Viime lauantaina ei ollut yhtä satumaista kuin viime päivinä. Päästiin kuitenkin pihalle ja jäällekin asti luistimiemme kanssa. Äijänniemessä oli ikävä kyllä satanut lunta jään päälle ja tuulikin niin kovasti, että vilutti jo muutaman askeleen päästä autosta. Mutta ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Sormet kohmeessa sidoimme luistimia ja pian jo "liisimme" jäällä. Käytännössä liitäminen ei kuvaa sitä töksähtelevää menoa kovinkaan hyvin. Ennemminkin etenimme työllä ja tuskalla kohti ulappaa ja sitten selkä kohti tuulta ja kädet haralle, horjuen tuulen viemänä takaisin rantaan.
Eväät oli pakattu reppuun ja toisessa kassissa oli nuotiopuut. Vähemmälläkin tuulella olisimme ymmärtäneet antaa periksi ja kannoimme puut ja eväät luistimien kanssa takaisin autoon. Suunnitelma B käyttöön ja auton nokka kohti Honkalan hiihtomaata Laajakoskella. Suksia ei ollut matkassa, mutta lapset pääsivät pulkkamäkeen ja lumiukon tekoon. Isäntä viritti kotaan tulet ja minä keskityin kuulumisten vaihtoon mäen alta löytyneiden tuttujen rouvien kanssa. Eväät maistuu aina paremmalta kun sama ruoka kotona, joten hyvä kun tuli lähdettyä.
Viime päivinä on Kotkassa päässyt hiihtämäänkin. Mummo vie kuopusta ja serkkuaan hiihtokouluun ja mies kävi kakkosen kanssa eilen testaamassa, että pysyvätkö vielä suksilla. Minulla asia on vasta suunnittelun asteella. Saas nähdä, että tapahtuuko toteuttaminen tänä vai kenties jonakin tulevana talvena? Kaunis ilma on kyllä houkutellut pihalle ja eilen kuvasin teille työpäivän päätteeksi Langinkoskea. Siitä sitten seuraavalla kerralla.
Mitäs siellä? Joko talvi kyllästyttää, vai vastako olette päässeet siihen sisälle? Sujuuko luistelu ja hiihto? Vai olisiko ehdottaa jotain muita mukavia talvilajeja?
12 kommenttia:
Toivon pääseväni keväthangille hiihtelemään, toivottavasti järvelle ilmestyy latu. Luistelusta ei lumimäärien vuoksi voi haaveilla. Talvi on ok, mutta lumi alkaa jo riittää, se ei kohta enää mahdu minnekään :)
Nyt olis äärettömän hyvä "talvilaji" alkaa valokuvakirjojen teko :D
Huomasin jut että Istanbulkin on vielä tekemättä, silkkaa saamattomuutta.
Nyt on talvi niin kaunis kuin se vaan kesäihmisen mielestä voi olla, mutta ihan oikeasti sais alkaa jo aurinko lumia sulatella, mieli olis kevääseen päin enemmän kuin kovasti kalleellaan jos vaan tältä lumen paljoudelta kykenis...
Ennen Joulua aina toivoo, että voi kun tulisi valkoinen Joulu..sitten mitä enemmän mennään kohti kevättä alkaa jo toivoa, et voi kun pääsisi jo kuopsuttelemaan ja laittamaan ensimmäiset kukat ulos ja siemenet multaan ja voi kun ei enää tulisi yhtään lunta!!Suksien ostoa olen miettinyt monena vuotena..onneksi mieheni sai minut toisiin aatoksiin , vaikka aikoinaan olenkin ollut aikamoinen sivakoija;)luistimet on viimeksi ollut jalassa kun poikamme olivat pieniä, nyt niiden jalkaa laittaminenkin saa aikaan kauhunsekaisia ajatuksia!!Mutta kyllä... pidän talvesta sopivan ajan;)
Tykkään sekä hiihtää että luistella. Mieluiten jäällä. Me asumme Päijänteen rantamilla joten melkein joka talvi pääsee jääladulle ja viime vuosina myös auratulle jääradalle luistimin. Ja suosittelen kokeilemaan lumikenkäilyä, se on mahtavaa. Joko metsässä tai aurinkoisilla pelloilla.
Ilo seurata blogiasi. Kiva kun kuvaat niin ahkerasti ympäristöä jossa asut.
Suunnitelma B on aina hyva olla olemassa.
Taalla etelassa ei ole tarvetta talviurheiluun. Toki Golanin Hermon-vuorella on voinut viimeisen kahen viikon aikana lasketella.
Muutama jaahalli on myos missa voi luistella. Taalla on jopa jaakiekkoliiga!
Minulle ei talviurheilun puuttuminen haittaa yhtaan. Jos olisin Suomessa, ehka lahtisin valilla suksilla maastoon. Tieda sitten miten taidot olisivat muistissa yli 30 vuoden jalkeen? Kovin makista latua en varmaan uskaltaisi kokeilla.
Cheri: Minäkin lupaan lähteä keväthangille, jos se on turvallista:).
Pepi: Haa, sitä minä olen tehnytkin. Kaksi lahjaksi ja yksi itselleni. Sain juuri Israelin kuvat kirjaksi ja toivon, että saisin myös jokusen muun matkan laitettua kirjoihin ja kansiin.
Kirsi: Minulla on kyllä sukset, eikä oikeastaan yhtään hyvää syytä olla käyttämättä niitä. Kuntoladuille en mielelläni lähde, kun en ole mikään hyvä hiihtäjä. Jäällä meno kuulostaisi paljon mukavammalle.
Mutsi: Vai lumikenkäilyä! Kokeilun vuoksi eri raaski ostaa uusia asioita, mutta jos joku lainaa, lupaan yrittää:). Kotiseuturakkautta on hyvä omistaa ja nähdä lähiympäristönkin hyvät puolet.
Anu: Ehkä hiihto on kuin polkupyörällä ajamisenkin taito - kiinni selkärangassa? Täytyy tunnustaa, että en minäkään Istanbulissa kaivannut hiihtoladuille:).
Ihanaa talvipäivän riemua!! :))
Osaatte varmasti nauttia Istanbulin jälkeen talven riemuista;)
Ihanaa viikonloppua teille kaikille! ♥♥
Minä vaan en tykkää luistelusta. Niin kivalta ja hauskalta kuin se kaikkien kuvissa näyttääkin. Muistan van se, etten koskaan oppinut kunnolla luistelemaan, siitä jäi pieni pelko ja kovalle jäälle kaatuminen ei miellytä. Lisäksi muistan että luistimissa tuli usein joko varpaat kylmiksi tai ne painoivat jalkoja muuten. Eli hiihtotyttöjä ollaan. Pehmeälle ladulla pyllähtäminen ei satu niin paljon, olen siinä rohkeampi ja uskallan käyttää koko kroppaa paremmin.
Aino-Kaisa: Talvipäivissä on omat hyvät puolensa:).
Aili: Ihan totta, kaikki on vielä suhteellisen uutta ja ihmeellistä. En haluaisi ikuista talvea, mutta toistaiseksi tässä on jaksettu ihastella.
Hurmioitunut: En minä ole mitenkään varma luistelija enkä hiihtäjä. Mutta jokainen tyylillään:). Pääasia, että liikkuu edes jotenkin!
Täällä ei valitettavasti meri oli jäässä. Yksi suosikkipuuhiani on ollut keväisellä meren jäällä kävely.
Hiihtämistä kaiketi voi jo harrastaa, mutta enpä ole suksille asti päässyt. Tyttö tosin hiihti eilen koulussa. Mutta maisema ei ole kyllä mitenkään houkutteleva, eikä kaunis, tuolla sisämaassa on paljon enemmän lunta ja puutkin suloisesti lumen peitossa. Huomiseksi on onneksi luvattu aurinkoa.
KIrjailijatar: Tänään juuri lupasin viedä kuopuksen ja serkkunsa tiistaina hiihtokouluun. Joskos saisi itsensä suksille samalla ja jäisi joku oppi äidinkin päähän:).
Lähetä kommentti