Syy viikon blogitaukoon on Suomen säässä. Niin kauan kesti se pimeä ja sateinen synkkä syksy, jolloin ei tehnyt mieli nokkaansa pihalle pistää. Ei se nyt tietysti tauotta satanut kulunuttakaan viikkoa, mutta kun piti myös tehdä töitä. Tänäänkin sataa, mutta ei vettä vaan lunta. Talvirenkaat on vaihdettu, ja ostettu nuorisolle bussikortit. Vapaapäivä sattui juuri oikeaan saumaan. Tänään oli aika pelastaa viimeiset tomaatit sisälle, edistää pihan haravointia ja tehdä lumikävely.
Pihakalusteetkin olisi kai jo aika ottaa suojaan?
Tomaatteja oli vielä tulossa vaikka kuinka paljon. Kertoo jotakin syksyn lämmöstä.
Mistään korkeista nietoksista täällä ei ole kyse. Hento valkoinen kerroskin muuttaa maiseman eri näköiseksi. Käyn kiertämässä tämän meidän rakkaan Metsolan. Kotirannassa on vielä veneitä vedessä. Linnut tekevät uinti- ja lentonäytöksiä. Meidänkin pieni purtemme on siellä viellä, sillä mies on edelleen aikeissa veneillä töihin. Ellei nyt ihan rupea pakastamaan tai myrskyämään. Ellei talvi yllätä veneilijää.
Minun koeaikani töissä alkaa kääntymään koti loppuaan. Viime viikolla kävin verikokeissa ja perjantaina on aika työterveyshoitajalle tulotarkastusta varten. On käyty kehityskeskustelut esinaisen kanssa. Hyvältähän tuo näyttää. Olen paikkani löytänyt. Minua ei tarvitse kadehtia edelleenkään verotulojen paljastamispäivänä. Kannan silti korteni kekoon. Venetilille ei liikoja liikene, mutta taas on selvitty yksi kuukausi ja saatu laskut maksettua. Siinä se on onni, kun pystyy hoitamaan asiansa.
Autolla töihin ajaessani seurasin jotakin keskustelua suomalaisten taloustilanteesta. Valtiolla on talous haasteensa, niin myös sen kansalaisilla. Edelleenkin joka kymmenes kertoo, että on valvonut yöllä talousasioita murehtien. Ikäryhmässä 26-39-vuotiaat joka neljäs on kuluttanut palkkansa ennen seuraavaa palkkapäivää. Jälkimmäistä tapahtuu meillä yli nelikymppisilläkin, mutta luottokortin vinguttamiseen sorrutaan tässä perheessä erittäin harvoin. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Kannattaa mieluummin koluta pakastimen ja ruokakaapin nurkat.
En seuraa kenenkään verotuloja. Mitä ne minuun liittyy? En erehdy kuvittelemaan, että muilla olisi jotenkin helpompaa tai löysempää kuin minulla. Aina on niitä joilla menee paremmin ja niitä joilla on asiat huonommin. Toiset ovat valinneet ammattinsa taloudellisessa mielessä paremmin, minä en ajatellut rahaa ollenkaan opiskelemaan lähtiessäni. Halusin tehdä työtä ihmisten parissa ja kokea itseni hyödylliseksi. Olla avuksi. Työpaikan kahvipöydässä me puhuimme aiheesta ja aiheen vierestä, me pienituloiset ja vielä pienempituloiset. Joku sanoi, että tulee töihin joka päivä mielellään. Moni yhtyi siihen ajatukseen. Me pidämme työstämme. Mikä onni.
Mitenkäs sinä? Millä perusteella valitsit aikanaan ammattisi? Tiesitkö edes mitä sen alan ihmiset saivat palkkaa? Entä oletko jälkikäteen katunut valintaasi rahan vuoksi? Viihdytkö työssäsi?
13 kommenttia:
Ihanan romanttisen säväyksen tuo hento lumikerros antaa kuviisi! Tuo tomaattikuva on erityisen herkullinen.
Minusta tuntuu etten vieläkään "omista ammattia". Muotoilijaksihan kouluttauduin kun mikään muu kuin taidepainotteiset alat eivät kiinnostaneet, mutta silti olen töitä tehnyt elämän varrella laidasta laitaan ja kaikissa paikoissa hyvin viihtynyt.
Täällä on pilvipoutainen syyspäivä (joka näyttää kuluvan sisällä poikkeuksellisesti) -sen verran kaiketi tuiskutti yön sikana jotain valkoista, että lasten leikkikentän pehmustetuilla osioilla oli hento vslkoinen peite, ei muualla.
Tiedätkö, minä en vieläkään tietäisi "mikä haluan olla isona" 😳 Onneksi elämä on kuljettanut välillä niin omituisia polkuja, että monen monituisia, hyvinkin erilaisia hommia on tullut tehtyä. Jostain olen tykännyt työn, jostain tilipussin vuoksi, mutta kaikissa olen viihtynyt. Niistä parista missä en viihtynyt hyppäsin hyvin nopeasti pois -jopa tyhjän päällekin, luottaen, että muutakin läytyy.
Nyt ei sitten enää löydy kuin ikärasismia. Mutta onneksi viihdyn näinkin 😉
Tämä verotulojen paljastelu on minusta kyllä niin käsittämätön suomalainen perinne, että en ole koskaan ymmärtänyt sitä. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä kukakin ansaitsee. Mutta kai niitäkin on, joita asia kiinnostaa, kun sama perinne jatkuu vuodesta toiseen.
En ole minäkään ammattejani valinnut koskaan palkan perusteella, koska tuskin pystyisin tekemään päivääkään sellaista, mistä en pidä, vaikka siitä maksettaisiin kuinka paljon.
P.S. Onko Kotkankin lumipeite saanut tänään vahvistusta?
Olin unohtanut sen verotulojen julkistamisen kunnes huomasin nettiuutisissa siita taas eraana paivana otsikoita, ei kiinnosta ja lahinna ihmetyttaa keta kiinnostaa. Mina juuri tanaan töista kotia kavellessani mietin etta miten tahankin työhon ajauduin mutta toisaalta en ole kai koskaan tehnyt koulutustani vastaavaa työta vaikka erilaisia olen tehnyt laidasta laitaan. Kaikissa on ollut puolensa ja ainakin jokaisessa olen jotain uutta oppinut, se taitaa olla minulle se työn suola. Uudenlaisten asioiden ja nakökulmien oppi. Rahaa tai menestysta en ole koskaan miettinyt mutta tassa iassa olen kylla miettinyt etta olisin aikoinaan voinut kouluttaa itseni johonkin selkeaan työnkuvaan kuten kokiksi, joka voisi tehda töita missa tahansa maailmalla. No nailla mennaan ja tama monenlaisten työtehtavien kokeilu on ollut mielekasta, haastavaa mutta se on tuonut tielle monenlaisia tuttavuuksia ja vienyt kylla toisinaan omien kykyjen rajoille.
Matkatar: Lunta on satanut pitkin päivää. Toivottavasti pysyy maassa, sillä minulla on huominenkin vapaata ja käyn sitten kuvaamassa uudenkin kierroksen. Minunkin työhistoriani on aika kirjava, mutta yhteistä kaikille on työ ihmisten parissa. En siis kestäisi olla jossakin toimistossa naputtamassa vaikka numeroita. Se on varmaa. Minä olen ihmisihminen:D.
Pepi: Minä kyllä tiedän, että haluan olla tässä työssä. Siinä suhteessa olen siis onnistunut ammatinvalinnassa. Ja sekin on hauskaa, että miten vaihtelevaa tämä työ voi olla. Esim. kaksi vuotta olin koulutustani vastaavassa työssä koulumaailmassa. Se on ihan täysin erilaista mitä teen nyt, ja edelleen olen koulutustani vastaavassa työssä. Saati sitten työ Istanbulissa. Ja jälleen tein ihan koulutustanikin vastaavia hommia. Minulla on siis ollut hyvä monipuolinen koulutus. Tuo ikärasismi on kyllä ihan karseaa. Minä uskon, että olisit monenlaisen työyhteisön piristys ja varmasti tekisit hommasi huolella.
Satu: Ja mitä kateuden määrää siitäkin saadaan aikaiseksi. Kuka tätä paljastelua siis haluaa???
Minä kyllä kestän tylsääkin tekemistä, jos se ei ole jatkuvaa. Ehkä minulle tärkeää on se, että työ ei ole pelkkää rutiinia, vaan se sisältää vaihtelua. Ihmisten kanssa tehtävä työ onkin sellaista. Sillä ihmisen mielialat vaihtelee ja koskaan ei voi tietää mitä päivä tuo eteensä.
Ja kyllä. Lumipeite ON saanut vahvistusta. Jos kestää huomiseen niin käyn kuvaamassa.
Petra: Tuskin muuta uutisoidaankaan, kun mitä kukakin julkkis tienasi. Mitä se minulle tai kellekään muullekaan kuuluu? Jos ottaa päähän toisten tienaamat rahat, niin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä, että mitä asialle voisi tehdä.
Minustakin tuo on tärkeää työssä tuo uuden oppiminen ja se tunne, kun on päässyt uusiin asioihin sisälle ja huomaa selviävänsä. Haasteita on hyvä olla sopivassa suhteessa.
Voisitkohan vielä opiskella???
Kauniisti vähäinenkin lumi värittää luontoa.Ja niin hyvä että olet löytänyt paikkasi mieluisassa työpaikassa.
Minä olen opiskellut niin monta eri juttua etten kai oikein tiennyt mitä halusin olla;D
Jael: Mutta tiedätkö nyt? Uskon niinkin, että mikään oppi ei mene hukkaan vaan löytää käyttötarkoituksena elämämme varrella. Niin kummallisissa asioissa sitä on saanut olla mukana ja ottaa kaiken oppimansa käyttöön.
Voi, sataisipa se lumi (pysyvästi) pian tännekin.
Erityisesti toivotan sinulle onnea ja iloa työelämään näin talven kynnyksellä. Oma alansa/paikkansa löytäminen tuntuu kyllä hyvältä. Ja vaikkei olisikaan ihan omalla alallaan, sillä on mielestäni eniten merkitystä, että tuntee olonsa hyväksi.
Hurmioitunut: Tuskin tämäkään on pysyvää. Mutta pysyi tähän päivään, hyvä niinkin. Voihan se ei niin oma alakin tulla omaksi, jos oppii ja viihtyy työssään?
Valitsin koulutuksen lähinnä niin, että sen avulla aukeaisi monia mahdollisuuksia. Mistäpä maalaistyttö olisi palkkatasosta tiennyt! Katunut en ole koskaan. Viihdyin jopa niin hyvin työssäni, että olin sitä mieltä, että vaikka saisin lottovoiton jatkaisin... Konserni päätti toisin ja lopetti toimialan, jossa työskentelin. Nyt ikärasismin kouristuksessa, mutta hyvillä mielin.
Ihania valokuvia sinulla.
Leena: Voi miten surullista, että et saanut jatkaa. Sitäkin olen ihmetellyt, että miten tällä maalla on varaa pitää työttömänä ihmisiä, jotka olisi motivoituneita työtä tekemään? Toki sitäkin, että miten on viisasta pitää työttömänä niitä, joita ei työnteko kiinnosta? Mutta hyvä kuulla, että olet kaikesta huolimatta hyvällä mielellä. Ja toivon, että elämä antaa sinulle vielä monta hyvää lahjaa!
Lumikuvia :) Täällä vielä pilvetön taivas, hiljalleen kellertyvät puut ja hyttysiä kuin Suomen kesäkuussa. Veroluettelot yllätti taas, on kyllä niin hämmentävää että niitä julkaistaan ja ihmiset ostaa. Ihan riittää, että omat veronsa maksaa ;)
MatkaMartta: Tänään lupasivat 20 cm lisää. Pientä pakkasta. Aivan superia. Ja niin se on ihan kummallista tuo verohomma. Mitä ihmettä se muille kuuluu, että paljonko joku muu tienaa?
Lähetä kommentti