Elokuu laskettaneen kesäkuukaudeksi, mutta minulle se on lupaus syksystä. Rakastan sen pimeneviä iltoja ja melankolista pohjavirettä. Kun kesän jälkeen luonto huokaisee ja rupeaa antamaan periksi ennen lopullista riisuutumista. Kun kotona saa kaivaa esiin villasukat, kynttilät ja huovat. Pesiytyä.
Kakkonen lähti siis armeijaan ja aloitimme hänen huoneessaan mylläyksen. Poistettiin puolipaneelit ja puolimetriä seinää oven edestä. Toissapäivänä maalasin katon ja eilen mies tasoitti seinät. Tapetit tilasin jo viime viikolla, mutta antavat vielä odotuttaa itseään hetken. Kaikenlaista puuhaa riittää silti. Pitää pestä patterit, maalata muutama ovi ja lopuksia maalaan vielä vanhan laminaattilattian. Meni sitten syteen tai saveen. Teen joka päivä sen verran kun huvittaa. Tänään huvittaa kovin vähän.
On ollut ihana kesä ja riittävästi sekä ulospäin suuntautuvaa menemistä, että tätä kotona puuhastelua. Paljon ystäviä ja juhlia, mutta myös omia hetkiä. Latautumista. Yksi tällainen henkäisyn paikka saatiin siis viime viikolla, kun oltiin miehen kanssa kakkosen valaa ennen Orilammen majalla yötä. Niitä pieniä kivoja juttuja, joilta et odota oikein mitään ja siksi kaikki tuntuu jotenkin erityisen erityiseltä. Kuten tämä elokuinen ilta. Sininen hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti