OSTIN KARKKIMANSIKOITA

Torstaina mummo meni oireidensa kanssa sairaalaan. Antoivat siellä lääkettä, joka aiheutti ilmeisesti anafylaktisen reaktion. Kohta oli mummo pedissä tippoinensa ja päätettiin ottaa sairaalaan sisälle lisätutkimuksiin. Lapsilla alkoi jo huoli nousta. Pappa joutui palaamaan yksin kotiin. Perjantaina lounastauolla kipaisin anoppia katsomaan. Oli juuri saanut tutkimus-rumban päätökseen. Edellinen yö oli mennyt vähillä unilla, mutta muuten alkoi olla entisellään. Pedin pohjalta tuo kyseli, että "pitäisköhän huomenna lähteä sinne taimi ostoksille" ja jatkoi, että "jos sunnuntaina nyt sitten syötäisiin meillä". 

Etukuistille ostin viime viikolla hortensian. Lempikukkiani. Kuten nuo talon seunustalla kukkivat tulppaanitkin.

Mies maalasi lavankaulukset kauniin valkoisiksi.

Anopille on tullut jo jonkun aikaa sähköpostiin puutarhurin perjantaipostia. Sieltä saa kuulema monenlaista vinkkiä puutarhan hoitoon. Tämä postejan naputteleva puutarhuri sattuu asumaan tässä meitä aika lähellä. Joka vuotiseen tapaan hän pitää tilallaan Kannusjärvellä kaksipäiväiset puutarhapäivät. Anopin piti mennä sinne perjantaina, mutta sehän ei nyt sattuneista anafylaktisista syistä onnistunut. Lupasin siis lähteä seuraksi lauantaina. Joukko kasvoi anopin ystävättärellä, mieskin lupasi lähteä matkaan ja lapsista oli lopulta mukana kaksi omaa, omien serkkutyttö ja pikku veljekset. Auton täydeltä porukkaa. Säät ei puutarhapäiviä nyt tänään suosineet, mutta onnistuihan ne ostokset sateessakin. Onneksi moni muukin oli uskaltautunut matkaan sateesta huolimatta.

Ostin karkkimansikoita.

Pieni puutarhurinalku, bongattu kasvihuoneessa.

Meillä tulee kasvamaan kesäkurpitsoitakin.

Puutarhapäivillä tarjotaan jokaiselle kävijälle ilmaiset munkkikahvit. Lapset testasivat myös sen, että santsaaminen oli luvallista:). Halvalla ostettiin munkkeja kotiinkin vietäväksi. Samassa pihapiirissä toimi myös Toikan tilateurastamo ja tuotteita olisi voinut ostaa myös mukaan. Sää ei nyt kovin hyvin suosinut, eikä sen vuoksi tehnyt mieli paljon pihalla käyskennellä. Sen verran kuitenkin innostuttiin, että luvattiin tehdä taimireissusta joka vuotinen tapa. 

Virolaiset tytöt ahkeroivat ja epäilivät, että munkkeja oli tullut paistettua sellainen 500kpl.

Takapaksi oli lastattu kukilla ja taimilla. Ja munkkipusseilla.

Paluumuutosta on aikaa kymmenen kuukautta. Sen aikana on tajuttu mm. se, että verotuksen ja kaikkien muiden maksujen vuoksi yrittäminen on Suomessa kynnyksen takana. Miten mukavaa olisi, kun täälläkin voisi pistää oman pienen yrityksen pystyyn jonnekin kadun kulmaan tai yläkerran liikehuoneistoon ilman suurempia byrokratioita, alkupääomia ja tuhottoman kalliita henkilöstömaksuja. Monelle se vain näyttää olevan aikalailla utopistinen unelma. Sen tähden viihdyin hyvin tällä pihamaalla ja toivoin kovasti, että puutarhapäivät ja viljapossumyymälä voisivat kannattaa.

Mutta nyt kutsuu oma puutarha. Ostetut taimet pitäisi istuttaa ja kasa risuja odottaisi pilkkojaa. Illalla lämmitetään tietysti sauna. Pikkumiehet oli muistaneet pakata uikkarit matkaan ja odottavat malttamattomana saunaa ja uintireissua. Tästä taitaa muotoutua tukiperheen "se juttu".