Moottori tuli taloon. Tai oikeammin venerantaan. Uuden työni myötä yhden auton omistajuus on osoittautunut astetta hankalammaksi. Mies lähtee aamulla ihan päinvastaiseen suuntaan kuin vaimo. Molemmilla on töihin yli kuusi kilometriä matkaa. Työajat ovat eri ja heittäminen haasteellista. Mies on toistaiseksi polkenut pyörällä ja vaimo ajanut autolla miettien bussikortin ostamista. Esikoinen aloitti kesällä miehen autokoulussa, joten perheeseen on tulossa yksi autoa tarvitseva henkilö lisää. Toista autoa ei raaskita millään ostaa, kun on nykyisessäkin budjetissa pysymistä. Mitä siis jos mies kelien salliessa menisikin veneellä töihin?
Veneenhän saimme lahjaksi. Oikeastaan kaksikin venettä. Sellaisia tavallisia soutuveneitä, joilla on käyty muutamia kertoja kesässä kaloja narraamassa. Minä en ollut vielä tänä kesänä kertaakaan kerennyt kyytiin. Nyt löytyi halvalla pieni käytetty moottori, jonka mies kävi hakemassa. Lähdettiin testaamaan, että pysyykö paatti pinnalla.
Kolmonen innostui ajelusta heti ja muutamana iltana ovat isänsä kanssa tehneet venelenkkejä. Minäkin pääsin mukaan tälle yhdelle testimatkalle. Ilta oli erittäin kaunis. Vene pysyi pystyssä ja pinnalla. Ei kulje lujaa, mutta nopeammin kuin soutaen. Tyynellä säällä kaikki on hyvin, mutta jo aika pienissä laineissa keikuttaa. Hyvä tapa kulkea töihin siis tyynellä säällä? Miehen työt on kotirannasta katsottuna toisella puolen joenuomaa, veneily lyhentäisi matkaa huomattavasti. Saataisiin taas joku viikko tai kuukausi lisää aikaa kulkuongelmien ratkomiseen.
Miten kaunista kaikki onkaan veden päältä katsottuna. Aurinko teki laskuaan. Kurvailimme kolmosen ohjaamana Langinkoskelle ja kaislojen välistä takaisin. Ilta oli lämmin. Vesillä oli kaikenlaista kulkijaa linnuista kalamiehiin. Mielikuvitellaan siis kaunis kuulas alkusyksyn aamu. Aamunvalo. Putputella tästä kaislojen ohitse kohti työmaata. Lintujen lentonäytökset ja kalan loikka veden pinnalla. Ei ihan paha, eihän?
Nälkähän se tietysti kasvaa siinä veneillessä. Jospa voisi ostaa sellaisen vähän isomman ja vakaamman veneen ja tehokkaamman moottorin. Sellaisen, johon koko perhe mahtuisi mukaan ja jolla uskaltaisi ajaa saaristoon… Mutta sitä lottovoittoa odotellessa kiitellään tästä kokemuksesta. Toivotaan tyyntä ja lämmintä syksyä. Turvallista työ- ja koulumatkaa itse kullekin. Millä ikinä se sitten taittuukin.
Tämä alkava syksy on muuten antelias. Luumu ja omena ovat niin täynnä satoa, että oksat kumartuvat niiden painosta kohti maata. Sellainen kiitollinen on mieli, että itsenkin tekisi mieli kumartua tai niiata kiitoksen painon alla. Kaikki on järjestynyt. Kaikki on hyvin. Työtä on. Auto on. Moottori ja vene on. Terveyttä on, jolla kävellä tarvittaessa bussille tai polkea töihin.
ps. Olen viime päivinä lasten kehotuksesta kaivannut vanhat kovalevyt esiin ja ryhtynyt taas tekemään matkoistamme kuvakirjoja. Miten ihania muistoja olenkaan saanut taas niiden myötä elää. Uudelleen reissun Anamurin baaniviljelyksille ja Ayvalikin rannoille. Nyt olen antanut itselleni luvan tehdä kuvakirjan kuukaudessa. Siihen ei ehkä budjettikaan kaadu. Tapaatkos sinä katsella vanhoja valokuvia? Mistä ne ovat mielestäsi parhaiten nähtävissä?
11 kommenttia:
Aika hienoa mennä töihin veneellä.
Mä olen todennut, että kuvakirjoja katselee mielellään ja myös muut, niitä ei voi verratakaan entisiin diailtoihin, jolloin kaikki nukahti, niitä voi katsella kukin omalla vauhdilla.
Allu: Ehkä kuvakirjan idea on myös se, että koska se on niin KALLIS, sitä oppii karsimaan niitä kuvia. Toisin kuin silloin dioissa:). Ja kuvakirjaan on helppo palata. Minä aloitin silloin tuhatjayksi-blogin näitä kuvakirjoja silmällä pitäen. Nyt palaan blogiin ja poimin aikanaan valitut kuvat monesta muusta kuvasta. Kunhan löydän. Vanhalla kovalevyllä ei ole ollut vielä kovin järjestelmällistä touhua ja kuvat täytyy etsimällä etsiä. Ihan omaa tyhmyyttä, sillä korvissani kaikuu kyllä miehen pyyntö laittaa hakusanoja. En laittanut...
Onpa kiva lukea veneestänne. Lapsuudessani meillä oli myös moottorivene, mutta usein soudettiin ja vedettiin siimaa perässä ja saatiin kaloja. :)
Onko jää niin luja sielläpäin, että K voisi vaikka luistella töihin talvella? ;)
Varjelkoon Jumala kaikkien teidän työ- ja koulumatkanne!
kaijjaanilainen
Miten kaipaan tuollaista veneilyä..Mukavaa jos voi silloin tällöin sään suosiessa mennä veneellä töihin:)
Upea tuo luumupuu täynnä hedelmiä:) Teetkö luumuhilloa niistä?
Kajjaanilainen: Toisen veneen sain K:n enolta 40-vuotislahjaksi. Nyt hakevat sen taas uusiokäyttöön. Tämän veneen omistaja hukkui viime talvena ja vene tuli meille jatkamaan elämäänsä. Armosta näitä tulee ja armossa käytetään. Jää ei ole luja. Tässä kohden koski ja joki muuttuu mereksi. Vesi virtaa niin lujaa, että vain rantaan tulee muutamaksi kuukaudeksi jää. Jos tulee. En ikipäivänä uskaltaisi laittaa miestä ylittämään vettä muuten kuin veneellä. Tule joskus katsomaan, omin silmin. Olisi niin mukava nähdä sinua.
Jael: Onhan se mukavaa. Joka kerran mietin, että miksi ei tule useammin lähdettyä.
Luumu tulee naapurista. Kaartaa oksat meidän pihaan ja siksi oleltan, että voin poimia. Viime vuonna karisivat maahan eikä niistä ollut käyttöön. Tänä vuonna ajattelin poimia ja viedä töihin. Siellä moni tykkää ihan vain syödä kaikkkea sitä mitä luonto työntää esiin.Kelpaa viinimarjat, karviaiset ja luumut. Herkkuna menevät suista alas.
Kivaa menna veneella toihin! Onko moottori bensa- vai sahkosellainen?
Siis te olette todella kekseliäs perhe, että veneellä töihin, niin no, miksikäs ei jos sillä kerran työmatkan voi taittaa;)
Aivan ihana tuo kuva luumuista! Minulla on valtavat määrät valokuvia, albumeissaa, muistikotteilla, tabletilla ja myös kuvakirjoissa, joita teetätän silloin tällöin ja tietysti blogissani;) Täytyy myöntää, että kuvat pitäisi nimetä paremmin, säilyttää turvallisemmin ja tehdä albumit mahdollidimman pian kuvien oton jälkeen. Minun pitäisi viedä kamerani myös puhdistettavaksi, mutta koska kuvaan lähes päivittäin tai ainakin monta kertaa viikossa, ei tahdo löytyä sopivaa ajankohtaa jättää sitä puhdistettavaksi.
Anu: Bensakone. Eilen viriteli lukollista laatikkoa, johon voi kanisterin jemmata ja aamulla lähti nyt sitten veneellä töihin.
Carola: Kovalevyiltä ei tule kuvia katseltua, niin se vain on. Sen tähden olisi kiva saada kaikki matkat kirjaksi jossakin vaiheessa. Nyt meinasin urakoida ensin nuo Turkin matkat. Sen jälkeen sitten muut matka kerrallaan. Minunkin kamera kaipaisi puhdistusta.
Jospa ensi kesänä...
tuumii
kaijjaanilainen
Kajjaanilainen: Jospa.
Lähetä kommentti