Ei valjennut koko viikkoon. Ei sää eikä oikein mielikään. Sanoin itselleni aika monta kertaa, että lopeta nyt se vatvominen. Ulkona näytti yhtä mustalle. Satoi vettä ja räntää. Pojatkin sairastuivat vuoron perään. Kuumetta, päänsärkyä ja yskää. Perjantaina huokaisin syvään ja siivosin. Mikään ei ole surullisempaa, kun katkera nainen. Sellaiseksi en siis aio ruveta. Enkä jatkuvasti jaksa olla vihainen. Pettynyt. En surullinenkaan. Oli siis siivottava myös mieli. Annettava asiansa osaavampiin käsiin. Luotettava.
Perjantaina saatiin taloon taas pikkuväkeä. Se tietää enemmän elämää ja ääntä tähän kotiin. Kolmonen oli järjestänyt sählyjoukkueensa harjoituksia ennen vapaavuorolle, jotta sai pienetkin pojat pelaamaan. Lauantaina mies vei terveet lapset metsään nuotioretkelle. Eväänä oli nakkeja, leipää ja lämmintä mehua. Potilaat ja toipilaat pysyttelivät sisätiloissa.
Kotkassa on menossa lasten kulttuuriviikot ja tämän päivän ulkoilut meni niissä merkeissä. Kotkan kumparepuistoon oli saapunut vihaisia lintuja. Eilen vielä koko kumparepuisto oli ruskea loskamäki, mutta yöllä alkanut lumisade muutti paikan taas talviseksi. Märkäähän siellä oli, mutta todella moni kotkalainen oli päättänyt meidän lailla uhmata keliä. Moni oli laskemassa mäkeä, kokeilemassa lumikenkiä, hiihtämässä, ampumassa ritsalla vihaisia lintuja jne. Mielestäni mukavin paikka oli tässä tulen ääressä:).
Meidän porukan talviseikkailu ei kovin kauaa kestänyt. Kakkosta yskitti. Hän oli ekaa kertaa ulkona tautinsa jälkeen, eikä selvästikään vielä kunnossa. Pikkumiesten sormia paleli, sillä hanskat oli hetkessä läpimärät. Selfiet tuli kuitenkin änkkärien kanssa otettua, hiihdettyä kierros ja ritsallakin osuttua täysosuma.
Vihaiset sai jäädä lumeen, jääköön sinne myös katkerat, happamat ja surkeat. Tämän viikon maanantai saa luvan olla mukavampi kun edeltäjänsä. Ystävänpäivääkin on vielä jäljellä. Kiitän siis teitä kaikkia olemassaolostanne. Ystävällisistä sanoistanne ja eleistänne. Yhdessä nokat kohti taivasta ja uljaana uuteen viikkoon, eikö?
11 kommenttia:
Matalapainetta täälläkin. Eka aurinkoinen sunnuntai moneen kuukauteen ja minä makaan nuhaisena lähes koko päivän sängyssä.��. No, huomenna toivottavasti pirteänä töihin. Hyvää ystävänpäivää ihanalle blogiystävälleni.
Nostan hattua asenteellesi. Jatkuvalla murehtimisella vain pilaa kulloisenkin käsillä olevan hetken. Joku blogi sitten kerroit jotain koulutuksestasi. Sehän antaa mahdollisuuksia paitsi terveydenhuollon myös sosiaalitoimen ja seurakunnan tehtäviin. Julkisella ja yksityisellä ja miksipä ei itsellisenäkin. Se nyt ainakin on varmaa, että noita palveluja tarvitaan jatkossakin. Ties minkälaisesta roolista itsesi vielä löydät, ennakkoluuloton ongelmanratkaisija kun tunnut olevan. Ja senhän tiedät sanomattakin, että sinun ja työsi arvostamisesta ei kokemassasi lopulta ollut kyse. Elämä ei vaan aina tunnu oikeudenmukaiselta. Anisi
Kokemus on opettanut, että pimeän jakson jälkeen aurinko taas nousee, enemmin tai myöhemmin. Onneksi sinulla on oiva työkalupakki, josta löydät välineitä asiantilan korjaamiseen.
Olkoon uusi viikkosi antoisa ja kiitosaiheita täynnä.
Ihana kun jaksatte huolehtia pikkumiehistä<3
Minullakin oli niin synkka paiva tanaan ja oikeestaan ilman mitaan syyta. Nytkin melkein rikoin johdottoman nappaimiston kun valilla ei toimi. Sen verran kovaa hakkasin sita poytaan, etta nyt sujuu...patteritkin lenteli sinne tanne ja muutama nappainkin. Olisi pitanyt nahda.
Mutta hyva asenne sinulla, jatka sen mukaan.
Hei!!
Meilläkin oli vähän samanlainen vkonloppu kuin teillä; mä itse sairaana, oma poika pelireissulla Uuraisilla ja tukilapset meillä vieraana.
No, saivat lapset sentään yhteistäkin aikaa koko la pvän. Me emme paljon missään liikkuneet, kotipiha riitti ulkoiluun.
Pelattiin Kimbleä ja Afrikan tähteä, saunottiin ja herkuteltiin.
Mukavaa alkanutta uutta työvkoa, mä parantelen vielä tämän pvän.
Terkuin Ulla
Saara: Täällä on niin sitkeää tautia, että ei ole tosikaan. Välttelen sitä parhaani mukaan, sillä en kaipaisi nyt olla kipeä! Minä olen muutoinkin kaupungille hyvä työntekijä tässä sairastelumielessä. En ole ollut vielä päivääkään sairaslomalla.
Anisi: Itse kyllä tiedän, että olen hyvä vastaus monenlaiseen työpaikkaan. Mutta tietääkö työnantaja, siinä vasta pulma. Tällä kierroksella ei tiennyt. Parempi onni seuraavan vapaan paikan työnantajan kanssa. Toivottavasti.
Cheri: Ainakin oli parempi maanantai kuin viikko sitten. Tai ainakaan vielä ei ole taivas tipahtanut niskaan.
Allu: Mikäs noiden kanssa ollessa. Kivoja poikia.
Anu: Saahan sitä välillä olla matalapaineessa, kunhan ei loputtomasti jää kulkemaan pilvi päänsä päällä.
Ulla: Kaikki lähti tänään kouluun. Kolmonen tosin oli huonovointinen ja jättää nyt illan harjoitukset väliin. Eniten jännittää esikoisen terveenä pysyminen, kun elelee täällä sairashuushollissa ja perjantaina olisi ne vanhojen tanssit.
Ei ole hyvä murehtia pitkään. Ihana tapahtuma teillä,ihan aloin kaivata lunta ja talvisia leikkejä:)Toivottavasti lapset jo voivat paremmin
Jos tarvitset muuta ajateltavaa, niin tietoksesi Helsingin Roihuvuoren seurakunnan tiloissa 6.-28.3. toteutuva Torinin käärinliinan näyttely. Lisää tietoa löytyy linkistä www.shroud.fi. Avajaisseminaari muutaman tutkijan läsnäollen on 5.3. Ajattelin siihen vääntäytyä, on sen verran kiinnostava. Anisi
Välillä on mieli maassa, välillä korkeuksissa tai jossain siinä välissä. On kiva kun otatte hoitoon pikkuisia. Olen muuten eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.
Jael: Ei ole. Murehtiminen, kiukuttelu, viha, ärtymys jne. aiheuttaa eniten harmia tuntijalleen. Viisainta on, jos pysyttelee hyvällä mielellä. Kakkonen lähti uusinta kierrokselle tautinsa kanssa. Huomenna on aika lääkäriin.
Anisi: No olisihan se mielenkiintoista, mutta matkan takana. Pidetäänpäs mielenpäällä, jos muutenkin olisi tuolle suunnalle menoa.
Aurinkokujalla: Mukavaa, että tulit. Yritän tulla vastavierailulle. Pikkuisista on tullut osa elämää, joita kaikki jo odottaakin tulevaksi.
Lähetä kommentti