MITÄ JOS

Meidän pojat ovat tänään jahdanneet pokemoneja Helsingissä serkkunsa syntymäpäivien merkeissä. Tyttöjen ja miehen kanssa keksittiin vaihtoehtoista ohjelmaa vapaapäivän kunniaksi. Naapurikaupungissa Haminassa on menossa Tattoo, joten päätettiin käydä tutkailemassa juhlia paikan päällä. Ensin käytiin syömässä Rooman pizzat Rossossa ja täydellä vatsalla oli sitten mukava kiertää aurinkoista Haminaa. Liput konsertteihin oli loppuunmyyty, mutta musiikki kantautui mukavasti puutalokorttelien kaduille asti. Minua kiinnosti eniten ne puutalojen avoimet pihapiirit. Muu perhe seurasi ystävällisesti perässä.

Nämä hurmaavat naiset nähtiin muutamaankin kertaan. Miksei edelleen voisi pukeutua noin?

Kiikkutuoli ilman kiikkua?

Linnoitusalueen ympärillä on ihana vanha puutaloalue. 14 yksityispihaa avasi Tattoon ajaksi porttinsa ja pihoilla oli Pop Up-kahviloita, pihakonsertteja, taidenäyttelyitä, myyntipisteitä ja kirppareita. Ja tietenkin ne pihoilla olevat kauniit vanhat puutalot. Muistatteko, että me kävimme täällä katsomassa yhtä taloa silloin kun kodin osto tuli ajankohtaiseksi kesällä 2013. Talo oli ihanalla paikalla tässä puutalokorttelissa. Piha-aidan takana oli Bastion, jossa konsertit oli parasta-aikaa menossa. Talo oli soma kuin mikä, mutta meille ihan liian epäkäytännöllinen ja pieni. No, nyt siellä asui uudet asukkaat, jotka olivat avanneet pihan portit. Käytiin tietysti kurkkimassa suurella mielenkiinnolla. Ja miettimässä, että mitä jos me olisimme sittenkin ostaneet talon silloin? Olisin varmasti pistänyt pihalle Tattoon ajaksi  pystyyn Pop Up-ravintolan tai ainakin kahvilan… Pienen sukkapuodin… Ja ehkä….

Tämä punaovinen kaunokainen meillä oli silloin kiikarissa. Salan talon nimellä kulkeva talo rakennettiin vuonna 1841 ja 1909 taloa laajennettiin. Talolla on ollut useita omistajia, kuten laivuri Carl Gustaf Haimel ja varatuomari Werner Merus. Nimensä talo sai suutari Eero Salalta, joka muutti taloon vuonna 1919. Talo toimi sekä työpaikkana, varastona että kotina. Vuonna 1907 syntynyt Impi-tytär asui talossa aina vuoteen 1980 asti. Me kävimme katsomassa taloa kesällä 2013, mutta myytyä se oli näköjään tullut vasta keväällä 2015, jolloin nykyiset asukkaat asettuivat siihen asumaan. 

Yllä tilanne tänään, alla silloin, kun me kävimme taloa ostoaikeissa tutkimassa. Suuri puu oli saanut lähteä.

Lähtöpassit oli saanut myös ulkosaunan (oikealla) vieressä lahoamispisteessä ollut ulkorakennus. 

Kuva meidän kolmen vuoden takaiselta reissulta alla toisesta suunnasta otettuna. Pihasauna kuvassa vasemmalla ja purettu ulkorakennus oikealla. Toistaiseksi pihassa oli nyt vain soramonttu sen tilalla. Puretusta pihavarastosta oli löytynyt runsaasti suutari Salan puisia kenkälestejä. Suunnitelmissa uusilla asukkailla on rakentaa tilalle uusi piharakennus ja korjata vanhat rakennukset perinteisiä materiaaleja käyttäen. Näyttää siltä, että talo on saanut arvoisensa omistajat. Onnellisia vuosia heille Salan suloisessa talossa!

Salan talon vastapäätä oli pihalla tarjolla Pop Up-hengessä tapaksia ja Sangriaa. Ihana tunnelma ja hauska pihapiiri kerrassaan. Vatsat oli valitettavasti niin täynnä, että ei pystytty syömään yhtään enempää. Ihailtiin vain ja jatkettiin matkaa.

Ja nämäkin ihanat siellä.

Seuraavaksi pysähdyttiin vielä ihastelemaan tätä hieman puutaloista poikkeavaa taloa pihapiireineen. Talo kulkee nimellä Arvilommin talo ja se on rakennettu vuonna 1847. Talo on tehty hirsistä, mutta pinta on rapattu. Talo edustaa uusrokokoota, joka on Suomessa varsin harvinaista. Talon lisäksi tässä pihapiirissä saa ihastella myös piharekennusta, jossa on edelleen viiden hevosen talli, ulkohuussi, lantala, heinävintti, vajoja ja vanha jääkellari. Nimi talolle on peräisin 1930-luvulta, jolloin insinööri W. Arvilommi osti talon ja hänen sukunsa piti taloa hallussa 1980-luvulle asti. Nykyisin tämä kaunis talo ja pihapiiri on kahden perheen kaunis koti.

Bastionin edustalla käytiin sen verran kääntymässä, että nähtiin soittokuntalaisia. Tattooseen tulee soittokuntia eri puolilta maailmaa. Puvut oli tosi hienoja ja teltasta kuuluva soitto todella komeaa. En nyt kuitenkaan osaisi kuvitella itseäni konsertteihin istumaan. Parasta ehkä oli juuri se tunnelma siellä Pikkuympyränkadulla, jonne soitto kantautui. Varmasti hauska kokemus olisi myös olla pihoilla järjestetyissä pikkukonserteissa.

Miehet hameissa veti kuopuksen huomion.

Olipa kiva päivä. Hamina on hurmaava pieni kaupunki. Tattooseen voi siis tästä lähtien suunnata toisenkin kerran. Olisimme varmasti viihtyneet noilla kaduilla asumassakin. "Rupesiko nyt kaduttamaan, että ette ostaneet taloa?" kysyi esikoinen minun entäjossitellessa. Ei kaduta. Mietimme asiaa oikeasti vain hetken. Talo oli selvästi meille sopimaton monessa suhteessa. Sen sijaan, kun tulimme sinisen talon pihaan, loksahti palaset paikoilleen. Tulimme kotiin. Joten loppu hyvin kaikki hyvin. Kuinkas lauantai on siellä puolen ruutua sujunut?