Ystävät ovat nyt viettäneet viisi päivää Suomen kesässä. Heränneet aamulla neljän viiden välillä ja kipaisseet mansikkamaalle poimimaan. On ollut vastoinkäymisiä yli tarpeen. Mansikkavuodesta näyttää tulevan katastrofaalisen huono. Ensin kypsyi marjaa, mutta ostajat eivät ostaneet. Nyt ostajat ostaisi, mutta marja alkaa loppumaan. Normaalisti noin kolmen neljän viikon satokausi on kutistumassa reiluun viikkoon. Ja tänään sitten alkoi sade, jota kymmenen päivän ennusteen mukaan riittää niin pitkälle, kun säätiedotus kestää.
Tänään kokoonnuttiin meille nostattamaan alas painunutta mielialaa. Voideltiin kipeytyneitä selkiä, otettiin nokosia aamun poimimisen jälkeen. Muistutettiin mieliin, että mitä hyötyä siitä murehtimisesta olikaan. Ihan niin, ei mitään. Tänne oli tultu luottavaisin mielin, mutta nyt täytyi muistutella mieliin, että missä se meidän luottamuksemme olikaan. On tehtävä se minkä voi. Iloittava siitä mitä on. Lähdettävä piknikille ennen kuin sataa.
Heti nappaa. Sain kalan!
Kakkonenkin sai. Ison.
Matkalla ripottelee. Pysähdytään Kotkan kirkkoon kuuntelemaan opastusta. Sen jälkeen arvotaan hetki. Mennäkö puistoon vai meille. Päätetään yrittää sitä puistoa. Onneksi niin, sillä saadaan muutaman tunnin elämys. Kala nappaa ja makkarat paistuu. Hetki tyyntä ennen myrskyä.
Muutaman tunnin aikana ehtii tuulla niin, että on pakko hakea kaikki kotoa löytyvät suunnilleen sopivan kokoiset takit. Sitten tyyntyy ja aurinko melkein paistaa. Ehditään kalastaa, syödä, kuvata takkikaksoset, pelata hieman palloakin. Sanon: "kerään tavarat varmuuden vuoksi kasaan…" ja sen jälkeen se onkin menoa. Pilvet kerääntyy, tuuli jälleen nousee. Kymmentä metriä ennen autoa alkaa kastumaan. Suomen kesä.
Nämä jos jotkut ne ovat tottuneet siihen, että elämässä usein menee pieleen. Eihän se kai silti haittaisi, jos joskus onnistuisikin? Antaa siis sataa, mutta jos sen jälkeen saisi paistetta tänne risukasaan, niin olisimme kiitollisia. Jos tapaat lukea iltarukouksen, niin lisää siihen tänään sadolle suotuiset säät ja yhdeksän onnistumisen kokemusta. Kiitos ja Aamen.
4 kommenttia:
Voi ei, miten surkea tilanne. :-( Mutta harmitus ei kyllä noilta kasvoilta näy.
Minulla ei ole tapana iltarukousta lukea, mutta toivon muuten sinne ilmojen haltijoiden suosiota!
Toivotaan ettei sääennustukset tosiaan pidä paikkaansa! Ainakin vieraidenne sekä meidän kaikkien puolesta joilta puuttuu vielä mansikat. Olisi pitänyt uskoa sinua viime viikolla ja hakea niitä heti. :)
Voihan harmi,mutta kyllä näyttävät vieraasi kuitenkin hyvin tyytyväväisiltä:)
Satu: Kyllä nyt saa tässä samalla seurata mansikan viljelijöidenkin eloa ja huomata, että ei ole helpossa leipä silläkään lailla tienatessa. Kirkossa opas kertoi näiden tarinan kuultuaan, että hänellä on tuttu mansikanviljelijä Turussa ja siellä on myös suoranainen paniikki tästä tilanteesta. Ja taisi tulla kaikille ihan puun takaa, eli ei ollut ennalta arvattavissa. Emme siis mitenkään voineet tietää tilannetta etukäteen, ei kukaan voinut. Joten mitä sitä jossittelemaan.
Matkatar: Minä onneksi hain ja sain mansikat pakkaseen:).
Jael: Harmi, harmi, harmi. Onneksi mielialan nostatatus toimi ainakin hetkeksi. Kovin ovat väsyneitä, joten lähtivät jo puistosta lepäämään.
Lähetä kommentti