HAAVEILEN

Haaveilen paluusta väljempään arkeen. Sellaiseen, jossa on aikaa ajatuksille, sanoille ja valokuville. Arjesta, jossa ehtii tavata ystäviä. Istuttaa kukkia. Kirjoittaa blogia. Laittaa ruoaksi muutakin kun makaronilaatikkoa. Arjesta, jossa ei lueta viittä kertaa netistä Iltalehden samoja uutisia, koska ei oikein jaksa muutakaan.

Minä rakasta matkustamista, sen taidatte jo tietää. Mutta nyt olen vakavasti kysynyt itseltäni, että kannattaako se, jos matkarahojen tienaamisen vuoksi arjesta tulee näin kiireistä. Mitä jos kerrankin viettäisin vuoden, jossa en tekisi mitään ylimääräistä? Viettäisin vapaapäivät, siten kuin on ilmeisesti tarkoitettu, vapaalla. Keskittyisin ihan vaan siihen omaan työhöni ja tekisin sen rakkaudella.

 

Olen siis keikkaillut, voi pojat ja tytöt. Sukeltanut mummoloiden arkeen. Oppinut monta asiaa. Ne olivat tarpeellinen matka jonkin sortin ymmärrykseen. Tiedän nyt ehkä paremmin millainen hoitaja haluan olla. Millaista arkea haluan elää. Miten mahtava työ minulla on. Ymmärrän myös, että olen rajallinen. Näen mistä pitäisi karsia ja mihin panostaa.

Matkarahat on siis tienattu. Sairaslomalla ehditty nukkua ja priorisoida. Hiljentää ei nyt vielä kuitenkaan kerkeä, mutta suunnitelma siihen on jo olemassa. Kesäkuun alussa meillä juhlitaan kakkosen ylioppilasjuhlia ja sitten suunnataan miehen kanssa Vietnamiin. Teidät haluan ottaa matkalle mukaan, joten yritän tässä blogiin puhaltaa henkeä ennen sitä.

ps. Muistatteko kun Tokiossa minulta hajosi tietokone? Ostin uuden ja se onkin ollut varsinainen maanantaikappale. Kahteen kertaan kone on ollut pitkät ajat huollossa ja nyt siitä on vaihdettu varmaan kaikki mahdolliset vaihdettavissa olevat osat. Toivottavasti kolmatta kertaa ei enää tule. Kuvat eiliseltä Loviisan kävelyltä tulevat nyt tällaisessa muodossa, kun en ole saanut asennettua vielä valokuvaohjelmaa koneelle viimeisimmän huollon jälkeen.

Ihanaa kesää teille ja meille<3.