Iltapimeässä töiden jälkeen kävelen hautausmaalle yksin. Siinä konkretisoituu se tosiasia, että siitä ensimmäisestä perheestäni ei ole ketään muuta jäljellä. Isän hauta on pimeä ja kasvaa rikkaruohoa. Yksinäinen kynttiläni tuo heikosti valoa. Äidin haudalla on asiat paremmin. Kynttiläni pääsee toisen viereen ja valaisee siistit istutukset. Minua ei kannata niistä kiittää. Pyhäinpäivä on illassa. Vuodatan sydämeni Hänelle, jolta olen sen saanut.
Tänään kokoontui pieni saattojoukko viemään veljeni viimeiselle matkalle.
Kun vuodet tulevat täyteen
ohjaan veneeni valoisalle merelle
tuuli puhaltaa myötäisesti
ja pilvettömän taivaan alla
unohdun aalloille.
-Olavi Heino-
Elämä jatkuu näissä.
Ja tässä. "Äiti, kato!" Ei paina murheet, ei pimeys, ei kuolema.
Ja viimein sun matkaan, ei pääse saattajatkaan.
23 kommenttia:
Osanottoni!
Surullista, mutta kaunis muistotilaisuus. Voimia teille!
Anu ja Matkatar: Kiitos teille. Meri on kaunis. Ja sulkenut kautta aikain monet surut sisäänsä.
♥
❤⚘
--♥♥
Allu, Pikkupikkuriikki ja Hannele: Jos lopuksi saisi muistaa rakkauden, jonka sai kokea. Muistaa hyvän, joka oli.
Voimia suruunne ❤
❤️
Osanottoni♥
♥ Osanottoni suruunne! ♥
Otan osaa ❤
Petra, Pepi, Leena, Aili ja Anna-Katriina: Kiitos<3. Surun siivin on matkattava, kunnes tilalle annetaan toiset.
Kiitos kauniista sanoistasi ja kuvistasi ❤
Ne lohduttaa - samoin kuin mua lohduttaa tieto siitä että nyt veljelläsi on hyvä olla - niin surullista kuin se onkin ❤
Kaipaan hänen viiltävää huumorintajua ja verbaliikkaa,hänellä - samoin kuin sinulla, oli sana hallussa, vaikka se häneltä viimeisen vuoden aikana hävisikin.
Niin kuin hän itse sanoisi lempikirjaansa Tuntematonta Sotilasta siteeraten: "Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse omista kulkemisistaan"
Sitä kunnioittaen ja häntä suuresti kaivaten- hän oli kumminkin mun paras ystäväni ❤
Sammakko-mamma: Ketään ei voi omistaa. Vierellä voi kulkea niin kauan kuin yhteistä matkaa annetaan. Sen jälkeen on muistot, kunnes unohdumme itse kukin vuorollamme aalloille. Tsemppiä tulevaan.
Tsemppihalit sinulle:) Viimeinen saattomatka on vaikea.
Jael: En osaa sanoa. Ehkä kuitenkin on vaikein se hetki, kun tajuaa toisen lipuvan saavuttamattomiin, mutta ei pysty muuttamaan mitään.
Vaikka hänen kanssaan viime vuodet oltiinkin vähemmän tekemisissä niin kuitenkin yksi elämäni tärkeimpiä ystäviä.
Kaipaamaan jään minäkin juuri mainittua verbaalista lahjakkuutta ja "insinöörisanontoja".
Harmi ettei päässyt näkemään uutta Tuntematonta...
OP
OP: Jotakin meistä aina jää toiseen ihmiseen tavatessa. Niitä, joita tapasimme usein on meissä paljolti. Muistakaamme se hyvä, jonka heiltä saimme. Ja minä meinasin mennä katsomaan Tuntemattoman veljen puolesta. ja mukaan lähtee tietysti mies ja meidän pojat, joista nuorempi on enonsa kanssa varsinainen Tuntematon sotilas-fani. On katsonut vanhan version kymmeniä kertoja:).
Niin kauan kuin joku vielä muistaa hänet, hän on olemassa...
OP
OP: Ja sitten unohtuu aalloille.
"Oi, Isä, ota syliisi..."
kaikki surevat ja kaipaavat!
rukoilee kaijjaanilainen
Kajjaanilainen: kiitos. Siellä sitä mielellään viettää aikaa, sureva ja kaipaava.
Lähetä kommentti