sunnuntai 19. lokakuuta 2014

KERTAUS ON OPINTOJEN ÄITI

Säätiedotus piti paikkansa. Sunnuntaina on sadetta riittänyt ja eilisen kaunis valoisa kirpeys on tiessään. Mutta onhan minulla kuvat, joilla palata hetkeksi vielä Kotkan kauniiseen Sapokkaan. Tästä puistosta olen kertonut joskus vanhan blogini puolella, mutta kertaushan on opintojen äiti. En myöskään ole koskaan aiemmin vienyt teitä sykyiseen Sapokkaan, joten on varmasti luvallista kirjoittaa puistosta ainakin vielä kerran.





Sapokan vesipuisto sijaitsee Kotkansaarella Tallinnankadun varrella. Minun lapsuudessani se oli sellainen pahainen poukama, jossa viihtyivät lähinnä sorsat. Vuonna 1990 puistoa ruvettiin kunnostamaan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen johdolla ja neljä vuotta myöhemmin puisto valmistui kaupunkilaisten silmäteräksi. Vien itse aina kaupunkia tuntemattomat vieraani Sapokkaan kävelylle.






Vesipuiston suunnittelun keskeiset elementit ovat veden lisäksi runsas ja monipuolinen kasvillisuus sekä kivet ja valaistus. Monet puiston kasveista on merkitty nimikyltein. Kasvit ovat valittu niin, että silmänruokaa riittää jokaiselle vuodenajalle. Keväällä tuhannet sipulikukat, alkukesällä alppiruusut ja atsaleat, perennat ja syksyllä kaunis ruska. Ja talvella sitten kai talven törröttäjät? Täytyypä muistaa käydä kuvaamassa joskus myös talvinen Sapokka.





Sapokassa on esillä veistostaidetta, kuten ehkä kuvista huomasittekin. Puistoon on sijoitettu toistakymmentä Hannele Kylänpään pronssista eläinveistosta. Puisto näytti myös olevan oravien suosiossa ja olivat sangen kesyjä veitikoita. Hyvä kun eivät kameraan sisälle kävelleet. Sorsia ja joutsenia puistossa edelleenkin uiskentelee, mutta ei enää yhtä massiivisissa määrissä kun joskus aikaisemmin.






Sapokka on Suomen palkituin puisto. Se  on palkittu mm. valaistuksestaan, joka tuo puistoon luonnollisesti oman tunnelmansa. Alueella on toistasataa pienoisvalonheitintä. Puisto on siis katsomisen arvoinen kohde myös eri vuorokaudenaikoina. Kaunista katseltavaa riittää myös Sapokan ympäristössä. Meriniemessä on mm. pienvenesatama, jossa itse tykkään kävellä. Toisella puolella on Puistolan kaupunginosa, joka on hyvä kävelypaikka heille, jotka tykkäävät vanhoista puutaloista. Esimakua näistä on heti Sapokan kulmassa, jossa on onneksi säilytetty yksi vanha pihapiiri taloineen. 







Meillä on uusi sunnuntaiperinne, kerroinkohan jo siitä? Huomasimme, että aika juoksee ohitsemme, jos emme ota sitä haltuumme. Joka viikko mietittiin, että pitäisi käydä mummolassa. Tavata serkkuja. Kutsua läheisiä kylään. Ja sitten viikko vain vierähti ja ei oltukaan ehditty mitään tai nähty ketään. Päätettiin siis luona "sunnuntailounasperinne", jota tänään vietimme  jo kolmannen kerran. Kaksi kertaa olemme saaneet mennä valmiisiin pöytiin ja tänään oli minun vuoroni järjestää muille se valmis pöytä. Siinä syödessä vaihdetaan sitten kuulumiset ja voidaan jo hieman kääntää katsetta kunkin tulevaan viikkoon. Sopia, että kenellä tavataan ensi sunnuntaina ja mihin kellon aikaan.

14 kommenttia:

Matkatar kirjoitti...

Kivan kuuloinen perinne! Uskon, että taitaa olla sinun ansiota tuo perinne...kuulostaa niin turkkilaiselta :)

anumorchy kirjoitti...

Sapokkaa ihailimme mekin muutama vuosi sitten. Upea puisto keskella kaupunkia. Muutenkin, matkustimme minilomalle Kotkaan ihan ilman erikoisia odotuksia ja yllatyimme hyvin positiivisesti.

Jael kirjoitti...

Ihanalta näyttää tuo Sapokka:)
Meille tuli illansuussa rankkasade;tulin litimärkänä kotiin kun en ollut ottanut sateenvarjoa mukaani;D

neeakoo kirjoitti...

Voi mitä ihania kuvia! Näitä katsellessa tulee välillä hurja ikävä Kotkaan, on se vaan niin kaunis kaupunki :)

Carola Lehtonen kirjoitti...

Hienolta näyttää tuo syksyinen Sapokka, kyllä luonto on kaunis syksylläkin.Täällä tänään todella ankean harmaa ja sateisen syksyinen päivä..juuri sopiva kotoiluun;=)
Mukavaa alkavaa viikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Mitä turkkilaiset ystäväsi tuumaavat kuvistasi, suomalaisesta syysmaisemasta? Oletan, että seurailevat Paluumuuttajatarta hekin. Kieli on tietty jonkinmoinen pulma.

Moni hyvä asia jää toteutumatta ihan vaan saamattomuutta. Eipä jää sinulta. Onpa hieno homma tuo sunnuntailounaanne. Anisi

Anonyymi kirjoitti...

Taas huokailen ihastuksesta: miten voi olla noin paljon kaunista yhdessä ja samassa kaupungissa?!!

Ja toinen ihastuksen huokaus: sinun hienot ottamat valokuvat! Ihmettelen valoa tuossa markkinakuvassa missä koreja on maassa! Ja ihana oravan kuva. Puhumattkaan kaikista kuvista jotka olet ottanut vedestä! Aferina sana!
Kyllä meillä on kaunis Luojan luoma luonto!!

Olkoon hvyä työvikkko sinulle kun toiset ovat lomalla! (ymmärsinkö oikein?)

Olkoon äitisi hautajaiset taivasjuhla! Voimia ja siunausta,

toiv. kaijjaanilainen

Petra kirjoitti...

Ihana puisto ja tuo oravakuva on ihan mieletön, oravalla on selvasti jotain asiaa? Sunnuntaiperinne kuulostaa tosi kivalta!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Nyt en itse asiassa edes muista, että kenestä täm perinne lähti. Ei kai minusta kuitenkaan. Pääasia, että saatiin sunnuntailounaat aikaiseksi ja on syy tulla yhteen.

Anu: Koko Kotkansaari on minusta niin mukava. Kävelyetäisyydellä kaikki mahdollinen ja monenlaista silmänruokaa. Ja ihan sitä ruoka ruokaakin. Olemme nyt muutamassa ravintolassa käyneet ja kaikkiin olleet tyytyväisiä. Kuvaaminen vain on jäänyt, joten ei ole voinut esitellä.

Jael: Täälläkin on nyt vettä piisannut lauantain jälkeen. Mutta antaa sataa.

neeakoo: Eikö olekin. Suorastaan piilossa oleva helmi, josta moni suomalainen ei ole oikein saanut vihiä:).

Kirsi: Luonto on aina kaunis, kun katsoo oikealla silmällä?

Kajjaanilainen: Kauniista saa kauniita kuvia? Minulla on työviikko menossa, mutta poikkeaa kyllä tavan arjesta. Lapset saa onneksi lomailla.

Petra: Halusi kai sanoa, että pistäs muija muutama pähkinä, äläkä siinä vain räpsi.

MatkaMartta kirjoitti...

Oi, mikä ruska. Vähän sitä kaipaan, vaikka ei kyllä ahdistanut tänään iltapäivällä olla lautalla yläkannella, kun lämpötila auringossa oli 24 :) Lämpimin terveisin

A kirjoitti...

Kaunis ja kodikas asuinseutu teillä on siellä Kotkassa, onnittelut teille asuinpaikan valinnasta! ♥♥

Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille:)

Allu kirjoitti...

Mitäs ruokaa tarjosit?
Toi oravakuva on niiiin söötti♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matka-Martta: Enää ei tarvitse kaivata sitäkään vähää, sillä lehdet alkavat olla jo puusta pudonneet.

Aili: Kyllä, onnelliselta tuntuu.

Allu: Munakoisopataa ja appelsiinikanaa.

Oravat on söpöjä.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anisi: En tiedä, että ovatko turkkilaiset ystävät löytäneet sivustolle. eivät ainkaan tänne kommentoi. Mies otti facebookin ja sitä kautta yhteydet nyt taitaa enemmän toimia. Tosin hän itse ei ole sinne pistänyt yhtään kuvaa tms. Mutta onhan se yksi turkkilaisemme, joka muutti vaimonsa kanssa Suomeen ja tulevat meille viikon päästä kylään. Sitten kuullaan, että miltä se suomalaisuus tuntuu:).