Ohi syyskuun, on vuorossa repaleinen lokakuu. Ruskan kaunein kirjo ja kovin vaihtelevat säät. Pahin flunssakausi ja nenäliinojen sesonkiaika. Aavistus pimeyteen laskeutumisesta ja päätään nostanut herkkuhimo. Sellaisen kanssa olen elänyt blogin hiljaiselon ajan.
Perjantaina ajoimme vielä kerran Viipuriin. Vuoden Venäjä-iloitteluni on lopussa. Viisumi päättyy lokakuun 10.päivä. On siis ehkä hyvä vetää vuodesta jonkunlainen yhteenveto. Iloittelu on monella tapaa kuvaava sana. Venäjä yllätti meidät iloisesti. Se ankea Venäjä, jossa piipahtelimme 90-luvun alkupuolella, ei vastaa enää todellisuutta. Venäjä on vaurastunut, siistiytynyt ja tullut hyvän makuiseksi.
Viipurin hostellin yläkerrassa on tällaisia huoneistoja. Yö kolmelle 42€.
Kävin vuoden aikana Venäjällä 17 kertaa päiväselti, joko tankkaamassa rajalla tai piipahtamalla päiväselti Viipurissa. Bensa maksaa rajan takana noin 70 senttiä/litra eli säästö oli selkeä. Vuoden aikana tuli tarve myös vaihtaa sekä talvi- että kesärenkaat autoon. Viipurissa niiden hinta oli ainakin puolet halvempi kuin Suomessa. Kaupasta ostettiin mm. teetä, kahvia, vihanneksia ja juomia aina kun kohdalle osuttiin. Matkailu Venäjällä oli myös varsin edullista Suomen tai Euroopan matkailuun nähden. Hotelliyöt oli reissuilla alkaen 30€/yö. Isoissa kaupungeissa luonnollisesti hotellit kalliimpia, mutta sielläkin kohtuullisia. Myös halvasta hemmottelusta päästiin viisumin vuoksi nauttimaan. Hiustenleikkuu, hieronta, manikyyri ja kasvohoidot mm. saa rajan takaa sellaisella hinnalla, että tälläinen pienituloinenkin voi niitä hyödyntää.
Vuoden aikana teimme Venäjälle kaksi pidempää matkaa. Molemmista olen kirjoittanut blogiin. Oli hienot reissut. Ensi kesänä haaveilen matkasta Vienan Karjalaan ja Solovetskin saarelle. Toiveissa myös pikapyrähdykset Sortavalaa, Käkisalmelle, Kizhin saarelle, Valamoon jne. Eli toinen vuoden viisumi on ehdottomasti vielä hankittava, mutta näin alkajaisiksi taidan kokeilla Putinin ilmaisviisumia tankkaustarkoituksiin.
Kolmesti yövyimme Viipurissa yhden yön. Näihin reissuihin liittyi aina joku agenda. Kahdesti ajettiin renkaita ostamaan ja yhden kerran käytiin juhlistamassa kuopuksen viisumin saantia. Eilen teimme juurimatkan isovanhempieni Karjalaan eli Äyräpäälle ja Muolaan kylään. Vuonna 1944 isovanhempani nappasivat jälleen kotoa tärkeimmät matkaan.
Jättivät viimeisen kerran rakkaan kotiseutunsa taaksensa. Isäni oli
evakkomatkalla vauvana matkassa. Koti pistettiin tuleen sillä
varmuudella, että takaisin ei ole tulemista. Seisottiin Äyräpään kirkon
raunioilla ja katsottiin Vuoksea koivujen takana. Ajettiin Äyräpäästä
Muolaaseen. Siinä todentui se mitä jäivät kaipaamaan. Mitä eivät koskaan
saaneet takaisin. Metsät, pellot ja järven pilkahdus puiden takana. Koti.
Ilmaisviisumin voi nyt hakea netissä. Suosittelen vahvasti matkaa itäiseen naapuriin!
7 kommenttia:
Mäkin olen käynyt Äyräpään hautausmaalla.
Me ollaan vähän mietitty, jos tekis laivamatkan Moskovasta Pietariin, ne menee myös Laatokalle ja Äänisjärvelle, lehdessä oli tarjous.
Allu: Onko sulla siellä ollut tuttuja? Ja peukku Moskova-Pietari risteilylle. Molemmat erittäin käymisen arvoisia kaupunkeja!
Kannatti tuo viisumin ostainen ja olet saanut rahoillesi vastinetta. Kiva on kanssasi ollut käydä itäisessä naapurissa. Mukavaa sunnuntaita sinne.
Nämä sinun Venäjän matkajuttusi ovat olleet upeita. En ole koskaan ollut kiinnostunut Venäjälle menosta, mutta täytyy sanoa että näiden postauksiesi johdosta heräsi kyllä jonkinlainen halu nähdä paikkoja siellä.
Saara: Ihan parhaita lahjoja ikinä. Riitti iloa ja mielenkiintoa koko vuodeksi. Tämä on otettava uusiksi.
Jael: Kyllä tässä on itsellä ennakkoluulot karisseet kummasti vuoden myötä. Voi jospa olisi enemmän aikaa. Silloin lähtisin kyllä heti venäjän kursseille. Aukenisi tuo naapuri vielä paremmin kielitaitoisena.
Olen lukenut kaikki Venäjä postauksesi innoissani ja samalla hieman haikeana. Vuosiin en ole päässyt Venäjälle, vaikka mieli tekisi. Jopa silloin 90-luvulla ja myöhemmin 2000-l alussa nautin ihan suunnattomasti kaikista reissuista maahan, ihania ihmisiä, hyvää ruokaa ja miten mielenkiintoisia kohteita. Oman mammani kotitalo jäi sodassa Viipuriin, ja kävimme aikoinaan etsimässä paikkaa, tilalle oli rakennettu kerrostalo mutta tutut omenapuut mamma tunnisti. Ihania uusia reissuja teille Venäjälle tulevaisuudessa!
Petra:Kyllä Karjalan menetys koskettaa yllättävän montaa suomalaista. Mutta näiden reissujen myötä on kyllä ollut kiva saada muutakin perspektiiviä maahan.Ja nälkä kasvaa syödessä. Mitä muuta voisimme vielä sieltä löytää.
Lähetä kommentti