maanantai 30. tammikuuta 2017

LEMMENTOHTORIN VILLAPAITA

Hups vaan ja viikko olikin mennyt. Näitä aikahyppäyksiä tuntuu tapahtuvan tämänhetkisessä arjessani turhan usein. Tässä yksi syy siihen miksi rakastan lomamatkoja. Niissä jokainen tunti tulee elettyä niin että sen tuntee ja muistaa vielä vuosien päästä. Mutta kysykääpä minulta vuoden päästä, että mitä tein tammikuun viimeisellä viikolla vuonna 2017, niin en varmasti muista. Etenkään kun en kirjoittanut mitään siitä blogiin. Esikoiselle viikko oli ainakin mieleenpainuva siksi, että hänen lukionsa tuli siihen pisteeseen, että tunnit ovat nyt ohi ja saa jäädä kotiin lukemaan kirjoituksia varten.

Viikonloppuna oli vapaata ja lainalapset olivat meillä. Minulla oli ajatus jostakin talvisesta retkeilystä, mutta pieleenhän se meni. Lauantain vastaisena yönä vietin laatuaikaa vessanpöntön ääressä ja koko lauantain makasin sängyn pohjalla siitä toipuessa. Huh huijaa. Ihminen joka on harvoin kipeä on kipeäksi tullessaan ihan kuoleman sairas. Muu perhe viihdytti siis pikkumiehiä, hoiti mainosten jaon, ruokki porukan ja mies vielä kaiken sen keskellä lähetti korjatun väitöskirjansa esitarkastajille. Arkeni sankari ja esikuvani siitä miten se joka leikkiin ryhtyy saa sen myös kestää. Nyt saa pitää peukkuja sille, että esitarkastajat ei enää ehdottaisi minkään sortin muutoksia työlle. Lainalapsia kiinnosti, että mitä se isäntä nyt sitten lähetti ja miksi se oli meille niin iso asia. Miehen selittäessä, että tämän työn tehtyään hänestä tulee tohtori, pojista pienempi tarkensi, että "ai niin kuin lemmentohtori". Kyllä sitäkin, mutta vain minulle:D.






Olisi siihen lauantain retkeilyyn tehnyt esteensä myös Kotkan sää. Tämä talvi on kyllä ollut varsinainen fiasko säiden suhteen. Lämpötilat heittelee jatkuvalla syötöllä. Ei ole ollut hiihtoladuille menemistä, vaikka mummo siellä kävikin onneaan koittamassa. Kertoi olleensa ainoa suksilla kulkija. Tuon tuosta oli joutunut ottamaan sukset jalasta ja kantamaan ohi jäämäkien, kohtien, jossa maa kurkki ladun alta tai oli muuten vaan mahdotonta hiihtää. Kodin vieressä oleva luistinrata sulaa ja jäätyy kiihtyvällä vauhdilla, onneksi on lyhyt matka käydä jäätilanne tarkistamassa. Kauniiden lumikuvien sijaan kuvasimme siis tällaisia harmaita otoksia, kun kävimme kuopuksen kanssa äitiä tuulettamassa ennen kuumeen nousua.




Eilen onneksi alkoi elämä voittamaan. Lähes kahden vuorokauden paaston jälkeen olikin aika mukava istahtaa iltapäivällä tuonne lasten tätilän pöytään. Ruoka maistui ja elämä. Illalla kotiin kävellessä satoi vaihteeksi lunta. Muut ehtivät kotiin ennen minua ja valaistu koti oli kotoisan näköinen. Yön aikana on piha peittynyt valkoiseen, joten nautitaan siitä nyt sen aikaa kun sitä kestää. Kuopus sairastaa, mutta jos ehtii paranemaan tämän sään aikana, olisi pihaan ehkä mahdollista saada vuoden ensimmäinen lumiukko.



Syksyllä 1994 olin tuore vaimo. Opiskelujen vuoksi asuimme viikot siipan kanssa eri paikkakunnilla. Siellä asuntolassa ikävissäni neuloin tuolle lemmentohtorilleni villapaidan. Se oli harmaa ja niin perusyksinkertainen paita, kun olla voi. Taidot ei olisi ehkä muuhun riittäneet siinä vaiheessa käsityöläisen uraani. Rakkaudella tehty paita on ollut kaikki nämä vuodet ahkerassa käytössä. Mies kutsuu sitä edelleen lempipaidakseen. Ajattelin, että olisi ehkä aika kutoa uusi. Lähes sama väri, hieman paranneltu malli hihojen suhteen. Sama koko kaikkien näiden vuosienkin jälkeen. Etenee hitaasti mutta varmasti. Harmaata harmaaseen säähän.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kauniit kuvat tälläkin kertaa. Minusta Suomen yksi rikkaus on luonnon vaihtelu. Harmaus ja pimeyskin osaavat olla kaunista ja nautittavaa.

Vai leivotaan teillä lemmentohtoria. Meidän pienet poikamme nimesivät aikoinaan isänsä samassa tilanteessa pönttötieteen tohtoriksi. Isä kun tuntui ottaneen hoitaakseen talon vessojen puhtaudesta huolehtimisen. Rakkaudella otettiin vastaan niin nimike kuin puhtauskin. Osa lapsistamme seurannut samoja polkuja - ainakin tuolla tieteen saralla. Hatun noston paikka miehellesi ja koko perheellenne. Joustoa siinä on kaikilta vaadittu ja sitkeyttä tekijältä.

Ihailen ihmisiä, joiden käsistä syntyy kaunista. Miten onnistutkin saamaan neuleesta ohuilla puikoilla noin tasaista jälkeä! Kelpaa tuossa paidassa lämmitellä. Anisi

Cheri kirjoitti...

Kätevää kun on lemmentohtori omasta takaa, kyllä sellainen kannattaa pitää lämpimänä vaikka villapaidoin. Rannikolla asumisen huonoja puolia lienee nykyään tuo harmaus ja lumettomuus talvisaikaan. Mutta onneksi kesällä on vastaavasti paljon plussaa.

Satu kirjoitti...

Hyvin on villapaita kestänyt! On tainnut oll mieleinen. :-)

Allu kirjoitti...

lemmentohtori :-)

Carola Lehtonen kirjoitti...

Hieno saavutus mieheltäsi, onnittelut koko prrheellenne! Talvi on sanalla sanoen; vaihteleva. Hienoa kun osaat tehdä kauniita käsitöitä.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anisi: Minustakin vaihtelu on todella oleellinen osa Suomea ja sen luontoa. Mutta ajattelin vaihtelulla ehkä sitä kevättä, kesää, syksyä ja talvea. Nyt tulee talvella syksyä, kevättä ja talvea päivänkin sisällä. Vähän liioittelua, jos minulta kysytään.

Tohtoria on haudottu yli viisi vuotta. Jännittää, että joko se tänä vuonna syntyy:). Villapaita syntyy ainakin, se on varma. Ehkä kuva ei anna ihan totuutta. Puikot on kuitenkin numero neloset ja lanka 7veljestä, eli ei mitään ihan ohutta settiä.

Cheri: Ihan totta, muutenhan voisi lempi viilentyä. Rannikon etuja ja haittoja, mutta olisihan se nyt ihan kohtuullista, että täälläkin olisi ainakin kuukauden talvi.

Satu: Ei ole nyppyyntynyt yhtään, siksi päätinkin tehdä toisen samalla reseptillä.

Allu: Kaikkea se pieni keksiikin:D.

Carola: Vielä ei uskalleta nuolaista ettei tipahda. Mutta suurin urakka on varmasti ohi. Sen on oltava ohi. Ja talvi on tosiaan vaihteleva.

Petra kirjoitti...

Tuollainen villapaita on varmasti ihan paras paalla, se kun on ajatuksella ja rakkaudella tehty. Vanhempieni lomaillessa olin aidin apuna monesti laheisessa lankakaupassa ja harmittelin kun se neulomisinto ei vaan minuun puraise, niita lankoja tekisi mieli ostaa kun ovat niin kauniita. Meillakin sairastettiin koko porukka se talven perinteinen flunssa, vanhemmat lahetettiin kotimatkalle samassa taudissa, onneksi kaikki on nyt jo terveita. Mukavaa tiistaita!

Jael kirjoitti...

Hieno villapaita,kyllä lemmentohtorin nyt kelpaa;:D Voi kurjuus,mahatauti on niin kamalaa, mutta onneksi voit jo paremmin. Outo talvi teillä,mutta niin vähän meilläkin ,sillä suurin osa tammikuuta oli kuivaa ja aika lämmintäkin.Tänään on onneksi satanut:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Minua on kyllä puraissut. Ihana on lankoja ostaa ja niistä saada jotakin tehtyä. Villa on niin mukava materiaalinakin. Gecmis olsun nyt meille ja teille.

Jael: Peruspaita, mutta niistä se tykkää. Tällaisia outoja taitaa Suomen talvet nykyään olla joka vuosi.

Pepi kirjoitti...

Täältähän se lemmentohtorin paita löytyikin 😄👍🏻 Vallan hurmaava ❤

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pitäisi vain koota ja tehdä kaulus. Kumma, kun siinä nyt jumittaa. Mutta ainakin Lappiin sen on oltava valmis.