KERTAUS ON OPINTOJEN ÄITI

Säätiedotus piti paikkansa. Sunnuntaina on sadetta riittänyt ja eilisen kaunis valoisa kirpeys on tiessään. Mutta onhan minulla kuvat, joilla palata hetkeksi vielä Kotkan kauniiseen Sapokkaan. Tästä puistosta olen kertonut joskus vanhan blogini puolella, mutta kertaushan on opintojen äiti. En myöskään ole koskaan aiemmin vienyt teitä sykyiseen Sapokkaan, joten on varmasti luvallista kirjoittaa puistosta ainakin vielä kerran.

Sapokan vesipuisto sijaitsee Kotkansaarella Tallinnankadun varrella. Minun lapsuudessani se oli sellainen pahainen poukama, jossa viihtyivät lähinnä sorsat. Vuonna 1990 puistoa ruvettiin kunnostamaan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen johdolla ja neljä vuotta myöhemmin puisto valmistui kaupunkilaisten silmäteräksi. Vien itse aina kaupunkia tuntemattomat vieraani Sapokkaan kävelylle.

Vesipuiston suunnittelun keskeiset elementit ovat veden lisäksi runsas ja monipuolinen kasvillisuus sekä kivet ja valaistus. Monet puiston kasveista on merkitty nimikyltein. Kasvit ovat valittu niin, että silmänruokaa riittää jokaiselle vuodenajalle. Keväällä tuhannet sipulikukat, alkukesällä alppiruusut ja atsaleat, perennat ja syksyllä kaunis ruska. Ja talvella sitten kai talven törröttäjät? Täytyypä muistaa käydä kuvaamassa joskus myös talvinen Sapokka.

Sapokassa on esillä veistostaidetta, kuten ehkä kuvista huomasittekin. Puistoon on sijoitettu toistakymmentä Hannele Kylänpään pronssista eläinveistosta. Puisto näytti myös olevan oravien suosiossa ja olivat sangen kesyjä veitikoita. Hyvä kun eivät kameraan sisälle kävelleet. Sorsia ja joutsenia puistossa edelleenkin uiskentelee, mutta ei enää yhtä massiivisissa määrissä kun joskus aikaisemmin.

Sapokka on Suomen palkituin puisto. Se  on palkittu mm. valaistuksestaan, joka tuo puistoon luonnollisesti oman tunnelmansa. Alueella on toistasataa pienoisvalonheitintä. Puisto on siis katsomisen arvoinen kohde myös eri vuorokaudenaikoina. Kaunista katseltavaa riittää myös Sapokan ympäristössä. Meriniemessä on mm. pienvenesatama, jossa itse tykkään kävellä. Toisella puolella on Puistolan kaupunginosa, joka on hyvä kävelypaikka heille, jotka tykkäävät vanhoista puutaloista. Esimakua näistä on heti Sapokan kulmassa, jossa on onneksi säilytetty yksi vanha pihapiiri taloineen. 

Meillä on uusi sunnuntaiperinne, kerroinkohan jo siitä? Huomasimme, että aika juoksee ohitsemme, jos emme ota sitä haltuumme. Joka viikko mietittiin, että pitäisi käydä mummolassa. Tavata serkkuja. Kutsua läheisiä kylään. Ja sitten viikko vain vierähti ja ei oltukaan ehditty mitään tai nähty ketään. Päätettiin siis luona "sunnuntailounasperinne", jota tänään vietimme  jo kolmannen kerran. Kaksi kertaa olemme saaneet mennä valmiisiin pöytiin ja tänään oli minun vuoroni järjestää muille se valmis pöytä. Siinä syödessä vaihdetaan sitten kuulumiset ja voidaan jo hieman kääntää katsetta kunkin tulevaan viikkoon. Sopia, että kenellä tavataan ensi sunnuntaina ja mihin kellon aikaan.