Tärkeintä oli, että äiti oli läsnä. Kun aamulla heräsi, äiti oli siellä kotona jossakin. Pihalla puuhaamassa, keittiössä kolistelemassa, olohuoneessa neulomassa tai terassilla aamukahvilla. Koulusta ei tarvinnut palata tyhjään kotiin. Äiti ei ollut leikkivä äiti. Ei sellaista äitiä edes osannut toivoa. Leikkikavereina oli tietenkin ne naapurin lapset. Äiti oli turvallinen taustahahmo, perusturva. Joku, jonka luo mennä, kun oli kipeä, märkä ja nälkäinen. Se henkilö joka huusi ovelta, että nyt on aika jo tulla kotiin.
Me tyttäret opimme äidin mallin äideiltämme. Saatamme tehdä parannuksia, korjauksia, oikaisuja, mutta lopulta tiedostamme, että peilistä näkyy se oma äiti. Näin on ainakin ollut omalla kohdallani. Minulle tärkeintä on ollut olla läsnäoleva äiti. Se äiti, joka löytyy kotoa. Äiti, joka syötti, puki, kuivasi ja peitteli illalla peteihin. Minustakaan ei tullut leikkivää äitiä. Mieluummin olen se perusturva ja huoltojoukot.
Suomeen tultua on ollut pakko tinkiä äitiyden tasosta. Lapsia ei useinkaan koulusta tullessa odota äiti valmiin ruoan kanssa. Huoltotoimet tuppaa vähän tökkimään pyykki- ja siivous puolella. Illalla kuitenkin ollaan peittelemässä halukkaat peteihin ja soitellaan tarvittaessa mukulat jo sisälle. Tehdään mitä pystytään. Toki meillä edelleenkin joskus tuoksuu pulla. Ja sunnuntaisin syödään navat pinkeiksi laajennetulla perheellä, jossa tänäänkin oli kolme äitiä paikalla. Kylläpä meitä hemmoteltiin. Ei ollut kenelläkään puutetta mistään. Äidit oli läsnä.
Näinä päivinä tiedostan, että minulla ei enää ole äitiä. On kuitenkin monet muistot. Vaikkapa siitä viimeisestä kesästä, jonka vietin kotona. Äiti oli jäänyt työttömäksi ja oli siksi kotona. Olin saanut kesätöitä hautausmaalta ja lounastunnilla ajoin aina kotiin. Äiti keitti siellä mannapuuroa mansikkakiisselillä, koska se oli jäänyt mieleeni siitä laulusta. Istuin syömässä rappusilla auringonpaisteessa ja äiti tuli aina seuraksi. Istui siinä oven vieressä. Äiti oli siellä.
Minulla ei ole äitiä, mutta saan olla äiti. Ehkä tänä kesänä saan olla läsnä ja keittää mannapuuroa ja mansikkakiisseliä? Olla äiti, joka on täällä. Kotona.
ONNELLISTA JA HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ TEILLE KAIKILLE ÄIDEILLE!
11 kommenttia:
Minullakaan ei ollut mitään leikkivää äitiä, mutta en olisi tosiaan sellaista kaivannutkaan. Ehkä meidän sukupolvemme äidit olivat sellaisia, turvallisia hahmoja, jotka olivat aina läsnä?
Ei ollut mullakaan leikkivää äitiä enkä ole koskaan osannut sellaista kaivata.
Minunkin aiti oli aina lasna.Han oli kotiaiti ja koulusta palatessa kotona tuoksui makaroonilaatikko,hernekeitto tai tuore pulla.
Itse olen valinnut tyoni niin,etta saan olla kotona lasten palattua koulusta ja heita odottaa lammin ruoka.
Edellisessa postauksessa pihaltanne pilkistaa vesisto?Onko kotinne ihan rannassa?Jos niin,niin upea paikka!
Satu: Mitä muuta sitä voisi äidiltä toivoa?
Allu: Jotakin tapahtui kai sukupolvien välissä, kun nykyään minusta hyvän äidin mittaan on lisätty monenlaisia asioita. Vai tuntuukohan vain minusta sellaiselle?
Lisay: Siinä oli yksi syy meidänkin Turkkiin muuttoon. Halusin olla äiti lapsille koko päiväisesti, enkä vain illalla väsyneenä töiden jälkeen. Nyt tosin olen siihenkin loukkuun joutunut. Ja monesti olen kyllä sanonut, että onneksi saatiin olla se pikkulapsivaihe poissa tästä oravanpyörästä. Joskin siitä nyt jälkikäteen sitten maksetaan kirjaimellisesti isoja taloudellisia laskuja. Mutta hei, en kadu silti. Toivottavasti ei lapsetkaan kadu.
Ja kyllä. Kodista näkyy vesi, olemme ihan vierellä. Tämä oma koti kullan kallis on fantastisen ihanalla paikalla.
Kiva äitienpäiväjuttu. Uskon että sinä olet hyvä äiti, ei sitä tasoa mitata sillä onko talo aina siivottu ja pyykit pesty.
Aurinkoista viikkoa sinulle!
Oi, mannapuuro ja mansikakiisseli maistuu lapsuudelta.
Ei minustakana tullut leikkivää äitiä, mutta päätin tulla lukevaksi ja enemmän mukaan lähteväksi äidiksi kuin mihin oma äitini ei aina jaksanut/ehtinyt tms. Huoltojoukkona toimiminen toki pääasiana.
Vanhemman menetys on surullinen erityisesti, koska se on niin lopullinen. Meni 10 vuotta ennen kuin toivuin isän lähdöstä ja nyt se on kaunista ikävää.
Olet laittanut mahtavan pöydän: Mitä herkkuja eikä sanaakaan mitä tuo lihajuttukin on...
On kuitenkin ihanaa saada olla äiti. Tiesin aina, että vaikka mikä olisi, sitä haluan olla. Nautitaan tästä<3
Matkatar: Hyvä äiti rakastaa lapsiaan ja pitää heistä huolen, tinkien omasta edustaan. Sillä mitalla olen ollut hyvä äiti, sillä minullahan on maailman ihanimmat lapset, joiden puolesta olen ilolla tinkinyt omasta ajasta, urasta jne.
Leena: Tästä pöydästä ei ole minua kiittäminen, vaan ravintolapäivämme toista pääkokkia, eli sukumme filippiinilästä lahjaa, joka kokkasi meille äideille viime sunnuntaina.
Minä olen ollut enemmän lukeva ja reissuja järjestelevä äiti, kun omani:). Ja olen myös kunnostautunut juhlien järjestämisessä. Mutta perusvire on oman äidin peruja.
Olen ajatellut sen niin, että Luoja on tarkoittanut vanhempien lähdön ennen lapsia. Niin toivon myös omalla kohdallani käyvän. Minä lähden ja lasten elämä jatkuu. Ei toisinpäin, jos saan pyytää. Sitä ennen kiitän päivittäin siitä, että sain tulla äidiksi. Olla äitinä näille.
Jokainen äiti on paras juuri omille lapsilleen, omalla tavallaan, oli hän sitten leikkivä tai ei. Ja kyllä, blogi on ollut maaliskuusta, jos haluat vilkaista , löydät sen nimellä carolalehtonen my pics
Carola: No, niin se on, toivottavassa maailmassa. Mutta todellisuudessa on myös olemassa äitejä, joiden ei pitäisi olla äitejä. Perheitä, joissa lapset voi pahoin. Anteeksi, on ollut töissä taas sellaista, että en pystynyt myötäilemään.
Kiitos blogivininkistä:).
Meilla jokaisella aidilla on oma tyyli olla aiti, kunhan rakastaa ja valittaa niin on jo hyvalla tiella. Minakaan en ole se leikkiva aiti, ainakaan kovin luontevasti, leikin kylla mutta vahemmin kun mies joka taas siita nauttii. Mina olen se piirtelija ja lastenteatteriin lahteva jos saa valita. Voi mita herkkuja teilla on pöydassa ollut, tuli vesi kielelle.
Petra: Olen ajatellut sen niin, että jos äiti ymmärtää mihin on ryhtynyt, on valmis pistämään jälkikasvun itsensä edelle niiksi kasvun vuosiksi, kaikki on hyvin. On pahoja päiviä, väsyttää, joskus on toki pakko ajatella itseäänkin. Lapsi kyllä kestää äidin, joka ei ole täydellinen. KUKAAN MEISTÄ EI OLE. Jos äiti on sitä mieltä, että hän on maailman napa ja hänen työnsä ja onnensa ennen perhettä, saa muut mielestäni kysyä, että miksi pitikään hankkia se lapsi?
On ollut nämä äidit ja lapset mielessä viime päivinä, kun yksi äiti sai pitää vielä lapsensa. Mummo lapsenlapsensa. Ja kummitädillä on edelleen oma rakas kummipoika. Siitä tulee todella kiitollinen mieli.
Lähetä kommentti