torstai 18. syyskuuta 2014

SISÄINEN PUUTARHURIUTENI

Voi mikä syyskuu meillä onkaan ollut. Jokainen päivä on toistaan kauniimpi. Aamusta palelee siihen malliin, että hanskoja ja pipoja on kaivettu kaappien kätköistä esiin ja mietitty, että missähän olikaan ne meidän talvikengät. Päivän mittaan saa villaista riisua kassiin ja iltapäivisin tarkenisi jo ilman takkia. Sisäinen puutarhuriuteni (onko tämä oikea sana, kuulostaa jokseenkin hullulta?) on herännyt ja vaatisi jo päästä tositoimiin. Aika mokoma vain on edelleen kortilla, sillä olen lähes joka toinen ilta ollut  päivätöiden lisäksi iltatöissä. Tänään tosin näillä näkymin viimeistä kertaa, joten ehkäpä puutarhassammekin alkaa pian jotakin isompaakin tapahtumaan? Tai sitten ei, sillä oikeasti puutarhassa on pakko tapahtua vasta ensi kesänä.

Kasvilavat on ostettu. Saatu lahjaksi pistolapioita kaksi kappaletta. Tulppaanin sipuleita, helmililjoja ja narsisseja on odottamassa istuttamista. Tällä viikolla pääsin lopulta alan kauppaan tuhlaamaan lahjakorttini. On ostettu syyshortensioita, jaloangervoja, juhannusruusuja, pioneja ja pikkusyreenejä. Parissa mahdollisessa raossa olen piipahtanut edes hetkeksi pihalle ja kaivannut ja täyttänyt kuoppia. Saa todistetusti ajatukset ihan muualle arjen aatoksista.




Puutarhasuunnitelman piirsin jo Istanbulissa. Olin ottanut pihasta kuvia ja niiden perusteella yritin hahmottaa tulevaa puutarhaani vihkoon. Lehdistä katselin kivan näköisiä kukkasia, pensaita ja puita ja pistelin niitä suunnitelmaani. Nyt paikan päällä ollessani huomaan, että kaukaa oli mahdotonta ottaa kaikkkea huomioon. En tiennyt missä on varjoista ja missä aurinkoista. Suunnitelmaan on siis tehty muutoksia, mutta samat kasvit on kuvioissa edelleen. Haluan pihalle valkoisia, pinkkejä ja sinisiä kasveja. Näin ollen muutama olemassaoleva pensas saa lähtöpassit ja muutenkin pihan pensaat tulevat siirtymään paikasta toiseen. Muita värejä voin sitten suosia ruukuissa tai kausi-istutuksissa, jos siltä tuntuu. Intoa riittää, mutta kokemusta ei ole. Eiköhän siitäkin jotakin synny.


Kiven ympärille on kaivettu kukkapenkki, jossa kasvaa tällä hetkellä toisessa päässä juhannusruusua ja toisessa pioneja. Keskelle tulee tulppaaneja ja jotakin muuta sipulikukkaa. Takana näkyvät keltaiset pensaat lähtevät heti kun puutarhurilla on seuraavan kerran aikaa käyttää lapiota. Fasaanit viihtyvät pihalla ja kävivät aamulla tarkastamassa illalla valmistuneen kukkapenkin. Katsotaan nyt, että jääkö tämä näin, vai muuttuuko kaikki jo huomenna. Aloittelevan puutarhurin on lupa muuttaa mieltään.


Tänään sain istutettua muutaman syksyisemmän kasvin oven pieltä koristamaan. Sitten olikin kiire taas hangata mullat kynsien alta ja kipittää töihin. Mennessä saatoin heittää haikeita katseita perheen miesväkeen, jotka kävelivät kohti venettä kalastusvehkeet olalla keikkuen. Lähetän siis toiveet Ilmojen Haltialle, että viikonloppuna olisi vielä sen verran poutaa, että minäkin pääsisin soutelemaan ja juomaan venekahvit.





Kun nyt lähdettiin rukous-linjoille, niin laitanpa tähän lopuksi tällaisen Puutarhurin rukouksen, jonka löysin puutarha-asioita opiskellessani:

Hyvä Jumala,
anna armostasi sadetta joka päivä
jos vain sopii, 
keskiyöstä kello kolmeen,
ja kuten tiedät
hyvin hienoa ja lämmintä, 
jotta se hyvin imeytyy maahan.

Ja anna auringon paistaa
koko päivän,
vaikka ei tietenkään liikaa,
eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä
Rhododendonin päälle.

Mutta varjele sateelta 
Silene, Alysseum, Helianthemum,
laventeli ja muut, jotka
kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät,
pitävät kuivuudesta,
ja joiden nimet 
voin kirjoittaa paperille,
jos niin tahdot.

Ja anna aina paljon kastetta
ja vähän tuulta,
runsaasti kastematoja,
mutta ei etanoita,
eikä lehtitäitä eikä härmätauteja.
Ja jos sopii, 
anna kerran viikossa
sataa lannoiteliuosta.

Aamen.

14 kommenttia:

SaaraBee kirjoitti...

Olipa kaunis rukous. Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut puutarhurille. Tervetuloa meidän nelikymppisten kerhoon!

MatkaMartta kirjoitti...

Kauniit kuvat taas jällehen kerran. Voi oman pihan syystouhut. Laitahan oikein paljon ja kauniisti tulppaneita, helmililjoja ja kaikkia kevään ihanuuksia kasvamaan ja odottamaan uutta kevättä.
Täällä vielä korjataan chilipaprikasatoa, jota on ja on ja on :D

Maarit kirjoitti...

Ihania kuvia. Ja mikä parasta, teksteistäsi paistaa arjen onni ja kiitollisuus - sellaiset, minkä moni meistä mielellään unohtaa tavoitellessaan utopioita.
Varmasti sinulla, kuten kaikilla meistä, on omat surusi ja ankeat hetkesi, riitää ja mykkäkoulua, mutta tässä blogissa paistaa vain se kodin aurinkoinen puoli. Kiitos siitä, että jaat näitä hetkiä kanssamme. Tuli hyvä mieli.

Terv. Maarit

A kirjoitti...

Onnea on oma puutarha;)
Kiitos ihanasta postauksesta, Mine!
Kaunista viikonloppua sinulle & perheellesi! ♥♥

Matkatar kirjoitti...

Eikö olekin jännää suunnitella omaa puutarhaa? Ja puuhastella siellä. Minäkin olen ihan innoissani, vaikka aika opettelua ja ihmettelyä tämä on. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että kohta kaikki kuolee puutarhassa ja keväällä aloitetaan "rumba" taas alusta. Mielenkiintoista nähdä varmaan aina miten puutarha vuosien saatossa muuttuu.Lapsena asuin omakotitalossa, mutta jotenkin silloin ei kiinnittänyt asioihin huomiota, vaikka huomasikin puiden kasvavan huimaa vauhtia.

Petra kirjoitti...

En tieda kukista ja puutarhajutuista mitaan mutta oma pieni puutarha olisi ihana! Miehelle kukkien hoito on ollut aina parasta terapiaa ja stressinhoitolaaketta ja työn kiireista palautuessa hanesta kylla nakee miten rentous valtaa mielen kun saa hoitaa kukkia. Odotan innolla ensi kesan pihakuviasi! Meilla on jo viileat yöt ja aamut, talla viikolla on lahdetty jo 07 kohti tarhaa ja paalla on ollut eka kertaa pitkahihaista.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Ai että teillä on kauniit syyskukkaistutukset, tykkään kovasti;)

Minusta puutarha, terassi-ja/tai parvekeistutusten suunnittelu , toteutus ja hoito on huippu kivaa puuhaa, olen heti alku keväästä innokas laittamaan itämään yhtä ja toista ja kun puutarhoille saapuvat kevään ensimmäiset orvokit olen heti jonossa jo hakemassa niitä;)

Teille tulee varmasti ihana puutarha,,,eikös se niin mene , että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty?Ja aina voi suunnitelmia muuttaa ja keksiä tusinan verran kaikkea ihanaa lisää..odotan kevättäkin innolla jotta näen mitä maahan laitetuista sipuleista keväällä nousee;)
Puutarhalehdet ja kirjat saavat talvella sormet syyhymään ja ideoita alkaa kuhista päässä, niin ihania kuvia ja vinkkejä ne ovat pullollaan!
Toivotaan , että sää suosii vielä tänä viikonloppuna ulkopuuhasteluun, jos sitten ensi viikolla kylmenee oikein kunnolla kuten on ennustettu,

Hyvää viikonloppua!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Vihreatniityt: Kiitos onnitteluista. Katsotaan tekeekö nelikymppisyys minusta puutarhurin. Eli kukoistaako pihassa mikään ensi kesänä?

MatkaMartta: Sipuleita on istutettu koko penkin leveydeltä ja niitä jäi silti kovasti ylikin. Katsotaan mitä seuraavaksi keksin.

Maarit: Kullekin päivälle on omat murheensa. Ei siis kannata murehtia eilisiä eikä tulevia. Ja tämänkin päivän murheet kannattaa mieluummin ohittaa olankohautuksella jos pystyy.

Aili: Nyt se ainakin vielä on onni, katsotaan pysyykö se sellaisena. Minä mielikuvittelen sen ihanaksi, mutta en tiedä onko minusta toteuttajaksi.

Matkatar: Kun osaisi tehdä sellaisen puutarhan, jossa olisi riittävästi puuhaa, mutta vielä enemmän mahdollisuuteen levätä ja nauttia.

Petra: Minusta tuntuu, että terapeuttisuus johtuu siitä, että se on jotakin niin täysin erilaista, kun oma työ.

Kirsi: Suunnittelu taisi olla se mukavin puoli? Katsotaan nyt kuinka toteutuksen ja lopputuloksen kanssa käy. Tosin ei tämäkään taida olla niitä kerran tehty ja aina valmis-juttuja:).

Allu kirjoitti...

Jos rikkaruohoista on puutetta, niin ilmoita, voin auttaa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Hyvä tietää. Otan yhteyttä rikkaruohojen nyhtämis tarpeen iskiessä.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä vaan jaksan hämmästellä sinun energiaasi, että jaksat kaikenlaista tehdä tuollaisella tarmolla. Puutarha on onneksi sellainen jatkuva projekti, jota voi aina viilata ja muokata. Minusta ei koskaan tullut innokasta puutarhuria, pikemminkin se oli sellaista pakkopullaa se rikkaruohojen kitkeminen.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirjailijatar: Enhän minä ole ehtinyt tehdä juuri mitään. Mutta intoa riittää, ainakin vielä. Ei tosin mihinkään rikkaruohojen nyppimiseen, joten sen vuoksi en tee kovin montaa kukkapenkkiä. Tyydyn mieluummin pensaisiin tai puihin. Puutarha ei saa olla mikään työsiirtola, vaan lepopaikka.

Leena Lumi kirjoitti...

Sinullahan taitaa olle nyt Vanille Freise sysyhortensia kasvamassa. Minä laitoin saman muutama viikko sitten vastapäätä jättimäisiä vanhoja 'tavallisia' syshortensioita.

Naurattaa hauskasti nuo sun keltaiset pensaat eli hanhikit. Kun muutimme tähän taloon ja tämä oli vain viisi vuotta vanha, oli edellinen rouva laittanut keskipihalle viettävään rinteeseen tuota keltaista hanhikkia koko rinteen täyteen. Pair juhannusta harmittelimme, kun istuimme alaterassilla ja hanhikit olivat vielä lehdettömiä ja kuin rytökasoja. Sitten päätin, että ne saavat lähteä, siis oikeasti lähteä. Niin Lumimies kaivoi ne ylös ja pilkkoi kirveellä palasiksi. Tilalle tuli keväinen sipulikukkarinne ja sen jälkeen siinä kukkivat kallionauhukset. Minä en tiedä, mikä siinä on mutta syyspensas hanhikki ei ole yhtään mun juttu, mutta ei taida olla sinunkaan;)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Minulla ei nyt vaan papu riitä niiden ylös kaivamiseen ja jostakin syystä ne ei miestä häiritse yhtä paljon kun minua, joten siinä nuo nyt törröttävät yhä. En osaa itsekään sanoa, että miksi en niistä tykkää, mutta niin se vain on. En halua pihalle mitään jatkuvaa keltaista.