TYÖ JA HUVI

Rakastan työtäni. Ainakin suurimman osan aikaa. Jokainen päivä on omanlaisensa ja usein on vain työntekijällä mielikuvitus rajana. Tänään nappasin yhden työmaani matkaani ja lähdimme kävelylle. Kerroin, että sille joka haluaa löytää, maailma tarjoaa kaikenlaista mielenkiintoista. Eikä aina tarvitse lähteä kauas voidakseen yllättyä. Etsimme yhdessä uusia kuvakulmia, kurkimme sisäpihoille ja mielikuvittelimme, että mitä missäkin talossa aiemmin oli tapahtunut.

Kauniin sinisen talon portin pielessä oli kytti: "Ateljee. Tervetuloa." Hipsimme sisäpihalle ja huomasimme kyltistä ateljeen aukeavan vasta klo. kymmenen, olimme siis pari tuntia liian aikaisessa. Meinasimme  juuri kääntyä kannoillamme, kunnes kuulimme ystävällisen äänen tervehtivän meitä talon terassilta. Talon emäntä ja ateljeen omistajatar Helena Bouziani siellä heräili uuteen aamuun ja lupasi tulla kertomaan meille hieman siitä mistä oli kysymys. Kuulimme, että Helena oli inkeriläisiä. Hän puuhasi ateljeessaan erilaisia ompelutöitä, entisöi huonekaluja, järjesti kaikenlaisia pihatapahtumia, kirjoitti kirjaa jne. jne. Olimme toki tervetulleita kurkkaamaan, vaikka ateljeessa nyt olikin hieman luova kaaos. Emäntää ei nyt voinut kuvata, sillä hän oli pukeutunut aamutakkiin;).

Siinä paikkoja tutkiessamme tajusin löytäneeni niille makuuhuoneen tuoleilleni entisöijän. Hurraa! Työmaani sen sijaan sai Helenalta mieluisen lahjan, ihan tuosta vain. Olimme molemmat kovin iloisia tästä löydöstämme sekä emännän vieraanvaraisuudesta ja poistuimme paikalta iloisin mielin. Senkin opimme, että talo sijaitsi Liitutehtaan kadulla, koska aikanaan tämä tie jatkui eteenpäin ja sen päässä oli ollut luonnollisesti liitutehdas. Nyt tehtaan kohdalla kulki junarata ja autotie. "Ehkä on niin, että nykyään ei enää tarvita niin paljon liituja," tuumasi ihana työmaani ja jatkoi: "olipa ihana aamu."

Aika alkoi olla loppu ja seikkailuille oli pistettävä tällä erää piste. Käveltiin vielä rannan kautta ja käytiin nappaamassa lahjasta kuva. Sitä ennen huomattiin vielä yksi yksityiskohta eli tuo hauskasti maalattu vene. Siinä ei olisi omat silmät tajunneet, että kyseessä oli vedestä nousevat hampaat, mutta seuralainen oli jo oppinut katsomaan "sillä sinun kuvaussilmällä":D.

Lahjaetana kuvattiin sekä laiturilla että puussa. Uuden omistajan mielestä se on ihana ja parasta siinä on se, että se ei ole limainen.

Nyt on työviikko takana, koti siivottu ja edessä lämpimäksi luvattu viikonloppu. Jos toipilaani toipuvat parempaan suuntaan ja jaksavat huomenna jo poistua pihalle, taidetaan kaivaa esille grilli ja ulkokalusteet. Myös linnunpöntöt odottavat paikalleen asennusta. Kuopus ja Helmi-pupu on sen sijaan kutsuttu huomenna syntymäpäiväjuhiin serkkulaan. Arvaattekin ehkä, että siellä on pupu-teemat tiedossa. Ihanaista viikonloppua meille ja teille kaikille!

ps. Tämä(kään) EI ollut maksettu mainos, vaan silkka onnellinen sattuma!