siedettävä kävelijälle. Siltikin siesta tuntuu varsin fiksulle tavalle ja mekin sellaista vietimme mielihyvin. Siestan jälkeen saatiin jo mies matkaan. Tälle reissulle pakattiin mukaan uikkarit ja pyyhe. Ja kaapin potkulaudat pääsi käyttöön.





Helle vie tehokkaasti nälän tunnun, mutta ruumis on silti ravittava. Siirrämme vielä espanjalaiseen tai katalonialaiseen keittiöön tutustumista ja tartumme rannan lähistöllä olevan pizzerian oveen. Ulospäin paikka näyttää kuolleelta, mutta sisältä se on täynnä paikallisia. Hyvät pizzat siellä olikin ja uppoudumme niitä syödessämme muistelemaan aikaisempien matkojen parhaita ja pahimpia hotelleja. Barcelona ja kotimme täällä on saanut kolmosen vakuuttuneeksi ja kesken syömisen hän kysyy: "eiköhän varata tämä ensi vuonnakin ja tullaan taas tähän samaan paikkaan?"








Muutama muukin on ajatellut Välimeren vilvoittavia aaltoja. Rannalla tiiraamme ihmismeren seasta aukkoa, johon saisimme leirin hetkeksi pystyyn. Keltainen lippu varoittelee uimareita aalloista, mutta esikoista lukuunottamatta me sukellamme suolakylpyyn aaltojen heiteltäväksi. Miten virkistävää. Saan hiekkakuorinnankin samalla, kun rannan hiekka pyrkii uimapuvusta sisään laskeutuessani mahaliukua aallon myötä rantahiekkaan. Tänne on ehdottomasti tultava takaisin, kunhan tuuli hieman hellittää.


Miessukupuolen edustajat jäävät tässä välissä asunnolle ja me tyttöjen kanssa kipaisemme vielä lähikauppaan. Ostettiin itse puristettua appelsiinimehua, lisää sipsejä, lisää muuta juomista ja hedelmiä. Nyt kello on puoli kymmenen paikallista aikaa ja kaikki lapset nukkuvat. Mikä ihme kaiken sen kesän kukkumisen jälkeen:D. Kesä tekee tehtävänsä. Pyykkikone pyörii viimeisiä kierroksia ja luulen, että kunhan olen saanut ne ripustettua katolle kuivumaan, voi oma silmäkin olla raskas. Tästä on hyvä jatkaa huomenna. Barcelona kiitää ja kuittaa.

6 kommenttia:

Carola Lehtonen kirjoitti...

Oih ja voih...samoja reittejä näemmä kuljemme ja kuvailemme:) useampi sama kuva löytyy myös minulta.Ranta oli kiva, ostosten teko ja valikoimat samoin.Lähimarketista löysi kaiken tarvittavan ja vuokrakodissa oli kiva tehdä aamu-ja iltapalat ja lepuuttaa päivän jälkeen jalkojaan, ilmastointi oli superihana.Mukavaa loman jatkoa teille!

Jael kirjoitti...

Kiva lukea teidän reissustanne,ja tuo kattoterassiparveke on ihanan tilava ja kiva:) Kuuma on täälläkin, 3 vähän miellyttävämmän päivän jälkeen tänään taas niin kosteaa...
Samoja reitteja olen Barcelonassa kulkenut,vaikka siitä jo aikaa. Mukavaa loman jatkoa teille,ja toivottavasti vähemmän kuumaa yöllä. Minulla ei toimi enään ilmastointi,mutta pärjään tuulettimella,joita on joka huoneessa;D

Anonyymi kirjoitti...

Jep,jep, ...ekana päivänä kolmonen....tokana toinen? Ja viikossa on teidän kaikkien aika menettää sydämenne Barcelonalle :D ... Bornin alueen lähes kaikki kadut ovat kävelyn arvoiset, menkää Convent luostarin läpi Ciutadella puistoon �� t. Kauko

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Väli siesta on kyllä ihan must. Näissä helteissä on pakko saada välillä ilmastointia, juomista, suolatankkaus ja jalat ylös. Sitten taas jaksaa.

Jael: Meitä on säät suosineet. Eilen tuuli ja tänään on ollut pilvistä ja ripotellut sadetta. Siltikin on hyvin hyvin lämmin ja sisään tullessa pukkaa jälkihiki ikään kuin saunan jälkeen.

Kauko: Esikoinen oli ollut kaupungilla ensimmäisen tunnin ja ymmärsi jo ihan hyvin miksi halusitte asua täällä:). Juuri tultiin Ciutadellan eläinpuistosta, luostaria en muistanut. Täytyy se vielä kiertää joku toinen päivä.

MatkaMartta kirjoitti...

Onpa hauska katsella kuvia sieltä. En ole Espanjassa käynyt, eikä se ole koskaan kuulunut mihinkään tuonne-haluan-mennä-listaani, mutta näiden kuvien ja tarinoiden jälkeen sen voisi sinne nostaa :) Pikaista paranemista miehelle ja hauskoja shoppailuja sekä uinteja ja terkkuja kaikille!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Kyllä tänne kannattaa tulla. Kelpo kaupunki. Mies on tautinsa jo voittanut, niistämistä meillä kaikilla vielä riittää, mutta muuten ollaan jo ihan iskukunnossa.