EI TULLUT VOITTOA

Viime viikolla lottosin pitkästä aikaa. Marraskuun lisäksi on ärsyttänyt tämä jatkuva rahan meno ja ajatus 12 miljoonasta tilillä tuntui erittäin piristävälle. Verottajan käynti tilillä juuri ennen joulua on lisännyt tunnetta tilanteen hallitsemattomuudesta. Apua ei myöskään ole ollut "Mihin rahat katoavat"-listasta ruutuvihkossa. Se vain kertoo, että rahaa menee joka paikkaan, edeltä tiedettyihin maksuihin, yllättäviin menoihin ja itseaiheutettuihin rahareikiin, kuten nyt vaikka tuollaisiin remontteihin.

Rahahepulit on minun helmasyntini. Asia, joka ottaa liikaa valtaa ajatuksissa aina säännöllisin ajoin. Oikeasti on pärjätty tähän asti. Maksettu joka kuukausi laskut. Hoidettu lainat. Talo on saatu lämmitettyä ja pidetty valaistuna. Syötetty lapset ja pesty pyykit. Tankattu auto. Tässä kuussa saatiin pankista viesti: ollaan niin luotettavia asiakkaita, että olisivat antaneet lisää lainaa 50 000€. Ei otettu. Sen verran on sentään tajuttu, että ihmisen ei kannata elää velaksi yhtään enempään kuin on pakko. Sama pätee valtioon. Olisi hyvä tulla omillaan toimeen eikä kasvattaa valheellista hyvinvointia.

Eksyin eilen lukemaan artikkelia siitä, kuinka materialismi ottaa maailmassa valtaa. Artikkelin mukaan ihmiset ostavat asioita pääosin näyttääkseen muille miten hyvin heillä menee. Omasta elämästä on tehty näytelmä, jossa roolit otetaan sen mukaan, mitä oletetaan muiden arvostavan. Tunnistin tämän kyllä ympäröivästä yhteiskunnasta, mutta en itsestäni. Minusta puuttuu sellainen puoli, jonka tarvitsisi kilpailla naapurin kanssa hienoimmasta autosta tai pönkittää egoaan merkkilaukuilla tai silikonitisseillä. Minun ei tarvitse asua isossa talossa siksi, että osoittaisin olevani hyvin toimeentuleva. En ikimaailmassa ottaisi lainaa ostaakseni ison telkkarin tai uusinta huutoa olevan puhelimen. Kellot, korut yms. on itselleni ihan yhdentekeviä.

Omat valinnat teen lähinnä siltä pohjalta mikä edustaa minulle mukavuutta, omissa taloudellisissa puitteissa. Minä asun väljästi, koska arvostan tilaa ja pankki soi siihen mahdollisuuden. Meille auton tärkein ominaisuus on se, että mahdumme siihen kaikki ja se toimii. Vaatteissa tai asusteissa en välitä merkeistä tuon taivaallista, kunhan ovat mukavia ja miellyttävät omaa silmää.  En osta luksusta, koska se on minulle turhaa. Omaan silmään kaunis on onneksi luonnollinen, vähän elämää nähnyt ja mukava. Sellainen sopivan kulahtanut:D.

Jos jäitte miettimään sitä lottoamista, niin ei tullut voittoa. Se on meidän Istanbulin silloisen papin syytä, sillä hän kertoi jo ajat sitten, että Jumala ei toimi lottovoitoilla. Testaan kuitenkin aina silloin tällöin,  että josko Hän olisi muuttanut mieltään meidän kohdalla. Ei ollut, ainakaan vielä. On siis edelleenkin tultava omillaan toimeen. 

Eilinen sade kääntyi lopulta lumisateeksi ja sain käytyä kävelyllä. Nyt olisi aika taas käynnistää tapetinpoistokone ja jatkaa tätä omaa rikasta ja rakasta elämäänsä.