tiistai 22. syyskuuta 2015

VAALEUS KUIN SIIVOUS

Ihastelen marokkolaisia värikylläisiä sisustuksia. Niitä revittelijöiden koteja, jotka hehkuvat värien runsautta. Viihdyin basaarien värien hehkussa. Pikarakastun punaisiin sammareihin. Huokailen maissa, joissa käytetään värejä laajalla skaalalla. Hymyilen kotikatujen väripilkuille. Lopulta päätyen itse hillittyyn skaalaan meidän kodissa. Palaten omassa pukeutumisessa mustaan, tummansiniseen ja harmaaseen. Niitä punaisia kenkiä lukuunottamatta. Loviisan keltaisen ja punaisen jälkeen valkoinen, vaaleansininen ja vaalea vihreä on ihanan raikasta. Värit on hyvät ja tarpeelliset, mutta suojapaikan ja rauhan löydän sieltä missä mikään ei vyöry päälle.








Vaaleus on kuin siivous, siinä turha katoaa ja mieli lepää. Sitä vasten asiat pääsevät oikeuksiin ja pienelläkin väripilkulla saadaan isoja aikaan. Ehkä kaikista kaunein Loviisassa oli minusta nuo yllä olevassa kuvassa olevat portaat. Vaalea seinä ja sitä vasten oleva tumma puu. Punaisella reunustettuna. Sama se on ihmisissä. Liika runsaus ahdistaa. Mutta napakkuus seesteisen keskellä tekee vaikutuksen. Itsestään varman ei tarvitse kouhottaa eikä korostaa. Kaikki näkevät oleellisen muutenkin.







Tällaiset oli Loviisani värit. Todellisessa elämässäni on ollut sadetta, joka tulvii kukkalaatikoissa. Tämän hetkinen auringonpaiste, joka mahdollistaa poran laulamisen ulkona. Talon kivijalka on kohta saanut styroksi peitteen. Mainokset odottavat lajittelua ja pyykit silittäjää. Tässä elämäni ruuhkavuosien keskellä pistelen puuroa suuhun ja toivejattelen: jos joskus vielä olisi päiviä, jolloin ei tiedä mitä tekisi.

8 kommenttia:

Carola Lehtonen kirjoitti...

Marokon värit ja tyyli oh Yes!!! tykkään todella...välillä tulee tarve ostaa jotakin räväkkää väriä vaatekaappiin...ja kyllä: punaiset farkut löytyy vaatekaapistani...Egyptistä ostin oranssin eri sävyin kudotun seinävaatteen ja Turkissa nautin basaarien ja mattokauppojen väreistä.

Tykkään sinisestäkin taas tauon jälkeen ja turkoosista on tullut yksi suosikeistani...vihreästäkin pidän - värit ovat ihania ja niin energisiä!

Syksyistä sadetta oli täälläkin tänään ja ah heti perään auringonpaiste ja upea sateenkaari ja vaahteroissa hienot syysvärit-nautitaan siis siitäkin:=)Värien ilotulituksesta kaikissa syksyn väreissä.

Leena kirjoitti...

Eikö ole jännää, että rakastaa värejä ja valitsee vaaleutta. Onkohan se suomalaisuutta? Minulle käy aina näin.
Kaunista sateista syksyä!

Mutsi kirjoitti...

Loviisa on yksi niistä paikoista Suomessa jonne ehdottomasti haluaisin päästä käymään. Kiitos tästä kierroksesta.
Että olisi päiviä ettei tiedä mitä tekisi - niinpä - pelkään vaan pahoin että jos niitä joskus on niin sitä sitten kaipaakin oikeaa ja merkityksellistä tekemistä.. Eri asia tietenkin jos nyt kaiken keskellä saisi yhden sellaisen päivän.. :)

A kirjoitti...

Kiitos kierroksesta Mine!
Hyvää viikkoa edelleen sinulle ja läheisillesi.♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Minusta ne värit on ihania, siellä mistä ovat kotoisin. Mutta omalla kohdalla tiedän, että kyllästyisin väri-iloitteluun hyvin pian. Omassa kodissa käytän värejä, mutta hillitysti. Ja punaiset sammarit ja pinkit farkut löytyy minultakin. Vaatteissa käytän väriä niinä päivinä kuin siltä tuntuu. Pääosin kuitenkin tyydyn mustaan ja farkkuun. Harmaaseen.

Leena: juuri niin. Värihimoitukset menee ajan kanssa aina ohi. Niin se vain on. Lopulta kaipaan sitä valkoista ja väritöntä. Hyvä on, kun sen oivaltaa, ettei turhaan tuhlaa.

Mutsi: En minäkään toivo pitkiä ajanjaksoja, mutta jos edes joskus olisi väljyyttä. Nyt on sellaista menoa aamusta iltaan, päivästä toiseen ja kuukausi kuukauden perään, että hohhoijaa.

Aili: Ole hyvä, kaikkea hyvää myös sinulle!

Kirjailijatar kirjoitti...

Voivoi, toivotan täältä jaksamista kiireen keskellä. Minulla ei onneksi ole kiirettä, ei enää, eikä ainakaan jatkuvasti. Nytkin olen vain koko päivän touhunnut kaikessa rauhassa. On tullut paljon tehtyäkin, mutta sellaisella mukavalla, rauhallisella tempolla.

Liivia kirjoitti...

Tuossa keskimmäisessä kappaleessa sanot osuvasti!
Loviisassa tahtoisin täydä, tiettävästi en ole koskaan.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirjailijatar: Sellaista se on nyt elämä, minkäs sille tekee. Omistaan voi karsia, mutta ei toisten menoista. Minun on niin vaikea sanoa, että "nyt karsin sinusta itseni vuoksi." Vaikka hyvä taito sekin taitaisi olla. Nyt illalla sitä hieman yritin ja heti on huono omatunto.

Liivia: Se on käymisen arvoinen kaupunki. Minulle hieman helpommin saavutettavissa kuin sinulle.